Lapualla 12.6.1970
Haastateltavana Aukusti Mäkelä, syntynyt 8.5.1895
Nauhalta purkanut: Leena Hirvelä 8.11.1999
H = haastattelija
A = Aukusti
H: Onko Teillä muuta etunimeä kuin Aukusti?
A: Kustaa Aukusti Mäkelä.
H: Milloin Te olette syntynyt?
A: 8.5.1895
H: Missä Te olette syntynyt?
A: Täs justihin, mutta samalla paikalla.
H: Samalla tilalla.
A: Samalla tilalla.
H: Ketkäs Teidän vanhempanne olivat?
A: Se oli Kustaa ja Liisa Mäkelä.
H: Mistä tämä Liisa Mäkelä oli kotoosin?
A: Se oli Haapakoskelta.
H: Minkä talon tyttäriä?
A: Mikä se ny olikaan? Haanpää. Liisa Haanpää.
H: Te ootte näitä maanviljelyshommia toimitellut tässä?
A: No, mulla on tässä piäni maanviljelyshomm ollu ja minä oon talavella teheny mettätöitä ja kesällä ollu sitten rakennuksilla kirvesmiähäne, urakoonu, parahasta päästä.
H: Onko tämä tila saman kokoinen, kun Teidän isänne aikana?
A: On.
H: Kuinka paljon siinä on hehtaareita, viljeltyä?
A: Eihän täs oo ku kolome ja puali hehtaaria viljeltyä maata.
H: Entä metsämaata?
A: Mettämaata on pualitoista hehtaaria. Tämä on sellaanen piäni tila vaan.
H: Kuinka paljon teillä on ollut karjaa silloin Teidän lapsuudessanne?
A: No, meillä on ollu neljä lehemää kaikenkaikkiaan ja mullia siinä parahalla aikaa, ei niitä enää oo.
H: Entäs hevosia?
A: Hevonen on viäläkin.
H: Onko pientä karjaa ollut?
A: Onhan sitä välihin ollu sikoja ja mullia sitten ja lampahia.
H: Oliko Teidän isällänne muita sivutoimia?
A: No, se teki kaas kaikellaasta, mitähän urakkatöitä. Parahasta päästä siihen aikahansa kuakittihin ja teki ojia ja mettätöitä talavella.
H: Noille talollisille?
A: Taloollisille. Eihän täälä muita oo paljon silloon ollukkaan. Taloollisille vaan.
H: Minkä talon töissä Te olette ollut?
A: Minä oon ollu niin monen talon töis, että tulis niin pitkä juttu, lista, jos rupeais kaikkia listoja toimittamahan. Niitähän on vaikka kuinka paljon taloja, jokka mä oon teheny.
H: Mihin Te menitte kaikkein ensimmäiseksi? Mikä oli Teidän ensimmäinen vieras työpaikka?
A: Rakennuspualellako?
H: Yleensä, mihin menitte ensimmäiseksi kodin ulkopuolelle töihin?
A: Emmä varmahan sitä ensimmäästä muista, mihinkä minä ensimmääseksi menin. Mutta täs minä oon ollu vaan omalla kylällä nuas taloos.
H: Missä taloissa?
A: Mä olin ennen tuas Kärjeskin paljon hakkoolla ja Niemeläs sitte, täs on mun isän koto täs, Niemelä nykyään, jossa Koivunen nyt asuu. Minä oon ollu sitten mettätöis, mitä kulloonki on sattunu olla. Eihän tästä oo niin ollu joka taloos, mutta aina vähän siälä sun täälä.
H: Olitteko Te omalla hevosella?
A: Jaa, minä oon ollu sitte jäläkihin. Minä olin hakkoomiähiä.
H: Te ette sitten kuljettanut näitä?
A: Ei, kyllä mä on jäläkihin kuljettanukkin, mutta en siihen aikahan. Mulla ollu siihen aikahan hevostakaan vielä. Minä olin pelkästään hakkaamas. Tukkia hakattihin ja paperipuuta ja halakua.
H: Minkälaisia ajoja Te olette ajanut?
A: No, minä oon ajanu tukkia, halakua ja paperipuuta.
H: Minkä ikäisenä Te olette näitä ajoja ruvennut hommaamaan?
A: Minä oon ollu silloon jo viidenkymmenen, kun mä oon ajoja ruvennu hommaamahan. Siihen asti mulla oli paremmin kirves ja saha, pokasaha. Ei silloon ollu viälä moottorisahoja ollenkaan.
H: Pokasahalla sahattiin tukit?
A: Joo, pokasahalla sahattiin ja pestihin paljon?
H: Kuinka monta tukkia päivässä?
A: Minä tein nuan 37 runkuakin valamihiksi tukkia päiväs.
H: Se on valtava määrä.
A: Joo, ja halakua 9 metriä, se on ollu paras saavutus päiväs.
H: No, Te olitte talolle edullinen työntekijä, kun oli niin kova työtahti.
A: Minä tein urakalla.
H: Ai, Te teitte urakalla.
A: Joo, urakalla. Urakalla minä tein aina.
H: Oliko silloin yleensä tapana teettää urakalla?
A: Kyllä nämä mettätyöt tehtihin urakalla. Urakalla oli niin reilua teherä sitten. Teki sen määrätyn määränsä niin sai lähtiä pois.
H: Millä tavalla näistä yleensä maksettiin palkkaa? Käytiinkö se talosta hakemassa?
A: Ei, katos se oli puulaakit, jokka hakkootti ja sitten jos taloolle hakattihin, niin sitten taloo maksoo taas, mutta puulaakit hakkootti tukkia taloolle ja tehtaalle sitten paperipuuta ja massaa.
H: Millä tavalla nämä puulaakit sitten maksoivat palkan?
A: No, ne maksoo nuan viikon ja kaharen viikon päästä oli tili. Sai sitten förskottia ja tarvihitti.
H: Työnjohtajat sitten kävivät tuomassa?
A: Työnjohtaja kävi.
H: Mikä puulaaki täällä oli sellainen, joka eniten osti metsiä?
A: No, täällä oli nua, jokka tukkia osti, Kauhavan Finnin Vihtori ja Kauhavan Osuuskauppa. Ne osti tukkia parahasta päästä. Ja ne viätihin Kauhavalle uittamalla tuota jokikurua.
H: Mihin ne tukit vietiin, mihin paikkeille jokea?
A: Ne ajettihin sinne, millä saralla hakattihin, missä oli likimpänä joki.
H: Se joki oli uittokelpoinen?
A: No, ei se aina ollu niin häävinen, mutta kyllä siitä viätihin paljon puita välihin keväällä, tuhansia metriä, pinotavaraakin.
H: Uitettihin jokea pitkin?
A: Uitettihin tuonne Kauhavalle ja viätihin Pietarsaarehen asti.
H: Olitteko Te koskaan mukana näissä uitoissa?
A: No, minä olin paljon uitoos, mutta en minä Kauhavaa erempänä ollu koskaan.
H: Sieltä vaihtuivat sitten toiset miehet?
A: Sieltä vaihtui sitten toiset miähet.
H: Minkälaisia teitä pitkin näitä tukkeja sitten ajettiin eteenpäin sinne puulaakeihin?
A: No, niitä ajettihin ja tehtihin tualta mettistä tiät tulemahan tänne. Ei siinä mitään suurempia teitä. Talavitiepaikkoja katteltihin ja sieltä ajettihin tulemahan.
H: Missä täällä oli näitten täkäläisten talojen metsäsarat?
A: Ne menöö täältä tuanne Kauhavan rajahan asti. Täälä on paljon kirkonkyläästen mettiä sitten. Suurimmaksi osaksi onkin niitä.
H: Oliko tässä kylällä yleensä suuria metsäpalstoja?
A: Eipä oo tällä kylällä ollu. Tuas Kärjes on ollu kaikista suurin mettä ja Kangaskoskella. Niillä on suuret. Täällä on nuata Laharensuan ja kunnan mettiä ja sitten Suluppulan mettiä ja Tuomahalan mettiä ja sitten sieltä Alapäästä niitä Annalaasten mettiä, tuanne takarajahan asti.
H: Olitteko Te näissä kirkonkylän metsissä hakkoolla?
A: Oon minä ollut sielä kirkonkylän mettiskin hakkoolla. Ennen osti tua Honkayhtiö mettiä ja mä olin sielä mettämiässä talavella, kun tukkia piti mitata, mittasin sielä kaiken talavia ja sitten keväällä tuli uiton aijat, niin me vietihin uitto sitten Kauhavalle Jylhän. Siinä olikin sitten hyppäämistä, kun joka miähäen tykönä piti käyrä ja mitata puut, sitte tukit viälä. Siinä piti monta jäläkiä päivän mittahan teherä. Välihin puitakin oli puitten päällä, että piti lakaasta sitä havoolla pois, jotta sai mitatuksi, kun ei sitä saanu katjokakaan mistä sattuu. Siälä on vähän sellaanen ammattimiäs, joka niitä katkoo.
H: Millä tavalla nämä puut oli yleensä ajettu. Nehän vietiin vissiin jokivarsille?
A: Ne vietihin jokien varsille, niin. Suurihin kasoihin niin liki jokia kuin suinkin aina vaan viätihin. Sitten siitä oli hyvä viärittää ne jokehen, keväällä.
H: Tämä ei ollut mittamiehelle mitenkään mukava paikka tämä joentöyräs?
A: No, en minä, minä mittasin mettäs, kun puu kaarettihin ja oli karsittuna, niin siinä minä mittasin ne. Ei niitä enää rannas tarvinnu mitata.
H: Entäs sellaisa tukkipuita kun kaadettiin ja ajettiin tänne tienvarsille, mitattiinko nekin jo metsässä?
A: Joo, metsässä mitattihin ja katkoottihin.
H: Ettei pitkänä tavarana ollenkaan.
A: Joo, ei sitä pitkänä, eihän sitä voinu saarakaan mettästä pois. Häjyjä, vääriä teitä ajetteihin, niin se olis vaikia ollu pitkänä ajaa.
