Lapualla Hirvijoen kylässä 16.6.1970. Kertojana Oiva Jäätteenmäki. Hän on syntynyt 16.2.1910.
Nauhalta purkanut: Leena Hirvelä 7.11.1999
O= Oiva H= haastattelija
O:Asun tässä samalla paikalla, toisella puolella jokea.
H:Mitkä Teidän vanhempienne nimet olivat?
O:Isä oli Juha ja äiti oli Maria.
H:Mistä päin äitinne oli kotoisin?
O: Se oli Lapualta, Kotajärveltä, tästä Lakaluomalle päin mennessä.
H: Mikä hän oli omaa sukua?
O: Se oli Kotajärvi.
H: Mistä Teidän isänne ja isovanhempanne ovat tulleet tänne Hirvijoelle?
O: Minun isoisäni on ollut Haapakoskella. En ole varma onko se syntynyt siellä, mutta luultavasti ja se sieltä muutti tuonne Jäätteenmäki-nimisehen paikkahan, kun se oli kova mettämies, niin se muutti aivan sen takia sinne, jotta siellä oli kovasti metsäriistaa, aivan siinä tuvan paikkeilla, aivan ympäristöllä. Ja sillä oli torpan paikka siellä, lähes 10 hehtaaria maata. Siellä raivas sitten ja metsästeli ja osteli kaikenlaasta metsän riistaa ja nahkoja ja muuta sellaasta ja teki sellaasta kauppaa. Isä muutti sieltä tänne, tai isoisä osti sitä ennen jo täältä tilan ja ne muutti sitten, isä ja äitee, tänne. Minoon täälä syntynyt, tällä paikkaa, niin kun mä sanoon, tuas toisella puolella jokia.
H: Kenen torppa tämä oli?
O: Tämä ei oo ollu ollenkaan...
H: Ei mutta se entinen Jäätteenmäki, Teidän isoisänne?
O: Se oli Teikari. Joo, sen niminen se oli.
H: Se oli aika iso torppa.
O: No, ei siinä metsää kovin paljon, mutta siinä oli sitä viljeltyä maata tai nevaa siihen aikahan, jotta se raivas siitä. Se muutti tänne sitten. Mäkin muistan pikkupoikana, kun se oli täälä pari vuatta. Se oli 83 vuoden, kun se kuali. Se oli tosin kova metsämies ja sen takia mun isänikin oli ja minäkin olin kylläkin. Mutta en oo sotaan jälkeen ampunu minkäänlaasta elukkaa.
H: Oliko tällä Teikarilla paljon torppia? Onko isoisänne siitä kertonut?
O: Ei oo, minä en oo siitä tietoonen, oliko siinä muuta sitten, mutta luulisi, jotta saattoo olla joitain muita. Ja jos tuosta metsästyksestä vielä. Niin kun mun isoisäni, se oli varmahan siihen aikahan ja tuskin on niin kovaa mettämiestä ollu paljon ennen eikä jäläkihin, samoon kun mun isäni oli ja minäkin olin tosin ennen loppina ja vähän vanhempanakin. Mutta pyhänä se ei isoisä käyny mettällä kyllä ollenkaan. Mun tätini Saaren Sanna toimitti, että se oli siälä ollut tyttöönä sellaasena lapsenhoitajana, jotta pyhänä oli tullu teeriä siihen tuvan tyä koivuun, se oli menny sanohon, että siinon lintuja, niin ei se ollu ollenkaan kattonukkaan. Se oli Raamattua lukenu siinä pöyrällä ja ei se ollu kuulevanansa, jotta siinä mitään lintuja on. Se on ollu vähän noituuttakin, sellaasta ennen, jotta se on vieny niinku mettäonnenkin ja muutenkin ollu vähän sellaasta, niinku sanotaan taikauskoa. Isoisäkin oli ollu mettällä, niin oli kovasti ollu kyllä lintuja ja se oli ampunukin, mutta ei ollu osannut, eikä lintu ollut puronnu ollenkaan maahan. Se oli pistänyt sitte leivänpalan piippuhun, niin sitten oli heti alaannu niillä tulemaan. Se oli sellaanen taika. Ja tuola oli Jurvankyläs joku Hautamäki Kuustaa kans, joka oli kans kova mettämies, ja se useen pyhänä mettästeli, mutta sitten viimeen sitä oli tullu vastahan joku sellaanen erikoonen olento, kun se oli juntua pitkin menny, niin se oli kääntyny takaasin, kun se oli nähäny sen, ja lähteny juaksemahan. Se oli ainavaan tullu sen peräs ja se oli sanonu, ettei hän sen jäläkihin oo pyhänä mettähän menny.