H: Miksi nimitettiin tätä tämmöstä lyhyeksi katkottua puutavaraa? Oliko sillä mitään erityistä nimeä?
A: No, ei sillä nyt ollu mitään erityistä nimiä. En minä ainakaan tiärä.
H: Mitä puuta pääasiassa kaadettiin ja vietiin?
A: Kaarettihin tukkia ja petäjää, kuusta ja petäjää.
H: Ja molempia osti sama puulaaki?
A: Molempia ostettihi samasa puulaakista.
H: Vietiinkö täältä propsitavaraa?
A: Kyllä vietiin.
H: Vietiinkö täältä muuta puutavaraa kuin tukkia? Vietiinkö lankkuja tai...
A: Lankkuja, ja sitten ajetteihin tualta Hoiskon sahalta tuolta Alajärveltä kärryyllä tänne Lapuan asemalle. Kärryyllä ajettihin lankkuja, kun ei vielä lautoja siihen aikahan paljo ollukkaan. Se on niin vanaha asia. Hevosilla.
H: Mitä teitä pitkin sieltä Hoiskon sahalta tuotiin?
A: Se tuotihin tuota, joka nyt on pikitie.
H: Tuota Alajärvi-Lapua -tietä?
A: Niin, Alajärvi-Lapua -tietä. Mutta eihän se silloon ollu pikitietä vielä. Se on ollu vasta muutaman vuaren. Ne oli suuria hevoskaravaania, kun ne sieltä tuli välihin lankkukuarmillaan Lapuan asemalle.
H: Olivatko nämä tämän sahan palveluksessa nämä hevoset?
A: Ei. Täältä lähti vaan kuka tahansa, urakalla ajoovat. Siitä sai aina vähän markan rahoja sitten, kun siälä käy. Eihän se niin häävistä tiätysti ollu, mutta kun ei ollu mitään rahantuloja muitakaan, niin jotakin piti koittaa yrittää.
H: Mihin vuodenaikaan kaikkein eniten ajettiin?
A: No, tuas kesällä.
H: Mihin aikaan kesästä?
A: No, juuri näihin aikoohin.
H: Kun oli kylvöt suoritettu?
A: Niin, sitten kun oli kylvöt suoritettu. Joo.
H: Oliltteko Te mukana?
A: En minä oo ollu. Ei mulla ollu hevoosta viälä.
H: Se on ollu niin varhaista aikaa?
A: Se on niin varhaista aikaa.
H: Kuinka paljon näitä hevosia oli aina karavaanissa?
A: Kyllä niitä taisi olla kymmenkuntakin välihin ja sitten piänempiä porukoota, joo.
H: Oliko se tavallista, että taloista lähdettiin?
A: No, se oli tavallista, taloosta lähärettihin paljon ajamaan.
H: Mihin näitä sitten vietiin?
A: Lapuan asemalle.
H: Entä sieltä eteenpäin?
A: Sieltä vietihin tietysti laivoohin, merenrantoohin, ulkomaille lastattihin sitten.
H: Vietiinkö täältä puutavaraa sinne Hoiskoon sahalle?
A: Ei täältä oo viety. Ei täältä oo viety puutavaraa. Ne on hakattu sieltä mettistä ja sielä sahattu.
H: Täältä vietiin vain rahtitavarana?
A: Täältä vietiin vain tukkia sahoolle ja sitten massaa ja ropsia vietihin.
H: Olikos tässä kylällä näissä tiloissa Alajokimaita?
A: Alajokimaita?
H: Niin.
A: No, eipä tässä justihin ollu Alajokimaita. Tuala nyt on tua Huhta, kun tästä mennähän tuanne Kauhavalle päin. Siinä nyt oli sellaasta vähän, että sielä ei ollu muuta kuin vain sellaasta vaan alajokimaata paremmin.
H: Käytiinkö siellä koskaan laiduntamassa tai heinää tekemässä?
A: No, kyllä niillä oli sitten... se kuuluu paremmin tuonne mustaanmaalaasille ne maat sielä, ettei sielä meirän kyläläisillä ollu maita.
H: Entäs kytömaita?
A: No, ei sielä ollu kytömaitakaan, ne oli täälä kytömaat näillä omilla saroolla.
H: Mutta ei tällaista kuljetusta tarvittu ollenkaan? Hevoset joutivat rahtiajoon?
A: Joo.
H: Kuinkahan usein näitä lankkuajoja tapahtui, ajettiinko useampia reittejä?
A: Ei ajettu. Minä en tierä sitten muita reittiä, mutta tämä niillä oli vakituinen reitti tässä, joka täs ny pikitie nyt on.
H: Onko Teillä tietoa siitä, kuinka pitkään kesti yksi matka tuolta Alajärveltä Lapuan asemalle?
A: Kyllä siinä pari vuorokautta ainakin meni, vaikka yötä päivää melekeen ajettihin. Kyllä kaksi päivää siinä meni.
H: He olivat sitten jossain yötä välillä.
A: No, tottakai täytyi olla.
H: Onko Teillä tietoa siitä, missä he yöpyivät?
A: Ei oo tietoa.
H: Oliko tässä matkan varrella jotain kevaria tai jotain...?
A: No, oli täällä kevariakin, mutta ne vain, minä uskon, syättelivät mihinä sattuu tiänvieres, mihinkä pirättivät. Ei se sen kummempaa minä uskon ollu. Eikö ne sielä perillä paremmin yäpyny. Kun ne lähti täältä aamulla ja jättivät kuorman ja toisena päivänä takaasin.
H: Onko koskaan ollut puhetta siitä, minkä verran tästä hankki?
A: Minä en sitä tiärä, kun ei tästä justihin meirän kylältä oo ollu kukaan ajamas niitä lankkuja. Ne oli paremmin tualta muualta päin, kauhajärvelääsiä, alajärvelääsiä ja oli kirkonkylääsiäkin.
H: Ajattiinko näitä lankkuja vain kesällä?
A: Kesällä parahasta päästä.
H: Entä minkälaista ajoa oli talvisaikaan?
A: No, eihän sitä talavisaikana niin paljon mitään, mitä mettästä vähän oli ajettu propsia ja tukkia ja kikkia sellaasta puutavaraa.
H: Mutta tällaista kuljetusluontoista ajoa ei ollut. Mitäs talviteitä tästä oli, esimerkiksi Kauhajärven suuntaan tai Lapuan kirkolle. Oliko muita teitä kuin...
A: No, tästä oli kans talavitie,joka menee tästä aivan läheltä Tuomaalan ja Yläsen rajaa tuonne
Kauhajärven kirkon paikkeille se tie, sellaanen mettätie. Kun ei tuota maantietä vielä ollukaan. Se on niin vanaha tie. Jotta tästä kuluki kaikki nuo lappajärvelääset ja kauhajärvelääset, mitä oli täältä päin asioota, niin siitä sitä kuljettihin. Tästä meidän pihan läpitte se meni tuanne se tie.
H: Löytyisiköhän se tästä kartasta?
A: En tierä, tuskin vaan se olis siinä kartas.
H: Mistä se Kauhajärventie kulki?
A: No, se kuluki tästä Mäkelän pihan läpitte ja se meni täältä sitten tuonne Kampinnevalle ja sieltä sitä Kampinnevaa, sitä sanottihin Kampinmaaksi, mäkehen, ja sitten se meni sieltä sinne Kyntyysen torppa, josta me puhuttihin äsken, joka on sielä Kauhajärven tällä puolen. Se meni sitä sinne Kyntyysehen, torppahan. Emmä muista mikä sen sukunimi taas olikaan. Ja sieltä se tuli sitten sinne Kauhajärven mettiille ja se meni sinne Kauhajärven aivan kirkonmäelle ja sieltä sitten Ranttilahan ja sieltä sitten jatkoo aina vaan Lappajärvelle päin samaa tietä.
H: Mitä taloja tässä Kauhajärven rannalla oli, sellaisia, joitten pihojen läpi se meni?
A: Se meni justihin siihen Ranttilahan. Ranttilan pihan läpitte se meni. Siinä oli se Alapiha, mutta Alapiha jäi sitten vähän sinne sivuhun, jotta se lähti vähän ennen siitä Alapihan ja Ranttilan välistä menemähän sinne Kauhajärven Riihimäelle päin. Sieltä se meni sitten sinne Lappajärvelle.
H: Minkälaista kuljetusta tätä tietä pitkin tapahtui?
A: No, siitä ei nyt sen kummempaa, mitä nyt on sellaasia yksinääsiä kulukuja täälä Lapualla, ne ajoovat sitä tietä siitä. Ei siinä sen kummempaa kuljetuksia ollu.
H: Tämä oli yleisesti käytetty talvitie?
A: Yleisesti, kun ei muuta tietä ollukaan talavisaikoona, mutta ku tämä tie. Tästähän ne kuluki kaikki. Siitä kuluki lappajärvelääsiä ja kauhajärveläiset yleensä meni ja mitä täältä nyt mentihin Kauhajärvelle, niin tästä sitä mentihin.
H: Onko sitä Teidän aikananne käytetty?
A: On vähän käytetty, kyllä mä loppina vähä muistan.
H: Kuinkahan pitkä tämä tie oli kaikenkaikkiaan?
A: Minen osaa sitä sanoa. Tästä nyt on Kauhajärvellekin tätä tietä nyt 7-8 km ja siitä etehenpäin minen tierä. Se menee sinne Lappajärvelle asti. Kauhajärvelle tästä on, saa sanoa, että 7 km.
H: Suurinpiiretin yhtä pitkä kuin tämä nykyinen tie?
A: No, joo.
H: Se kulki aika paljon näitä nevoja pitkin.
A: Se meni nevoja pitkin, kun sitä talavella käytettihin. Sielä oli parempi ajaa.
H: Kuinka myöhään keväällä sitä voitiin yleensä käyttää?
A: No, tuola se oli huhtikuun loppuhun. Rupes konnot sulamahan, eihän sitä voinu enää sitten ajaa.
H: Käytettiinkö syksyllä ennen lumen tuloa?