H: Tähän metsästämiseen varmasti liittyy aika paljon tällaisia luonnonvoimien lepyttelyjä ja taikoja?
O: No, joo, kyllä. Siinä on ollu ennen kans kaikellaasta semmosta.
H: Mikäs tämä Teidän isoisänne oli nimeltään?
O: Se oli Tuomas.
H: Ja hän oli kova mettämies.
O: No se oli. Mä kysyyn Paavo Veikkolalta ennen, ku mä meinasin, jotta mä otan vähän selevää, kun mä meinasin lehtehen semmosta, kun "Vanhan kansan pyssymiehiä" tai jotain semmosta, että mä otan ja selostan vähän. Niin mä jo kyselin Paavo Veikkolalta, joka oli kans jonku verran metsämis ja osti kaikenlaasta metsän riistaa. Se oli kauppias, nykyysin kuollu jo, useampia kymmeniä vuosia sitten. Se sanoo, ku mä kyselin, että ketä se luulisi Lapualla kovimpia mettämiehiä ollehen aikoonansa, niin se sanoo, että ei hän ainakaan muita tiedä niinkään kovia mettämiehiä kuin Jäätteenmäen Tuomas. Ja mun isäni sitten oli kans kova mettämies. Se oli hyvä saamahankin lintuja ja kaikkia. Kun toiset ihimetteli monaasti, kun se metsojakin ampuu nuan talavella vaan sieltä nevoolta, sanottihin karhaamalla vai miksi sitä ny nimitettihin. Se oli eniten saanu lintuja siis yhtenä päivänä - se oli vanhaa lajia luodikko, jolla se oli ampumu - niin 12 metsoa, sitten vielä muuta pienempää lintua siihen.
H: Se oli aika hyvä saalis päiväsaaliiksi.
O: No, oli se, kun ajatteloo, ettei ollu mitään koiraa, eikä semmosta. Aivan vaan muuten.
H: Missäs päin tässä on hyviä metsästysmaita, tässä teidän lähettyvillä? Pitääkö pitkälti mennä?
O: Ei niitä nyt enää osaa sanoa, kuinka hyviä, mutta niiton täs tiätysti lähelläkin aivan ympäristööllä. Ei mitään niin kovin hyviä, mutta sellaasia, ku niitä yleensä on nykyaikana. Kyllähän sitä riistaa on nykyaikana tiätysti yhtä paljon kuin ennenkin likipitäen. Ennen se oli ammattimaista se metsästys, nyt se on paremin sellaasta huvia. Ennen niinku jänistäkään viittitty ampua ollenkaan, jos se kaukempana oli, jotta sen piti kantaa kotia ja oli muutakin kantamista, se oli niin halapa. Lihaa siinä oli, mutta se oli niin halapa se jänis, ei se paljon maksanut. Nythän se on tietenkin toisenhenlaihi, jotta jänisten takia hyvin paljon ollahan mettällä. Mutta eihän nyt saa enää niin kaupankaan lintuja. Ne pitää itte käyttää.
H: Onkos täällä päin ollut semmosta suurriistaa? Onko täällä karhuja kaadettu tai ...?
O: Ei oo pitkähän aikahan, mutta oon mä kuullu, jotta täs olis Lapuan viimeenen karhu tuas Vasaruksenkallion lähettyvillä ammuttu. Mutta sitä ei osaa sanoa, kuinka pitkä aika siitä on.
H: Kukahan sen olisi ampunut?
O: No, kun ei sitäkään .. minä kuulin sellaasta huuhua, jotta siinä olis ollu haapakoskelaasia ja kauhajärvelääsiä ja sitten on toimitettu, jotta Pesämaa on ampumu viimeesen karhun Lapualla, muttei se oo kylläkään totta varmastikaan.
H: Mikä mies tämä Pesämaa on?
O: Se on maanviljelijä ollu, mutta kun ei se ollu mettämieskään pahoon, mutta siitä on tullu sellaasia jäläkipuheeta vaan. Mutta susia on ollu ehkä jäläkihinkin. Mun äitini toimitti, kun se sielä Jäätteenmäes ennen asuu, jotta se mun isäni äitee oli toimittanu, kun ne on muuttanut Jäätteenmäkehen, jotta sielä nuan illoolla ja yöllä sudet uluvoo sielä nevoolla, että se oli kuulunu sitä susien ulvontaa vielä. Mutta siitä nyt on kumminkin jo sata vuotta aikaa.
H: Eikös tuolla Tampparin kylässä päinkin ollut hyvin paljon susia ja karhuja?
O: Sielä on voinut ollakin ehkä myöhemmin.
H: Niin mä eilen kuulin.
O: Sielä ei oo ollu niin asutusta niinkään aikuusin kuin ehkä näillä mailla. Vaikkei täskään nyt kovin vanhaa asutusta vielä oo, parisataa vuotta, ehkä vähän yli. Nythän on asukkahia tullu. Vähempi silloon, aivan muutama.
H: Mihin tätä riistaa sitten myytiin?
O: Ne oli semmoset vakituuset ostajat, jokka niitä kuluki ostaan nuan kotua päin.
H: Mihin ne sitten myivät nämä ostajat niitä edelleen? Myytiinkö kirkonkylään vai vietiinkö oman pitäjän ulkopuolelle?
O: Ne myi oman pitäjän ulkopuolelle. Niitähän oli ennen semmosia markkinoota, johona näitä ostajia oli ja sinne ne vei näitä myitäväksi, siis sellaaset, jokka kuluki ensin taloosta niitä ostaan ja tietysti Lapuallakin oli, niin kun oli jo puhetta. Se Paavo Veikkola, joka osti, ja mun isoisäni, se kuluki mones pitäjäs hevoosen kans, jotta se osti lintuja ja nahkoja ja eikä muuta tietysti metsän riistahan paljon kuulukaan. Ja ne vei sitten niitä Vaasan markkinoolle ja siellä myivät ja toimitti mun isäni, jotta kun isoisä oli täältä Lapualta vieny Vaasahan markkinoolle ja sielä olikin halavennu sitten nahaat siitä, mitä lähties oli täälä ollu ja mitä oli maksettu, niin täälä oli joku Lapijoki, sen niminen ostaja, ja kun se kuuli, että nyt on halavennu kaikki oravannahaat ja muut, niin se toi ne tänne ja vei sinne Lapijoelle ja myi sille, kun ei se tienny vielä ollenkaan, että ne on halavennut.
H: Sai hyvän hinnan?
O: No, kyllä kun se mennes tiesi, paljonko se olis maksanut, niin se tuli nopiaa takaasin, jotta se ei oo vielä tietoonen ja myi. Kauppa on aina kauppaa, että jokahinen ottaa sen mitä saa.
H: Mistä päin näitä ostajia yleensä tuli. Tämä Veikkola oli lapualaisia, niinkö?
O: Joo, se oli lapualaanen, oikein sellaanen vanha maakauppias, joka noita kaikkia ampumatarvikkeita myi Lapualla ennen vanhaan ja olikin ainut kauppa, josta niitä sai ostaa, ainakin silloon, kun minäkin olin aivan poikaanen. Ja lintuja pyyrystettihin pauloolla ennen ja millähän loukuulla. En minä oo loukkuja nähäny, se on vielä vanhempi juttu, mutta tauluja eli ansoja, semmosilla minäkin oon kyllä pyyrystäny. Mähän olin ennen kovasti innokas ja odotin aina syksyä, jotta kun alakaa se metsästysaika, kun kansakoulukaan ei ollut niin kovin pakollinen ennen. Kun täältä oli niin pitkä matka, niin kun mä 2 vuotta kuljin, niin mä sanoon, jotta mä jäisin pois, kun mettähän teki mieli syksyllä. Mun vanahemmat sitä sanoo, jotta kyllä se on kouluhun mentävä. Tietysti se hyvä olikin, mutta ei sitä itte tullu niin ajatelleeksi.
H: Olikos näitä kauppiaita, kiertäviä ostajia muita kuin tämä Veikkola?
O: Veikkola ei ollenkaan kulukenu. Sillä oli kauppa ja se osti sielä. Se myi kaikenlaasta sekatavaraa ja niitä ampumatarvikkehia, sellaasta, mitä kaupoos siihen aikahan oli.
H: Sinne vietiin?