A: Ei, ei käytetty, kun reellä sitä vain kuljettihin.
H: Niin, ettei odotettu sitä, että maa olisi routaantunut?
A: Ei sitä oo kärryyllä ikään ajettu tästä, muuta ku reellä.
H: Oliko tämä talvitie kesäisin näkyvissä ollenkaan?
A: Niin kesällä? Kyllä. Se oli painunu sinne, kyllä siinä näki sen kovasti.
H: Kunnostettiinko sitä?
A: Eihän sitä kunnostettu.
H: Oliko täällä maastossa jotakin merkkejä siitä tiestä, sen kulusta?
A: No, siinä oli sellaanen merkki, kyllä sen siitä hyvin näki. Tästä ne meni ensin rajaa ainakin, nuan 3 km ensin suaraa rajaa.
H: Minkä sarkojen rajaa?
A: Se meni Tuomaalahan ja Yläsen Eemin, vanhan Alarannan rajaa. Sitten se kääntyi sieltä sitten tänne päin, paremmin tänne, se meni Anttilan sarkaa sitten ja Jäätteenmäen ja se poukkooli sielä monehenlaihin se tiä, jotta.
H: Sitten sitä pystyi ajamaan vähän oudompikin.
A: Kyllä, kun siinä oli talavella jäljet. Kesällä kuljettihin, täälä oli kesätie tuonne, joka meni Kangaskoskelta sitten sinne Kauhajärvelle, niinku käypälääset kuluki.
H: Mistä päin se tie kulki?
A: Se meni tualta Kangaskoskelta, sieltä se lähti ja se meni Kaksooshauranmäkehen ja sieltä Kauhajärvelle.
H: Kulkiko se läheltä tätä talvitietä?
A: Ei, ei se kulukenu täälä ollenkaan lähellä. Siitä nyt on aika pitkä. Täs on ainakin toista kilometriä, se meni tuolta ylempää. Se oli sellaanen kesätie.
H: Sitä kuljettiin...
A: Keällä käyren. Ei sitäkään hevoosella päässy. Se oli juntu vaan, käypälääsjuntu. Ei se mikään tie ollu oikeen.
H: Mistä se käypäläästie kulki?
A: No, se lähti täältä Kangaskoskeleta ja meni sinne Kuusikkomäelle ja siitä sitten Isoohinkamppihin ja sieltä sitten...
H: Kummalta puolen Kivikkomäkeä?
A: No, se meni Kivikkomäen ala tie, aivan siitä läpitte Kivikkomäen. Siinä oli konnot kummallakin puolella, ei se kontoja voinu mennä, se meni Kivikkomäen ylitte.
H: Oliko siinä mitään luonnonmerkkejä matkalla Kuusikkomäeltä Kivikkomäelle?
A: No, ei siinä oo mitään ollu. Se oli aivan sellaasta mettää vaan ja sitten nevoja. Ettei siinä ollu mitään luonnonmerkkejä ollu, muuta ku siinä nyt oli siinä Isooskampis, sitä sanottihin Kaksooshauraksi, niin se oli niinku luonnonmerkki siinä, kun siinä oli kaks hautaa ja se meni siitä sivuutte, tervahautoja.
H: Kuinka vanhoja nämä tervahaudat ovat olleet? Onko Teillä siito tietoja?
A: Ei oo tietoa. Ei, yhtään minä en tierä.
H: Ei Teidän aikana ole poltettu?
A: Eihänny toki oo poltettu. Ne on ainakin 200 vuotta vanhoja.
H: Olivatko ne vielä hahmollaan?
A: Ei. Ne kasvoo suuria mäntyjä, tuommosia 18-tuumaasia mäntyjä, siinä hauran partahilla, että kyllä se vanaha on.
H: Maastosta näki, että siinä on ollut tervahautoja?
A: No, joo, kyllä ne näkyy vielä tänäkin päivänä, joo niiden tilat.
H: Entä sitten Kivikkomäeltä eteenpäin?
A: No, se meni sinne Kauhajärviä kohori siitä Kivikkomäeltä, takarajalle ja takarajalta sitten, siinä on pieni nevansulukku ja se meni siitä Kankahanpäänmäelle, sitten Kauhajärvelle.
H: Minkä talojen luo se meni sinne Kauhajärvelle?
A: Se oli siinä Kankahanpään taloo, siitä se meni aivan justihin, aivan melekeen tämän pikitien vierehen.
H: Minkälaisilla asioilla tätä käypäläistietä käytettiin?
A: No, kun sielä oli seurahuone, ne kuluki sieläkin, Kauhajärven nuorisoseuralla, käyren sielä.
H: Iltamissa?
A: Iltamissa.
H: Kuljitteko Te tätä käypäläästietä?
A: En minä oo ollu, minä oon ollu sellaanen pieni loppi, etten minä oo siitä koskaan kulukenu, iltamis sielä. Kyllä mä joskus kesällä oon voinu siitä mennä, mutta kyllä se on niin vähä, etten minä oikein muistakaan.
H: Kuinkahan pitkä tämä käypäläistie oli?
A: No, se oli aivan saman mittainen kuin tämä toinenkin.
H: Meni vaan vähän etelelämpää.
A: Nin, se meni vaan etelämpää. Voi olla siinä 5 kilometrin paikka.
H: Oliko tämä selvästi nähtävissä, tämä tie?
A: No, ei se ollu niinkään kuin tämä toinen. Tämä oli nähtävis tämä toinen, tämä alempi tie, josta ajettihin hevosella talavella.
H: Tämä käypäläästie piti melkein tuntea, ennen kuin lähti.
A: Se piti tuntea, ei sitä osannu vieras mennäkään. Joo se oli sellaanen poloku, kinttupoloku paremmin.
H: Se oli kuitenkin yleisesti tiedossa, että tällainen tie on.
A: No, kyllä se oli tierossa, kyllä nämä sen tiesi, kun ne aina siitä kuluki kesillä parahasta päästä ja tualta meni Jurvasta vielä sinne Kauhajärvelle yks tie. Sitä minä en tierä, mistä se on menny. Se on menny siihen Kankahanpäänmäelle kans Jurvasta.
H: Oliko se myös tällainen käypäläistie?
A: Se on ollu, talavella ajattu siitä ja kesällä tietysti käypälääset. Minä en tierä, onko sitä kärryyllä ajettu. Se menee sielä melekeen mäkiä kyllä sieltä Jurvasta.
H: Millä tavalla tällaisia teitä, joita kesällä ajettiin kärryillä, pidettiin kunnossa? Miten tehtiin esim. tien pohjat?
A: Niitä ei ole tehty niitä pohojia, mitä ny vähä pykätty tielle.
H: Millä tavalla niitä pykättiin?
A: Kuakilla ja lapiolla vähän pantiin koloohin hiataa. Ei sunkaan sitä sen kummemmin oo korjattu. Ei niitä oo korjattu, kun se ei oo ollu niin vahava kulukukaan siitä.
H: Pantiinko täällä nevojen kohdalle mitään vahvikkeita sinne tien pohjaan?
A: No, ei siinä oikein kesällä hevoosella kuljettukaan siitä sellaasia teitä.
H: Mitkä tiet tässä kohdalla ovat olleet valtion teitä ja kunnan hoidossa olevia teitä?
A: No, täs ei oo ollu muuta kun tämä pikitie. Se on ollu kunnalla. Valtiohan sen laittoo.
H: Millä tavalla tuon pikitien hoito oli järjestetty? Kuka sen piti kunnossa?
A: Sitä piti ensin kunta. Valtionrahoon sitten.
H: Oliko kunnalla omat työläiset, jotka tätä tietä kunnostivat, vai millä tavalla kunta sen hoiti?
A: Sitä oli kunnalla sitten, kunta korjootti sitte ja teetti, sillä oli omia miähiä, jokka sitä pykäs.
H: Entä sitten tällaiset kylätiet? Millä tavalla ne pidettiin kunnossa?
A: Taloolle pantihin yksiköötä ja ne korjas sitten, kun täältäkin oli kaksikin tietä kirkolle, toinen meni Kurunsaaren kautta kirkolle ja toinen meni täältä Hirvelän kautta Mustahanmaahan ja Ojutkankahalle. Me kuljimma parahasta päästä tänne Kurunsaarehen ja sieltä Haapakoskelle, sitä tietä. Sielä meilläkin oli niitä tiepaloja, jota korjattihin aina.
H: Millä tavalla näitä tiepaloja pidettiin kunnossa?
A: No, se oli niinku taloollisten, joka sielä kuluki, niin sille pantihi tiepala. Sen piti se korjata. Sitten oli tarkastukset, onko se korjattu.
H: Millä tavalla nämä tiepalat jaettiin?
A: Ne jaettiin niinku manttaalin mukahan. Jolla oli suuri manttaali, sille pantihin enemmän ja jolla oli vähempi, sille pantihin vähempi.
H: Minkälaisia tieosuuksia Teidän talollanne on ollut hoidettavana?
A: Sitä on ollu noin parisataa metriä.
H: Millä tavalla tätä tietä siten hoidettiin?
A: No, siihen ajettihin hietaa ja ojia pirettihin kunnos ja tasattiin.
H: Mistä hietaa saatiin?
A: No, sielä oli sellaasia hiekkapaikkoja aina melekeen sielä mettillä ja meillä.
H: Teidän omissa metsissä?
A: Ei, kun siellä, mistä otettihin tienvieristä vaan, eihän sielä sen kummempaa tarvittu.
H: Ne sai otta tienvieristä?
A: Niin, tienvierestä otettihin ja siitä vähän kaivettiin tiensivusta ja siitä krassattihin vähän hietaa. Eihän se niin häävistä ollu, mutta piti vähän korjata, kun määräys oli, niin se oli määräys.
H: Kuka niitä kävi tarkastamassa?
A: Kunnan puolesta sitten tarkastettihin.
H: Kuinka usein?
A: Ei sunkaan sitä muuta ku kesällä aina yhyren kerran vaan.
H: Millä tavalla sitten yleensä tiedotettiin tästä tien korjaamisesta tai muusta?
A: No, kyllä se suurinpiirtein tiettihin aina, että silloon tulee syyni, että siihen pitää korjata täs keväällä, juhannuksen aikahan.
H: Se oli aina kylvöjen jälkeen?
A: Se oli kylyvöjen jäläkehen.
H: Millä tavalla ojia hoidettiin?
A: Niin, ojia? No, jos oli ojis jotain vikaa, silloon ku se korjattihin, niin silloon tehtiin ojakkin, auvoottihin aina.
H: Kasvoiko täällä ojat pajukkoa?
A: No, ei ne suuremmasti tietysti kasvanu, mutta miksei sitäkin vähän kasvanut. Ei se ollu niin nuukaa silloon niiren pajujen kaas, kun nyt on. Kun vaan pääsi hevoosella menemähän.
H: Kunnostettiinko näitä tämän kylän teitä talkoilla?
A: No, ei. Nyt kyllä on kunnostettu, muttei eihän ennen niitä oo kunnostettu. Nyt, nyt kun meijeriautot kulukoo, ja kaikki, niin pääsee menemähän.
H: Miten tämä nykyinen pikitie, joka oli valtion tie, pidettiinkö sitä aurattuna?
A: Kyllä, kyllä sitä pirettihin. Se myytiin aina nuan syksyllä, joka otti sen aurauksen. Lumireellähän ja hevoosellahan sitä ajettihin.
H: Onko Teillä jäänyt mieleen, ketään auraajia?
A: No, kyllä tuo Kärki sitä auras täälä paljon. Se oli tuasta tua taloo. Sillä oli usiampia hevoosia, neljäkin hevoosta ja kolome. Se Iikka sitten sitä pruukas ajaa. Iikka siinä istuu silakkaneliikan päällä ja ajoo hevoosella menemähän.
H: Silakkaneliikan päällä?
A: Se oli pantu sellaaseksi niinku istuumeksi lumirekeen. Se siinä istuu. Lankusta tehty leviä lumireki.
H: Monella hevosella hän verätti?
A: No, siinä oli kaksi ja kolomekin taisi olla.
H: Kuinka leveä tie tuli lumireellä?
A: No, se meni nuan, mitähän, oliskohan noin neljä metriä korkiintaan, ei muuta ainakaan.
H: Siitä hyvin pääsi?
A: Johannyttki.
H: Pääsikö sivuuttamaan?
A: Kyllä siitä pääsi sivuuttamahan ja voihan sitä vähän ajaa hankiakin, tyhyjällä ainakin.
H: Ajettiinko täältä talvella jäätä pitkin mihinkään?
A: Tääläkö? Ei.
H: Eikö jokia pitkin?
A: Ei, mitäs tuasta kurua myören yrittää.
H: Nämä uittoväylä eivät soveltuneet talviajoon?
A: Ei niitä oo ajettu silloon, mun tiätääkseni ainakaan.
H: Onko tästä kulkenut tervateitä ohitse?
A: No, tästä tuli se markinatie, joka meni..
H: Sitä pitkin vietiin tervaa?
A: Sitä pitkin ajettihin tervaa kärryyllä kesällä jotta rutaji.
H: Entäs talvella?
A: Talavella voivat ajaa kyllä kaas, mutta kesälläkin ne on sitä ajanu paljo tervaa.
H: Täällä oli tervahautoja ilmeisesti tässä lähettyvillä, ainakin tuo Kaksoishaudanmäki viittaa siihen.
A: No, Kaksooshaudanmäellä on kaks hautaa ja täs on hyvin lähellä kolome hautaa. Siinä on Kamppilan hauta ja Hätikorven hauta ja Karhuvuoren hauta. Mä tiärän ne nimekki kovasti.
H: Mistä näitten nimet johtuvat?
A: Ne on teheny ennen mihinkä sattuu vaan. Tuo Kamppilan hauta, se on Kauhavalta Kamppilaasten hauta, mutta Hätikorven hautaa minä en tiärä, kuka siinä on runnannu. Mutta miksei se oo niitä kauhavaasia kaas ollu.
H: Poltettiinko täällä tervahaudat kolotuista puista vai tervaksista?
A: Kolotuista puista ne on poltettu.
H: Polttivatko talolliset täällä tervaa?
A: Toiset on polttanu. Täälä meirän kyläs on hyvin vähempi poltettu niitä tervahautoja. Ne on paremmin mualta päin, jokka on polttanu. Emmä tiärä onko täälä päin polttanu paljo kukaan.
H: Te ette ole koskaan kuullut?
A: En minä oo kuullu, enkä nähänykään poltettavan. Se on niin vananha asia se tervahaudan poltto.
H: Mitä muita tervahautoja tässä on lähettyvillä?
A: Nu, tuas on tervahautoja tuas Isooskankahas, tuas Tuamaalan mettäs, mutta mä en tiärä sitäkään, kenenkä se on ollu.
H: Täällä on aika väljiä oltu tuohon metsäomistukseen.
A: Eihän täälä mitään oo ollu. Mistä kukin on vaan tullu hakkaamahan. Ei täälä ennen oo ollu tuan mettän kaas, niinku se nykyään on.
H: Mistä yleensä otettiin taloihin tämmöiset tarvepuut, niin kuin polttopuut?
A: No, tottakai sitä sen verran on mettää ollu näilläkin, että ne on omasta mettästä sitä ottanu.
H: Kaadettiinko yleensä pystystä puita, polttopuita?
A: Kyllä, pystystä kaarettihin. Mun aikanani ainakin on, en minä ennen vanhaan tiärä. Miksei sitä oo ennenkin hakattu.
H: Mihin sitten, kun näitä tukkeja ja puutavaraa kaadettiin, niin käytettiinkö niistä näitä jätepuita sitten taloissa polttopuina?
A: No, miksei niitä larvoja vähän tiätysti käytetty.
H: Millä tavalla ne jätteet muuten sitten hävitettiin?
A: No, ne jäi sinne mettähän tietysti havot ja muut sellaaset. Ei sieltä kukaan korjannu tuolta mettistä.Se oli puutavara niin halapaa, jotta ei sitä kukaan niitä riskuja sieltä mettästä lähteny kokoolemahan.
H: Poltettiinko täällä päin kytöjä?
A: Kyllä.
H:Missä päin?
A: Niitä poltettihin joka pualella täälä pääs, mihinä vain kytöjä oli.
H: Oletteko Te ollut kydönpoltossa?
A: Oon, oonhannytoki, montakymmentä kertaa.
H: Te puhuitte äsken tuosta Markkinatiestä. Mistä päin se kulki?
A: Se tuli sieltä Kauhavalta Kummusta tänne. Jos otetahan nyt sieltä Kummusta tänne päin.
H: Otetaan sieltä päin. Tässä on se Kauhavan tie, joka on vielä nykyisinkin käytössä (katsovat karttaa). Tuliko se tätä tietä pitkin?
A: Se on tullu tätä tietä pitkin sinne Kumpuhun ja se on lähteny se Markkinatie tulemahan tänne päin, tänne Hirvijoelle ja Lakaluomalle.
H: Miten se on tuosta Kummusta päin lähtenyt? Tässä on Kumpu ja Ylitalo ja tuossa on Yli-Orava.
A: Yli-Orava, onko sellaanenkin paikka? Minä en oo ikään Yli-Oravaa kuullu.
H: Jos se on jotain uudempia taloja siinä? Miten, menikö se Papinmäen...
A: Se meni Papinmäen tätä pualen.
H: Niinkun länsipuolelta?
A: Niin.
H: Entä Kiimakallion kohdalla?
A: No, se on Kiimakallio hyvin viaras mulle..
H: Entä semmoinen Jokikorpi?
A: No, se on Jokikorven tätä puolta taas tullu.
H: Jokikorven itäpuolta?
A: Niin, Jokikorven itäpuolta?
H: Ja Kiimakallion länsipuolta?
A: Niin.
H: Entä siitä sitten etelään päin? Tässä on sellainen Leipärämäkkö.
A: Se on Leipärämäkkö jääny tänne itäpuolelle ja se on tullu tätä länsipuolta on tullu se tiä paremmin.
H: Niinku näitten viljelyssarkojen ja Leipärämäkön välistä?
A: Niin, siitä se on tullu.
H: Niin, ja sitten mennyt etelään päin.
A: Niin, sitten menny etelähän päin.
H: Mikäs siinä on sitten sellainen merkkipaikka tänne eteläänpäin tullessa?
A: Onko siinä jotakin sellaasta, niinku - se on tullu tähän Markkinakalliolle sitte.
H: Mistähän tämä Markkinakallio on saanut nimensä?
A: Se on saanu siitä justihin siitä Markkinatiestä.
H: Onko siinä ollut joku lepopaikka vai mitä varten?
A: No, en minä tiärä, onko siinä lepopaikka ollu, mutta siksi sitä on ruvettu sanomahan Markkinakallioksi, kun siitä ylitte on kuljettu.
H: Tie on kulkenut tästä Markkinakallion yli?
A: Se on kulkenut siitä aivan ylitte, siitä kallion ylitte.
H: Tämä Markkinakalliohan on tässä Teidän taloanne lähellä?
A: No, se on lähellä. Ei tästä pitkä oo.
H: Sitten se tie tuli sieltä.
A: No, se tuli tästä. Se menöö tästä tuolta itäpuolta, 150 metriä tästä meirän taloosta.
H: Ja sitten siitä..
A: No, siitä se sitten meni tuonne Prömpsihin ja tuapualehen ja Lahoosehen ja siitä se on tullu jostakin niiltä paikoolta.
H: Miten se meni tästä Hyypän...
A: No, se on se Hyyppä ollu aivan siinä Lahoon lähellä. Joki välis.
H: Niin, Hyypän pelto on tässä vähän etelämpänä. Onko se menny sen poikki vai ohi?
A: Kun en minä sitä kuulkaas tiärä niin justihin, mutta siitä paikkeelta se on menny.
H: Mistähän kohdin se on mennyt joen yli?