O: Niin. Sitten niitä oli yksi ja toinen, jokka kuluki ostaan. Niitä voi tulla kaukaakin, mutta minä en muista muuta kuin vaan Kalliokosken Laurin, joka on tuola Lakaluomalla. Se kuluki ja sen veli Heikki. Jotta oikiastaan se oli vähän vanahempaa aikaa se, kun niitä enempi kuluki. Mutta kyllä mäkin kuljin vähän ennen ostaan lintuja ja vähän nahkojakin, aivan loppina, ja mä sitten panin niitä tuonne Helsinkihin niitä lintuja, monta satsia ja se meni konkurssihin se liike, enkä oo sen jäläkihin kauppaa teheny.
H: Aha, vähän epäonnistui tämä kaupantekoyritys.
O: Vein minä Vaasan markkinoille, olikohan mulla 400-500 nahkaa, oravannahkoja. Mä myin siellä ja sain mä vähän pikkuusen enee, mitä täällä. Se mun miälehen on jääny, kun mä tulin takaasin sieltä junalla, niin mä olin tuola Lapualla yötä johonain matkustajakodissa, oliko se nyt Pohjola. Ja mä lähdin aamulla sitten sieltä käveleskelemähän ja kattomahan autoa, jos pääsis kotia ja siinä panostehtahan tykönä tuli kauhian isoo susikoira juasten mua vastahan ja haukkuu siinä panostehtahan tietä. Mä ajattelin, jotta kun siinä panostehtahalla oli sellaanen vahtikoira isoo siihen aikana, että se on se, ja väitettihin että se on ylypiäkin. Se tuli aivan mua kolmen, neljän metrin lähelle ja se tuli aivan huutaan lujaa ja mulla oli ittellä sellaanen ukkomauseri ja mä otin sen valamihiksi, jotta jos se tuloo, ja tähtäsin jo siihen. Jos se olis tullu pikkuusenkin likemmä, niin mä olisin ampunu sen, mutta se toppas siihen. En mä olisi sitä päästäny, mä ajattelin, että kyllä se päälle tuloo.
H: Iso koira.
O: Joo, se oli kauhian iso, semmonen, miksi niitä nimitetähän, susikoiria ne oli, ainakin nimeltänsä, mutta mikä niiden oikea nimi oli...
H: Vietiinkö nämä aina Vaasaan markkinoille, vai oliko täällä muualla lähistöllä markkinoita, johon vietiin riistaa?
O: No, ostajat vei Kokkoolahan paljolta nahkoja, siis ketunnahkoja ja oravannahkoja. Ne oli pääasiassa juuri niitä, jolla ne teki kauppaa ja joita metsästäjät metsästi. Vaan on niitä ollu saukkoja ja mitähän on näätiä ja ehkä ilveksiäkin aikoonaan, mutta se on ollu pienempää - niitä on ollu aina hyvin vähän. Ja ehkä niitä oli jotkut Helsinkihin jollekin ulosviejille, mutta Kokkoolahan - sielähän oli nahkakomppanioota, jokka niitä välitti, mutta ne oli niin ku tuola markkinoolla ostajina etupäässä.
H: Millä tavalla nämä linnut ja nahat käsiteltiin, ennen kuin niitä lähdettiin viemään markkinoille tai myytiin eteenpäin taloosta?
O: No, ei niitä mitenkään kummemmin käsitelty. Kun ne oli nyljetty, oravannahka ja ketunnahkakin niinku sanotahan tuppehen, ja oravannahkahan muuta kuin vähän ilamaa puhallettihin ja seinäs kuivattihin, niin se oli kaikkiin paras tapa ja ketunnahkahan pantihin lauta sisälle ja ei niitä sen kummemmin sitten mitään putsattu. Kyllä niitä saatettiin neuloa, mutta ne piti neuloa siilloon, kun oli justihin nyljetty, jotta se ei ollut vielä kuivanu se nahka. Mutta lintuja josku kyllä, jokka oli välihin semmosia, jotta niihin oli paikattu, häjysti ammuttu, niin oli pantu taikinaa niihin vikapaikkoihin ja pukittu höyheniä niihin kiinni, jotta se näytti aivan hyvältä se lintu. Ja kun se oli talavella olletikin kylymettyny, niin ei sitä kukaan tienny mitään, sellaanen outo ostaja, mutta kyllä asiantuntija osas sen kohta kattua. Mutta nämä oli nyt aivan pikkujuttuja, että tällääsiä on tapahtunu, mutta joskus aina saattoi tapahtua.