A: Eikö se oo siitä menny jostakin siitä Hyypän ja Kangaskosken välistä...
H: Kuinka etäällä se mahtaa olla tuosta Kojolasta, se joenylityspaikka?
A: Kojola on vähän itäpuolella paremmin, jotta se on täältä paremmin menny täältä länsipuolelta Kojoolaa. Ei siinä kyllä pitkät matkat oo.
H: Entä siitä eteenpäin?
A: Se on menny Vintterihin ja Jaskarin sivuutte, jostakin.
H: Kummalta puolen Jaskaria, länsi- vai itäpuolelta?
A: No, kun en minä oo siitäkään varma, mutta se on aivan menny niiltä mailta siitä. En tiärä varmahan, kumpaa puolta se tie on menny. Mutta luulen, että se on voinu itäpuolelta mennä, kun siitä menee se iankaikkisen vanaha tie.
H: Tässä niinku itäpuolella on, siitähän meni itäpuolitse ohitse tämä nykyisinkin käytössä oleva tie.
A: No, joo, se menee. Se menee justihin sitä samaa paikkaa.
H: Entä sitten Leppämäkeen? Muistatteko sellaista paikkaa?
A: Leppilahti, mutta Leppämäkiä en muista.
H: Entä Välimäki?
A: Kyllä mä Välimäen tiärä. Mutta Välimäki jää tänne itäpuolelle aika kauas.
H: Entä, tässä on Antilan torppia varmaan, tai pikkutaloja.
A: No, joo, ne on noita Murtomäen taloja, Murtomäen pikkutaloja. Antila on ollu täs lähempänä.
H: Ehkä se on samanniminen talo vaan muuten?
A: No, se on tiäysti ollu samanniminen taloo.
H: Menikö se sitten tänne Pitkäkalliolle, vai Ketunlinnaan?
A: No, voi mennä sinne Ketunlinnahan. En minä varma siitä oo, mutta kyllä mä luulen, ettei se aivan sinne asti menny, että se meni paremmin sitä itäpuolta.
H: Silloin se olisi mennyt tästä Pitkäkallion ja tämän Ketunlinnan välistä.
A: No, siitä kai se on menny ja sitten sinne Syrjänmäkehen ja Kaitasuon nevalle.
H: Kummalta puolen Kärmeskalliota se meni.
A: Eikähän se oo menny paremmin tätä itäpuolta.
H: Entä sitten, tässä on Sillanpää-niminen talo.
A: No, se on menny aivan siitä Sillanpään likiltä, aivan justihin siltä paikkaa.
H: Sitten tähän Syrjänmäenkalliolle?
A: Joo, sieltä sitten Syrjänmäenkalliolle.
H: Mihinkä se on sitten Syrjänmäenkalliolta mennyt?
A: No, se meni sinne johonkin - mitäs kytöjä ne sielä oli, johon ne meni - eikö se oo Kaitasuon nevaa.
H: Kaitasuon nevaa ei tässä näy. Tässä on semmoisia Kantokosken kytöjä.
A: No, siihen se on menny, siihen Kantokosken kytööhin, niille maille.
H: Sitten on Kangasniemi.
A: No, joo ja Kangasniämehen ja siitä sitten Taavetinkankahalle ja Lakaluomalle.
H: Missä se sitten yhtyy tähän nykyisin käytössä olevaan tiehen? Yhtyykö se tässä Taavetinkankaalla?
A: Kyllä se Taavetinkankahalla yhtyy, minä uskon, siinä justihin, niillä mailla pitääs yhtyä.
H: Mitähän taloja siinä on lähellä?
A: No, siinä on tua Kangasniemi, sitten, en minä niitä oikein tiärä.
H: Se menee silloin tähän Taavetinkankaan kupeeseen.
A: Siihen se menee varmasti. Muuta minä en siihen ainakaan osaa sanua.
H: Ja sitten tätä nykyisen tien paikkaa pitkin Lakaluomalle.
A: Niin, siitä Lakaluomalle ja Kuurtanehelle.
H: Tätä käytettiin markkinamatkoihin?
A: Sitä markinamatkoilla käytettihin.
H: Ketkä sitä pitkin kulkivat markkinoille? Missä olivat markkinat silloin, kun tätä tietä käytettiin?
A: Eiköhän se ollu tuola pohojaases ja Kuurtanehella.
H: Oliko tämä käytössä sekä talvisin että kesääsin?
A: Kyllä kai se on ollut talavellakin käytös ja kesällä sitten. Miksei ne oo talavella jotakin oijaassu, lyhempiä voinu olla. Minä en tierä. Tuosta Markkinatiestä ne on aina puhunehet parahasta päästä.
H: Onko se vielä näkyvissä?
A: Kyllä se näkyy vieläkin paikka paikoon.
H: Onko Teillä tietoa siitä, milloin sitä on käytety viimeksi noin yleisesti?
A: Siitä mulla ei oo tietoa.
H: Ei Teidän aikana ole käytetty?
A: Ei oo, muuta ku noin satunnaasesti hevoosella menty Kauhavalle. Oonkohan mäkin yhyren kerran menny sitä hevoosella Kauhavalle Mäenpäähän, kloppina..
H: Tätä Markkinatietä pitkin ajettiin sitten tervaa?
A: Tervaa siitä ajettihin.
H: Mistä?
A: Täältä, näiltä tervahaudoilta, kun täälä sitä tervaa pruuvattihin.
H: Kuinkahan paljon näistä tervahaudoista tuli yleensä tervaa?
A: Minä en sitä tiärä, se on mulla ihan hämärän peitos.
H: Ei ole koskaan ollut puhetta, montako tynnyriä on viety?
A: Ei oo ollu puhetta.
H: Entä, tuotiinko tuolta Kuortaneelta tervaa tätä tietä pitkin? Siellähän paljon poltettiin tevaa.
A: On voitu tuora sieltäkin.
H: Siitä ei ole mitään tietoa?
A: Ei oo mulla mitään tietoja siitä, mutta voitu on tuora sieltäkin. Tänne pohojaasehenhan ne vei sitä kaupunkiihin, niin miksei sieltä oo voitu tuara kans. Ja onhan niitä tervahautoja joka pualella näillä paikkeilla.
H: Ja tämä yleisesti tunnettiin Markkinatienä?
A: Joo, se on Markkinatie. Se tunnetahan leviäätte. Isän siskoon miäs oli viäny kolomia tynnyriä tervaa siitä, ei ne oikein rautakärryjä ollu, kyllä ne puukärryjä on ollu ja se oli suuri lasti.
H: Mihin hän vei sitä tervaa?
A: Eikö se sitten vieny sitä kaupunkihin, kun täältä haki?
H: Vaasaanko vai Nykarlebyhyn?
A: Nykarlebyhyn, sinnehän oli lyhee. Se vaan ihimetteli ja sanoo, että suaverimies kolomia tynnyriä vei tervaa, jotta se on uskomatoon paikka.
H: Nämä olivat koko tynnyreitä?
A: Ne oli koko tynnyreitä, niin.
H: Se on aika raskas kuoram hevoselle vetää.
A: Ne on suuria 200 litran tynnyriä.
H: Oliko tämä kesäaikana?
A: Kesäaikana tämä on tapahtunu. Mutta sieltä on tietysti vähän korjattu aina silloon, että sitä on päässy liikkeelle. Ei sitä olis enää kymmeniin vuasiin kärryyllä päässykkään, se on mettän vallas.
H: Ketkä tätä sitten yleensä pitivät kunnossa?
A: Tottakai ne pitivät, jotka siinä kulukivat, markinamiähet. Ei siinä yksityysillä sielä ollu mitään osuutta.
H: Oletteko Te käynyt markkinoilla?
A: En minä oo käyny, no, en minä sano, että ollenkaan, mä olin tuola eteläs Lohojalla ennen, mä olin sielä kolomisen vuotta rakennuksilla. Kyllä mä Tammisaares markinoolla oon ollu.
H: Mutta ette täällä päin?
A: En.
H: Mihin päin täältä kuljettiin iltamiin? Te äsken sanoitte, että tätä käypäläistietä pitkin kuljettiin tuonne Kauhajärvelle iltamiin. Käytiinkö muualla iltamissa?
A: No, täältä nyt käytihin Lakaluamalla iltamissa, Ojutkankahalla ja Kauhajärvellä ja Kauhavan Hirvijoella. Kyllä täällä liikuttihin. Ja käyren aina. Kesälläkin käyren, kun ei niitä polokupyäriä ollukaan.
H: Mitä tietä pitkin mentiin Lakaluomalla?
A: Sitä mentihin tätä, ku menee tuo tiä, siitä parahasta päästä.
H: Maantietä pitkin kävelitte?
A: Vaikkei se silloin vielä maantie oikeen ollu, se oli vaan kylään yhteenen tie. Kun sielä oli niitä myllyjä, niin piti meiränkin kylästä pitää sitä kunnossa sitä myllytietä. Siitä sitä kuljettihin.
H: Tämä Lakaluomantie oli Teille samalla myllytie?
A: Joo, se oli myllytie.
H: Mitä myllyjä tässä oli lähellä?
A: Siinä, sanottihin Pietarin myllyksi ja se siinä oli parahasta päästä, se oli tuas Lakaluomalla ja Tiistellä oli niitä myllyjä paljo kans. Mutta Lakaluomalla täältä päin oltihin. Mitä minäkin oon ollu, niin Lakaluomalla Pietarin myllys.
H: Kuinka pitkä matka täältä tuli?
A: No, täältä tuloo meiltä ainakin 12-13 kilometriä.
H: Se on aika pitkä myllylle?
A: Joo.
H: Täytyy ottaa iso kuorma, kun lähti.
A: Joo, kyllä, ei sinne yhtä säkkiä viittiny lähtiä viämähän.
H: Ei kovin tiheästi voinut käydä myllyssä. Kuinka paljon Teiltä yleensä vietiin viljaa myllyyn kerralla, montako kiloa?
A: No, eihän meiltä tällääses piänes huushollis paljo viäty, mutta aina joku pussi täältäkin viätihin kerralla.