H: Millä tavalla nämä, esimerkiksi linnut, säilytettiin sitten sen jälkeen, kun oli riista saatu, siihen saakka, kun ostaja tuli?
O: No, syksyllä ne oli myitävä aika pian sen takia, jottei niitä saanu millään säilymähän pitempähän. Mutta sitten, kun alakas syksy tulla ja kylymät, niin sitten niitä kyllä säilytettihin. Ne pantihin viljalaarihin ja peitettihin sinne. Sielä ne säilyy aika pitkähän. Jos ne oli siis jo vähän niinku jäätynyt, niin sitten ne säilyy vaikka yli talaven, mutta sittenhän ne meni, jos niitä kevättalvella tai jos oli suojailama, niin sen takia niitä oli hyvä säilyttää siellä, niin se ei päässy sulamahan välis. Niitä koottihin ja ne oli useen tuola talaven päälle kallihimpia sitten, kuin syystalavesta. Kun niitä ehkä vähempi saatihin, niin hinta nousi.
H: Mitä riistaa Te esimerkiksi itse olette pyytänyt myyntiin. Erilaisia lintuja?
O: No, niitä on metsoja ja teeriä ja pyitä, mitä niitä nyt on nuota tavallisia, emmä mitään erikoosia. Oravia sitten oon ampunu.
H: Onkos täällä päin ollut paljon kettuja?
O: No, kyllä niitä on jonkun verran ja nyt viime vuosina, tai sotaan jäläkihin tullu enempikin. Kun nahaat on ollut huonos hinnas, niin ei niitä oo paljon kukaan viittyny metsästelläkään, muuta kuin mitä siinä on vähän saanu sitä tapporahaa. Nyt on viime vuosina ehkä vähän hinta noussu, jotta niistä on justihin jonkinmoisen palakan saanu, kun on sen ampunu.
H: Entäs hirviä tai muuta tämmöstä suurriistaa?
O: En minä oo niitä ollenkaan koskaan ampunu. Niitä ennen oli hyvin vähän. Enkä mä oo nuas mettästysporukoos ollu, mitä ne on koonnu. Ennenhän niitä on ammuttu salaa plajon, mutten minä oo nähäny, eikä mun isänikään. Isoisä ehkä on ampunu kyllä salaakin. Emmä tiedä, vaikka on ollu lupakin ampua ennen, siis onko ne ollukaan kiellettyjä. Mutta se on ehkä jonkun ampunu, koska Haapakoskelta Manterehen Jaakkoo on mulle toimittanut joku vuasi sitten, että se oli ampunu niin paikalle, että se oli jääny seisahalle se hirvi, jotta se ei ollu kaatunukkaan. Se oli jotain koivua vasten jääny hojaamahan. Se oli jääny siihen jaloollensa seisomahan. Se oli sen Teikarin Kuustaan kans ollu silloon mettäs. En mä tiedä, onko tämä totta tiätysti vai valesta.
H. Te ette oo sotien jälkeen ollenkaan metsästänyt?
O: No, en minä oo tosin metsästänyt ollenkaan. Ne on ollu niin halapojakin kaikki, jotta minä ajattelin, että mun pualestani piisaa.
H: No, Te tuolla metsässä liikkuessanne varmasti tutustuitte hyvin tähän ympäristöön. Jos puhuttaisiin näistä tieasioista. Päästäisiin tähän päivän tekstiin.
O: No, siellä nyt oli pääasias niitä juntuja mettis, jota liikuttiin. Tiet oli taas toinen juttu. Siellä ei paljon teihin tutustuttu niinkään. Ne oli juntuja. Niitähän meni ristihin, rastihin aina metsillä. Siellä oli lehemään tekemiäkin juntuja. Ne oli metsällä paljolta lehemät, kaiket päivät kulukivat määrätyys paikoos. Aamulla, kun ne päästettihin, niin ne meni niitä juntuja pitkin ja illalla tulivat takaasin ja sitten hajaantuuvat tietysti päivän ajaksi sinne metsään. Illalla ne eivät välillä tullu kotia ollenkaan. Ei meillä oo kyllä ollu lehemät koskaan metsällä, mutta kyllä mä muistan, kun täs oli mones paikas. Mutta, jos niitä teitä, niistähän on nyt puhuttukin, mutta otetaan tuo Alajärventie, joka nyt on tuon 16 valtatie, vai kantatie, kumpi se nyt on, mutta joka tapauksessa huomattavimpia teitä, mitä näillä main on, Vaasa-Kyyjärvi., joka täs on päällystetty muutamia vuosia sitten, taitaa olla jo lähes 10 vuotta sitten. Nythän siihen jo lasketahan uusi piki pintahan. Se on ennen, siis joskus 1910 tämä Lapua-Alajärvitie alotettu tekemähän tai suunnittelemahan. Oliskohan se jotain 1913 ollu sitten jo jonkinlaases ajokunnos, tai niillä mailla. Minä en muista sitä kyllä ollenkaan, enkä voikaan sitä muistaa, kun oon samoohin aikoohin syntynyt, kun sitä on alettu tekemähän. Mutta kyllä mä sen muistan, että se oli hyvin huanoa se tiä silloon, kun minä oon alaannu muistamahan. Siinä oli mun isänikin hevoosen kans töis, ajoo sitä maata ja mitähän tekivät sielä, hiekkaa siihen pintahan, jota Kallion Hermanni -vainaa, joka hyvin paljon oli kans siinä töissä. Ne jokka vaan jouti, niin ne oli siinä kesääsin ja talavellakin hiekanajos ja ojien luontia ja mitähän kaikkia tien teos on. Siihen aikahan se oli aivan käsityötä. Ja silloon, kun sitä on suunniteltu, se on Alajärven puolelta, oliskahan se sieltä ollut Kauhajärvelle jonkunlainen tie. Tuskin. Jotta kumminkin on ollu kokouksia Kauhajärvelläkin ja Lapualla sen tien alullepanosta. Täältä mm. Juha Alaranta toimitti olevansa sielä kokoukses ja siinä jonkun verran mukana silloin, kun sitä on alotettu. Se on kuollu jo aikaa. Se oli vanha mies. Mä sitä haastattelin ennen loppina ja se tiesi kaikkia asioita ja muita. Se toimitti, jotta kyllä minä oon sitä muualtakin lukenu, että silloon, kun tätä suunniteltihin
niin Lapualla hyvin huomattava mies oli ollut vastahan tien teosta ja sanonut, jotta sitä ei kulje muuta kuin mustalaaset ja kerjälääset sitä tietä. Eihän se tietysti oo kummakaan, vaikkeivat siihen aikaan osannu sitä arvioida, jotta siitä nuan huomattava tie tuloo lopuuksi. Ja siihen alakas tulla kohta nopiaa liikettä, kun se alakas olla siinä kunnos, jotta siinä voi liikkua. Siinä ajettihin hyvin paljolta lankkuja, jota ajettihin tuolta järvikylistä sahoolta Lapuan asemalle. Siinä meni pitkiä hevoosjonoja. Ennen mäkin muistan, kun mä olin aivan sellaanen poikaanen, niin tuas syöttelivät tien vieres aina ne lankunajurit ja Mustallamaalla oli Maija Välimäki, joka piti sellaasta - ei se kahavila ollu, mutta niillen keitti kahavia ja myi sitä. Siinä oli oikeen sellaanen vasituunen pysähdyspaikka niille. Ja se tienas sillä konstin aika mukavasti, kun se vuosikaupalla piti siinä. Sillä oli siinä vähän maata. Tuo maantie oli hyvin huonoa silloon. Silloon oli ns. kovat kärryt, millä niitä ajettihin. Se saattoo olla, että painuu, niinku sanottihin, kappoja myären häjyys paikoos. Niiren piti yrittää lastia panna, jotta olis saanu siitä vähän palakkaakin, kun maksettihin sen mukahan, kuinka paljon oli tuota lankkutavaraa tuas kyytis. Ja ne itte melekiin laskivat sitten tai jollakin laskettivat, että paljonko siitä pitääs maksua saada. Ne pelekäs, jotta fuskataas siinä.Mutta emmä tiärä onko ketään fuskattu, mutta täällä oli mm. Lahoon Arvi, joka laski aina niitä, mitä siinä on kuutioota ja mitä siitä pitääs saada. Se ittekin, tai Lahoon Tuomas -vainaa, oli kans ajamas niitä. Meillä ei oo kyllä koskaan mun isäni ajanu niitä. Se oli hevooselle kovaa hommaa huanolla tiellä ajaa pitkän matkaa. Siinähän meni ainakin kaks päivää, kun ne reisun täältä teki. Mutta, kun ei niitä tienestiä ollu ja kesälläkin oli aikaa, niin koittivat jollakin tapaa saada lisätuloja. Ja hyvähän se oli, jotta oli sekin maharollisuus. Sitten tuli, sanottihin Hoiskon isoo auto, joka oli ensimmääsiä autoja, jolla ne alakas ajamahan näitä lankkuja tuota Hoiskon sahalta Alajärveltä. Mä muistan, se oli aika lailla sen aikuuseksi autoksi isoo, mutta nyt se nakkaantuu kyllä lasti piäneksi, kun nyt sitä ajattelis. Mutta jos sitä hevooslastihin vertas, olihan se nyt ainakin kymmenen niitä.