H: Tuliko omasa maasta viljaa niin, että se riitti vuodeksi?
A: No, eipä tahtonut riittää. Meillä on ollu paljo väkiä ennen.
H: Mistä Te ostitte lisäviljaa?
A: No, kyllä sitä taloollisilta sai ostaa.
H: Suoraan?
A: Niin.
H: Ettei minkään kaupan kautta?
A: No, ei.
H: Onko teillä heinää viljelty?
A: Kyllä, timoteitä ja apilaa.
H: Saitteko siemenet omasta takaa vai ostitteko?
A: No, kun mulla on niin vähän tuota maata, no, on meillä omasta takaakin tullu jollonkin, mutta kun on ollu niin paljon karjaa näin pienen maan päälle, niin on paremmin ostettu siämenet. Kun meillä on ollu neljkin lehemää, ja sitten vielä muutakin karjaa. Mutta mulla on kyllä ollu vuakramaitakin, eihän ne siitä olisi piisannukkaan.
H: Mistä päin Te ostitte heinänsiemeniä?
A: No, täältä taloosta, sitten kirkolta kaupoosta. Kaupoosta mä parahasta päästä ostin. Se on varmempaa siementä nuan kun saa oikein lajiteltua siementä. Taloosta saa heleposti kaikenlaasta, ennenvanhaan hyvinkin siinä oli kaikenlaasta siementä sielä joukossa.
H: Mistä kaupoosta tavallisesti ostettiin siementä?
A: Osuuskaupasta melekeen parahasta päästä. On sitä joskus mualtakin. Osuuskauppahan se on. Mäkin oon ollu siinä yli 50 vuotta jäsenenä.
H: Millä tavalla tämä tien käyttö muuttui sitten, kun polkupyörät tulivat? Silloin ruvettiin vissiin ajelemaan näitä maanteitä pitkin?
A: No, maanteitä ajettihin, mitä maanteitä oli ja sitten nuo sivutiet oli oikein mukavia ajaa pyörällä kesällä. Se oli sellaasta runollista ajaa sielä mettikos. Mettä humaji ja siinä oli hyvät ne syrjät. Kun sitä paljon pyörillä kuljettihin ja käyren sitten, siitä tuli sitten oikein mukava juntu ja siitä oli oikein mukava ajaa pyörällä.
H: Milloinka Te ootte nähnyt ensimmäisen polkupyörän?
A: No, saa sanua, että siitä on - taitaa olla 60 vuotta.
H: Missä Te näitte ensimmäisen?
A: No, täs minä jäin. Amerikasta toi tämä naapuri, Halaperin Juhaksi sanottihin. Se toi Amerikasta pyörän ensin ja se on ensimmäänen pyörä, jota mä oon nähäny.
H: Minkälainen se oli?
A: Se oli sellaanen kiintiäkappaanen pyörä.
H: Ajelitteko Te sillä pyörällä koskaan?
A: Ei, en minä oo ajellu sillä koskaan.
H: Ei päästänyt niin lähelle, että olisi ajamaan..
A: No, en mä viittinyt, kun emmä osannu ajaakaan. Ei viittinyt sillä pyörällä ruveta opettelemaan. Ei se olisi tainnu antaakaan.
H: Minkä värinen tämä pyörä oli?
A: Se oli sellaanen tumma.
H: Oliko Teillä koskaan puhetta siitä, minkä merkkinen se pyörä oli?
A: Ei, se oli Amerikasta tuotu. Mutta kyllä niitä täälä ruvettihin pian ostelemahan. Minäkin ostin 1913-vuonna pyörän sitten.
H: Mistä Te sen ostitte?
A: Minä ostin sen Lapualta Ampialasta. Se oli sellaanen Ampialan kauppa siinä, johoha on nyt sellaanen Laharensuon Aaron kauppa. Se oli siinä justihin. Siinä oli Ampiala. Se myi siinä polokupyäriä ja kaikkia sellaasta. Ja kyllä se oli kallis pyörä siihen aikahan.
H: Paljonko se maksoi?
A: Se maksoi 130 markkaa, hopiamarkan aikana.
H: Se on aika pitkä penni.
A: Se on pitkä penni, kun ei saanu, kun päivämieskin 75 penniä päivältä ja parahilta päiviltä sai markan. Se oli niin huanua aikaa.
H: Siinä oli monen päivän työ.
A: Voi, siinä oli melekeen vuaren työt, että sai polokupyärän.
H: Minkälainen tämä pyörä oli? Oliko sekin kiinteäkappainen?
A: Ei, se oli vapaakappaanen, Otava-niminen pyörä.
H: Kotimaista valmistetta?
A: No, joo, kotimaista valmistetta kai se oli.
H: Oliko tämä Otava-merkki yleinen siihen aikaan?
A: Kyllä niitä oli monen merkkisiä, että en minä täälä päin nähäny oikein muilla sellaasta Otava-merkkiä. Niitä oli kaikenlaasia merkkiä.
H: Minkälaisia varusteita tässä pyörässä oli? Oliko siinä soittokelloa?
A: Oli siinä soittokello.
H: Entä ketjusuojus?
A: Ei ollu ketujusuojaa siihen aikaan.
H: Oliko tavaratelinettä?
A: Tuskin vaan, että siinä olis tavaratelinettäkään siinä ensimmääses pyörä ollu, jonka mä oon ostanu.
H: Entä kissansilmää?
A: Ei ollu.
H:Minkälainen satula?
A: Satula oli sellaanen vähän toisenlainen ku nykyään. Se oli paremmin sellaanen kova vaan, niin että siinä oli sellaaset piänet viäterit kahta puolen täälä takana ja eres oli sellaanen pieni vieteri kans, joutti siinä. Mutta ei se niin häävinen satula ollu.
H: Vieterit oli pienemmät kuin nykyään?
A: Joo.
H: Minkäslaisia reissuja Te tällä polkupyörällä teitte?
A: No, sillä tehtihin - iltamis kuljettihin ja kirkolla. Välihin ajettihin tuanne Alajärven Kurejoelle asti, Alajärveltä Kuurtanehelle, mentihin kesäjuhuliin polkupyörillä. Se oli hauskaa, kun sai polokupyörän. Ei sunkaan mikään niin juhulaa ollu, ku sai polokupyörän.
H: No, missä tyttö kuljetettiin?
A: Niin tyttöjä?
H: Kun ei ollut tavaratilaa?
A: No, orrella, rungon päällä vietihin että huikuu. Joo, kyllä siinä paljon kuljetetthin niitäkin.
H: Pääsikö hyvin saatolle, kun oli polkupyörä?
A: No, kyllä kai, kyllä siinä pääsi saatolle.
H: Oliko tämä Teidän ensimmäinen polkupyöränne semmosen miesten pyörän mallinen?
A: Joo, se oli täyrellinen miästen pyörä.
H: Ihan saman mallinen kuin nykyään?
A: Joo, samaa mallia. Oikein hyvä pyörä, ja luja muuten olikin.
H: Sillä ei paljon flikat voinu ajella?
A: Joo, ei sillä voinu.
H: Milloinka Te ootte nähnyt ensimmäisen kerran auton?
A: Jaa, koskahan se nyt olis ollu, oliskahan ollu 1918.
H: Vapaussodan vuonna?
A: Vapaussodan vuosina.
H: Kenenkähän auto se oli?
A: Minä sen näin vissihin tuola reisuulla, ku mä olin vapaussoras, niin sielä Tamperehen paikkeella. Sielä oli niitä jo niillä naapuriilla, punaasen pualen, sielä oli kaikenlaasia panssariautoja, omitekoosia, itte tehtyjä.Silloon mä oon ensi kerran nähny auton. Ja sitten seuraavana kesänä, kun mä pääsin pois sieltä sorasta, niin täälä oli Viitalan Esalla Lapualla ensimmäänen kuarma-auto, mitä minä tiärän. Oltihin täälä Tiistellä kesäjuhulis sitten ja se ajeli sielä ja kuljetti ihimisä sillä kuarma-autolla.
H: Lavoolla?
A: Niin, lavoolla. Oikeen hyväsupliikkinen miäs. Sitä sanottihin Mööpeli Aleksiksi. Se huuti aina sielä, että se on markkaviiskymmentäpenniä Kuraluaman sillalle ja kymmenen penniä, kun saa kaltsaa koittaa? Se vei Lakaluamalle sitte Tiisteltä. Se oli 1,50 mk. Se oli kymmenen penniä, kun sai sitten koittaa sitä kummia. Se sanoo, että se on kymmenen penniä, että saa kaltsaa koittaa. Oikein humoorimiäs. Sitä sanottihin Mööpeli Aleksiksi.
H: Mitä varten?
A: Se oli sellaanen humoorimiäs. Se oli sellaasena hakettina sillä Viitalan Esalla.
H: Mitä varten häntä sanottiin Mööpeli Aleksiksi?
A: Se myi rumihinarkkuja ja sellaasia kaikkia mööpeliä.
H: Timpermannin töitä?
A: Niin.
H: No, ajelitteko Te tällä?
A: No, kyllä minäkin olin yhyren reisun tekemäs sillä.
H: Maksoitteko 1,50 vai 1,60 mk?
A: En minä maksanu ku 1,50 mk vaan.
H: Oliko tässä kuorma-auton lavoilla sitten jotakin penkkejä vai?
A: Ei siinä mitään suuremmasti penkkiä. Sielä seisottiin, kun siinä oli vähä laitoja. Se oli melekeen täynnä aina.
H: No, siinä vaadittiin jonkunlaista tasa-painoa, että pysyi pystyssä.
A: No, joo, kyllä. Siinä oli ne lairat aika korkea, että sai pitää kiinni.
H: Milloin täällä alkoi näkyä henkilöautoja?
A: Niin, täälä meirän kyläs?
H: Niin.
A: No, siitä nyt on aika pitkä, kun tääläkin oli henkilöautoja.
H: Kenellähän täällä päin on ollu ensimmäinen henkilöauto?
A: Jos ei vaan ollu tuolla Niemelän Einolla. Sillä oli kuorma-auto ainakin ensimmäänen, serkkupoijalla.
H: Kun Te ajoitte sitten myöhemmin tukkia, ja mitä puutavaraa Te nyt ajoitte, niin oliko Teillä silloin hevonen vai auto?
A: Hevonen.
H: Te ette ole automiehiä ollenkaan?
A: En minä oo automiähiä ollu ollenkaan. Kyllä minä oon välihin ollu tuan Einon kaas, lankkuja ajettihin Hoiskosta autolla sitten myähemmäs vaihees, kun ei niitä enää hevoosella ajettu.
H: Sodan jälkeen vai ennen sotia?
A: Vapaussoran jäläkihin se oli paljonki. Muttei tämän nykyysen soran jäläkihin. Ei niitä oo enää ajettu. Niillä on sielä ittellä autot. Ne sahat ajaa ne omilla autoolla.
H: Milloin tänne kylää on tullu sähkö?
A: No, se on ollu 1946, kun meillekin on ajettu sähköä, koko kylähän silloon.
H: Mistä saatiin tuo sähkövoima? Missä tässä on lähin muuntaja?
A: Se on tuas Hemminginmäellä, tuas kaupasta vähän tännepäin. Siinä on ensimmäänen muuntaja.
H: Rakennettiinko se juuri silloin 1946?
A: Joo kyllä, silloon soran jäläkihin se laitettihin. Värkkiäkään ei tahtonu saara mistään, nuata sähkövärkkiä.
H: Kuka Teille kävi laittamassa nämä sähköt?
A: No, tämän laittoo kyllä Niemelän Eino, se oli sellaanen sähkömies. Se oli laittamas kaas ja tuli meille laittamahan. Täälä on katteltu vaan lampuulla ennen, ja sitä ennen on päretolloolla katteltu.
H: Muistatteko sitä päretollojen aikaa?
A: Minä en sitä muista oikeen. Ei meillä oo katteltu päretolloolla.
H: Minkälaista polttoainetta Teillä käytettiin näissä lampuissa?
A: Tavallista lamppuöljyä, petroolia.
H: Ei sellaasia karbiinilamppuja käytetty?
A: Kyllä on ollu sellaanenkin. Mulla on tuala viälä yksi sellaanen karbiinilamppu.
H: Missä vaiheessa niitä karbiinilamppuja käytettiin?
A: Siinä oli paree valo, kun tuas lampus. Karbiinia pantihin, se oli valettu sellaanen noin 15 senttiä korkea ja siinä 8-8 senttiä leviä pyöreä, ja sitten siinä oli ylähäppäin sellaanen jotakin 8 senttiä pitkä, sitte se kruuvi sinne. Siinä oli sitte polttimo siinä pääs, kakshaaraanen polttimo.
H: Ja siinä oli kirkkaampi valo?
A: Joo, siinä oli kirkas valo.
H: Kuinka pitkään yksi tällainen karbiinilamppu kesti polttaa?
A: Niinku sen täytti?
H: Niin.
A: No, kyllä se aine illan kesti. Eikä aina mennykkään. Kuinka myöhän sitten poltti.
H: Miten silloin, kun tänne laitettiin sähkövalo, niin vedettiinkö yleensä johtoja useampiin huoneisiin?
A: No, kyllä. Kyllä sitä verettihin kamarihin ja tupahan.
H: Ettei pantu sähkövaloa pelkästään tupaan?
A: Ei, kyllä meilläkin pantihi kohta näihin huoneisihi. Nämä on uusittu nämä johorot jälkäkehen. Ne oli sellaasta punosjohtua vaan. Ei enää sellaasia punosjohtoja saa pitääkään.
H: Entä vedettiinkö pistorasioita?
A: Eipä niitä ainakaan meillä veretty, kun ei täälä oikeen sellaasia koneeta paljo ollukkaan, radiootakaan ollu täälä päin paljo.
H: Te ootte ollut tässä vapaussodassa mukana. Oliko täällä Suojeluskuntaa?
A: Kyllä täälä on ollu Suojeluskunta.
H: Ihan tässä kylässä, vai oliko se...
A: Kyllä täälä harjooteltihin täskin kyläs.
H: Missä?
A: No, ei siinä mitään erityystä paikkaa ollu. Mihinä kulloonki tuala pihalla vaan.
H: Kuka näitä harjoituksia johti?
A: No, tualta kirkonkylästä oli aina joku, joka käy, mutta harvemmin täälä. Kirkonkylässä paremmin harjooteltihin.
H: Oliko täälä jokaisella suurin piirtein aseita?
A: Ei, ei ollu. Täältä oli hyvin vähän vaan vapaaehtoosia miähiä. Koko kylästä tuolta Murtomäeltä tänne päin, mitähän niitä olis ollu... oliskahan ollu kymmentäkään miestä.
H: Kulkiko täällä päin venäläisiä sotamiehiä?
A: No, miksei aina jolloonki oo kulukenu, mutta ei siihen aikahan enää kulukenu, kun sotahomma alakas. Lapualla oli kyllä paljo silloon.
H: Mutta täällä päin ei sitten ollenkaan ollut?
A: Ei, ei täällä päin oo ollut, ku jos joskus sivuumennen kulukenu. Niitähän oli Lapualla paljo venälääsiä.
H: Näittekö Te koskaan näitä venäläisiä?
A: Johannytoki. En minä täälä oo nähäny, mutta Lapualla, kirkolla vaan parahasta päästä.
H: Missä päin niitä oli sielä kirkolla?
A: No, niitä oli sielä pitkin kylää. Alapääs oli paljo ja sitten oli siinä kyläs justihin ja sielä emäntäkoulun puales. Niitä oli kahta pualen jokia. Nehän täälä sitten yhtenä yänä, kun se alakas se kapina, nehän otettihin vangiksi kaikki, eikä siinä mitään suurempia tappeluja ollukkaan sielä Lapualla.
H: Olitteko Te mukana tässä?
A: En minä ollu siinä silloon mukana, mutta sitte, kun lähärettihin tuanne eremmäs, niin sitte mä olin.
H: Mitä Te Mannerheimista tykkäsitte?
A: No, miksei Mannerheim sellaanen jämerä poika ollu.
H: Milloin Te ensimmäisen kerran kuullitte Mannerheimista? Muistatteko sitä?
A: No, se oli silloon 1918. En minä sitä ennen siitä oo mitään tiänny.
H: Onko jäänyt mieleen, mitä aikaa vuodesta se oli?
A: Se oli tammisunnuntaina, kun se alakas tämä sota silloon.
H: Silloin ensimmäisen kerran kuulitte Mannerheimista?
A: No, joo. Tammisunnuntaina se alakas ja sitte sitä lähärettihin, vallootettihin nämä Laihiat ja Ilimajoet ja Seinäjoet ja Vaasat, sielä pohojaases sitte. Sitte lähärettihin etelähän. Minä oon aina Viipuris asti ollu.
H: Haavoituitteko missään?
A: Ei, ei yhtään sattunu.
H: Teillä on ollut hyvää onnea?
A: Joo, hyvää tuuria.
H: Entä, olitteko sitten myöhemmin mukana tässä Suojeluskunnassa?
A: No, kyllä mä Suojeluskunnas olin vähän myähemmin, jäläkihin päin viälä ja harjootuksia, taisteluharjootuksia ja mitähän oli kulloonki, ampumaharjootuksia. Kyllä mä olin.
H: Rakennettiinko tänne päin mitään ampumarataa tai...
A: No, ei täälä ollu, muuta ku kirkolla oli sitte paremmin.
H: Täältä käytiin kirkolla harjoittelemassa?
A: Joo.
H: Toimiko täällä lottayhdistys?
A: Ei täälä meirän kyläs oo suuremmasti ollu.
H: Kävikö täältä naisväkeä kirkolla?
A: No joo, joitakin on käyny. Mutta en minäkään oikein varmahan muista, ketä ne olis ollu.
H: Tunsitteko Te Vihtori Kosolaa?
A: Johannytoki. Sehän oli meirän porukas koko aijan.
H: Millainen miäs hän oli?
A: No, Vihtorihan oli sellaanen railakas poika. Ei siinä mitään ollu, en minä Vihtoris mitään pahaa tierä ainakaan. Sitten se tiätysti vähä meni Lapuan liikkeen aikana pilalle se koko touhu.
H: Miten niin pilalle?
A: No, kun ne rupes muiluuttamahan niitä ihimisiä.
H: Te ette tästä muiluttamisesta pitänyt?
A: En minä oo ollu siinä porukas ollenkaan.
H: Entä silloin, kun nämä pietarsaarelaiset tulivat tänne työväentalolle niissä punaisissa paidoissa. Mitä Te siitä tykkäsitte?
A: No, en minä oikeen siitäkään tykänny. Mitä sitä turhaan tullaan härnäämähän. Ne nyt tiäsi varmasti, että täälä riisutahan punapairat pois, kun Lapualle tullahan. Kyllä siinä lähtö tuloo. Se oli turhanpäästä lähtiä yllyttähämän. Minähän justihin satuun olla tuan Niemelän Einon kans ajamas tiäkarhua näillä teillä ja ne tuli silloon ja mäkin menin kattomahan sinne sitten, ku ne riisuu niitä. Punapairat revittihin pois.
H: Kuinka iso tämä punapaitojen joukko oli?
A: No, se on mulla aivan hämärän peitos, jotta emmä oikeen osaa sanua, kuinka suuri joukko.
H: Oliko niitä yli kymmenen?
A: Kyllä kai niitä oli.
H: Osaatteko yhtään arvioida, minkä verran niitä oli? Kymmenen, kaksikymmentä?
A: No, minen tuahon tohori niin sanua, kun minä en justihin sillä kertaa ollu sielä, kun ne tuli sinne. Se oli se kahina menny jo vähä ohi, etten mä nähäny niitä.
H: Minkähän verran siinä oli sitten näitä riisujia?
A: En minä sitäkään osaa sanua, minkä verran heitä mahtoi olla. Mutta tiätysti oli vähän ylivoimaa, jotta ne pystyy ne riisumahan.
H: Näittekö Te yhtään tätä riisumistapahtumaa?
A: Ei, emminä nähäny.
H: Te tulitte vasta myöhemmin paikalle?
A: Niin, myähemmin.
H: Mihin nämä pietarsaarelaiset sitten joutuivat?
A: Minä en ainakaan tierä. Eikö ne passittanu ne Pietarsaarehen.
H: Entä seurasitteko Te tätä Työn äänen kirjapainon hävittämisjuttua?
A: Miksen minä sitä, leheristä luin siitä ja tiesin sen, mutta emmä sitä suuremmasti seurannut.
H: Minkä verran yleensä tiedettiin täällä kylällä tämän liikkeen toiminnasta, siitä mitä suunninteltiin etukäteen?
A: No, kun minä oon vähän ollu täälä sivukyläs, etten minä oo ollu oikeen sielä pääkallonpaikalla, jotta en minä oikeen tierä, mitä ne on sielä suunnitellu, mutta tietysti ne suunnitteli, että särjetähän se kirjapaino pois sieltä niiltä, kun se oli vähän sellaasta kaniväliä siinä.
H: Silloin, kun oli ennen tätä 30-luvun alkua paljon työlakkoja, niin värvättiinkö täältä työläisiä tuonne etelään?
A: No, kyllä kai niitä värvättihin täältä Lapualtakin aika paljon.
H: Lähtikö täältä ketään?
A: No, kyllä niitä meni paljon suuria sakkia täältä Lapualta. Täältä oli melekeen lähteminen, kun töitä ei mitään ollu.
H: Täällä päin?
A: Niin, ei mitään töitä ollu. Se oli markka kiven alla. Ne joutuu lähtemähän. Ei nykyään kukaan lähtisi enää rikkurihommihin.
H: Se on varmasti aika paljon muuttunut?
A: Se on muuttunu niin paljon, mutta silloon, kun ei ollu mitään, niin se pani melekeen lähtemähän, ukko ku ukko.
H: Onko Teillä tietoa siitä, miten tämä värväys tapahtui? Oliko täällä esimerkiksi joku sellainen, jonka puoleen voi kääntyä, jos halusi lähteä etelään töihin?
A: No, siitä ilamootettihin, että silloon ja silloon viärähän. Kosoolashan niitä paljon värvättihin, Kosolan Vikki.
H: Mistä tämä Mäkelän suku on tänne paikalle tullut?
A: No, isän pualelta on tualta kirkolta Alapäästä Härsilän kylästä. Sieltä on isoisä kotoosin ja isoäiti on Turjasta, sieltä Alapäästä. Ja se on isoäitee saanu tämän sitten perinnöstä nämä taloot täältä. Tua punaanen on isän koto. Siihen on isoisä tullu sitten. Nämä kaks taloja on sillä ollu sitte. Tua toinen talo, Ylänen, on isuäireen perintötaloja oikeen, Turjan perintötaloja.
H: Onko tämä ollut sitten jollakin tavalla Turjan ulkosarkoja?
A: Tämä on ollu Turjan ulkosarkoja.
H: Ahaa.
A: Ja poijat on ottanu sieltä kirkonkylästä maat ja flikat on saanu sitten ulkosarkaan lähtiä ketkuttelemahan. Ei täälä mitään oo ollu silloon, kun isoisä on tänne tullu tuahon entiseen Niemelän paikkaan. Setä siinä on asunu sitten lopuuksi. Isä on tullu tänne mäjelle sitte. Se on lehemän sitonu puuhun kiinni, kun se on tullu. Ei siinä mitään oo ollu muuta, ku mettää. Siitä se on ruvennu tekemähän tilaa ittellensä. Eikä mitään tätä tietä, mikä tuas menee tuallapäin, ei siinä mitään tietä ollu. Se on ollu aivan nevaa ja ojapakkoja on kuljettu. Ja siitä nyt on, ei siitä oo kahtasataakaan vuatta vissihinkään viälä. Tämä on hyvin nuari kylä. Nämä on ollu kaikki torppia, mitä täälä on ollu. Mutta tämä on ollu yksistänsä, isän koto, niin se on ollu taloo.
H: Minkä talon torppia tässä kylällä on?
A: Täälä on Antilan torppia ja sitte Hissan torppia tualaYlikylällä, sielä Korpelan mäellä, ja sitte täs on ollu lopuuksi myöhääsemmäs vaihees näilläkin sitte jo, kun on tultu talooksi, nekin on antanu torppia. Setäkin on antanu tänne kaks torpanmaata tuanne perillepäin.
H: Minkä nimisiä torppia?
A: Ne on ollu Luomanniemi ja siinä on ollu Soukkamäki kans.
H: Olivatko nämä torpparit, mitä täällä oli, Antilan torppareita, esimerkiksi niin, että he olivat myös saaneet täältä takametsistä itselleen maata viljeltäväksi?
A: No, tietysti ne sai täältä kans.
H: Se oli näitä kirkonkylän Antilan torppareita?
A: No, joo.
H: Kuinka suuria nämä torpat yleensä olivat?
A: No, eihän nämä suuria ollu nämä torpat. Jollakin on ollu vähän enempi maata ja jollakin vähempi sitte.
H: Entä karjaa?
A: Karjaa on ollu joka torpas.
H: Ja hevosia?
A: Niin, hevoosia ja lehemiä.
H: Kuinkahan monta hevosta oli keskimäärin yhdessä torpassa?
A: No, kyllä se melekeen on siihenlaihin ollu, että ei ollu paljo muuta ku yksi. Jos oli jollakin varsa ja sellaasta, ei sen enempää ollu.
H: Miten tämä Turjan flikan perintömaa, se oli ilmeisesti aika iso?
A: Tämä on ollu isoo tila, mutta se on isoisä myinyt siitä toisen puolen sitte.
H: Kenelle?
A: Minen sitä oikeen tiärä, onko se tualle Alarannan Juhalle sen myyny, vai sen isälle. Se on niin vanaha asia, etten minä oikeen sitä tiärä.
H: Kuinka suuri tässä oli tämän Turjan perintömaan viljelyspinta-ala?
A: Eihän täs oo ollu mitään viljelysmaata silloon, kun ne on tähän tullu?
H: Mutta, kun on raivattu?
A: Kyllä täs on ollu täskin taloos siinä 17-18 ha viljeltyä.
H: Entä metsää?
A: Mettää on ollu tuanne takarajahan asti. Että sitä on ollu montakymmentä hehtaaria, mutta siinä onkin paljon nevoja.
H: Millä tavalla näitä nevoja voitiin käyttää?
A: No, eihän niitä oo voinu paljon millään tavalla käyttää, muuta ku ne on saanu sielä omihin nimihinsä olla. Vähän männynkräkkyä kasuanu. Mutta nynne on ojittu kyllä, nua nevat, täs aivan näinä vuasina.
H: Olivatko nämä maat hallanarkoja?
A: No, kyllä ne on täälä ollu hallanarkoja aika paljo, mutta täs on ollu aika luja paikka tämä meirän paikka. Tuala jokivarreskin, sielä on halla viäny ja täälä on siltä kaivettu perunoota. Tämä mäki on hyvin lujaa täs.
H: Onko täällä käytetty mitään torjuntakeinoja hallaa vastaan? Tietysti ojitettu maita, mutta muuta?
A: No, hyvin vähän - tuallaasella valakialla ruispellon ympärillä välihin on piretty, että tulis vähän savua laihon päälle, kun on nähty, että tuloo halla.
H: Millä tavalla nämä hallavalkea asetettiin? Oliko ne aina pellon kulmissa?
A: Niitä oli pitkin pyärtänöötä vähän, kun oli pitkiä peltoja, sarkoja, tuallaasia 200 metriä, niin siinä piti olla vähä usiampia sillä sivulla valakioota.
H: Kuinka tiheässä näitä oli?
A: Oliskohan ollu noin 50 metrin välein.
H: Miten suuria ne olivat?
A: Kuinka nyt kulloonki saatiin kootuksi tavaraa sinne. Ei ne ny niin maharottomia, mutta tuallaasia mättähiä, ne kesti kauan savuta. Sehän se oli pääasia, että saa savua vaan.
H: Tässä on talon emäntä Aino Mäkelä. Mistä päin Te olette tähän taloon tullut?
Aino: Tualta kirkolta.
H: Tulkaa vähän lähemmäksi, niin kuuluu.
Aino: En minä sinne mitään viitti toimitella.
H: Kirkolta?
Aino: Tualta minä oon tullu tänne.
H: Mistä talosta?
Aino: Sieltä justihin sieltä Haapamäestä, josta oli puhetta, että kun isä oli vanha.
H: Niin. Mitä tämä Teidän isänne on tehnyt?
Aino: Sillä oli kaas piäni tila.
H: Minkä kokoinen?
Aino: Oliko sillä pari hehtaaria.
H: Mitä Te olette toimitellut elämänne aikana?
Aino: No, minä oon teheny kaas niin monenlaasta, että ei viitti kaikkia laskiakkaan.
H: Jos sieltä alkupäästä lähdettäisiin laskemaan.
Aino: No, eihän sitä nyt silloonkaan niin ollu... sahoolla olin.
H: Missä sahoilla?
Aino: Sanottihin Laharensuon sahaksi, sitten Myllykankahan sahalla. Oon minä ollu siälä Valmetin tehtahalla ja sitten palaveluspaikoos ensin nuarempana.
H: Minkälaisessa työssä Te olitte siellä Lahdensuon sahalla?
Aino: Sielähän sitä piti olla rimoja pinuamas. Viimeeksi mä olin Sähköyhtiön sahalla. Rimasirkkelis, prätkiin rimoja poikki.
H: Tässä jäi Teidän syntymäaikanne sanomatta.
Aino: Pitääskö senkin tietää?
H: No, toki.
Aino: Minä oon syntyny 8.6.1907.
H: Teillä oli vastikään syntymäpäivä.
Aino: No, se oli, ei tästä monta päivää ookaan.