H: Mihinkähän aikaan Hoiskon iso auto on ruvennut ajamaan? Minkä ikäinen Te olitte silloin?
O: Mä luulisin, jotta siitä alakaa olla lähemmä 50 vuotta, mutta ei kai oo vielä aivan. En oo aivan varma siitä, mutta siitä on jo likemmäs 50 vuotta. Niitä oli muitakin autoja samoohin aikoihin, mutta siitä puhuttihin paljon ja kattottihin, kun se valoos meni välis pimeeskin tuola maantiellä. Se ajoo hyvin hiljaa, niinku kaikki autot. Tie oli huano, niin ne meni sellaasta, toisin paikoon, jotta olis miäs pystyny juaksemahan mukana. Kyllä ne taas meni nopiampaaki, jos oli hyvä tie. Mutta huonolla tiellä, eihän ne voinu ajaa.
H: Muistatteko, olitteko käynyt rippikoulun jo silloin, kun Hoiskon iso auto rupesi ajamaan?
O: Kyllä mä luulen, jotta minä oon käyny, ja oonkin rippikoulus ollu silloon jo. Kyllä mä olin tuas toisellakymmenellä, kun se auto on alaannu kulukemahan. Niitä ehkä samahan aikahan oli jo muitakin autoja, mutta hyvin vähän. Kyllä ne aivan hevoosella ajoo niitä. Mutta sittenhän se muuttui nopeaa autopeliksi.
H: Minkälainen tämä Hoiskon iso auto oli ulkonäöltään?
O: No, minen oikeen muista. Mä luulen, että siinä oli kovat kummit, mutta en oo aivan varma. Siinon ehkä muuttunu myähemmin se kummitouhukin, mutta kyllä se oli sellaanen tukevaa tekoa kaikin pualin, jotta ne nakkaantuu vähän niinku piäneksi ne toiset autot sen rinnalla.
H: Kukas tätä ajoi?
O: Siitä minä en oo tiatoonen. Se oli Hoiskon sahan yhtiön auto ja sillä oli sitten joku ajuri. Se oli tualta, enkä mä tuntenu sitä, kuka sitä ajoo.
H: Täältä kylältä lähtivät talollisetkin laudanajoon?
O: Joo kyllä niitä oli paljon, niitä oli oikiastansa semmoosia vakinaasia taloollisia, jotka olivat siinä ajos. Ne oli melekeen samat hyvin paljon, jokka ajoo nuota lankkuja, samoon ku kauppoohinkin. Täälä oli tua osuuskauppa, niin hevoosellahan sinne ensin ajettihin tavaraa, talavella joonki. Ei tänne talavella päässy siis autoolla ollenkaan. Jos tuasta tiestä vielä, tuon Alajärventien tekoajasta, niin täälä oli, minä en muista sitä kylläkään, mutta Viitalan Esalla, jolla on ollu Lapualla ensimmäänen henkilöauto. Siitähän on paljon puhuttukin, mutta se oli ensimmäänen autoolija ollu, joka on täälä autolla käyny ja siis siihen aikahan, kun tätä tiätä alaattihin liikennöimähän. Ja tämä oli jonkinlaases kunnos tämä tiä jo. Se tuli siis maksamahan palkkoja miähille. Sen vuakras joku tiämestari sieltä ja se tuli tänne tiäntekijöille maksamahan palakkaa. Mutta sanoovat,jotta tämä tiä oli niin huanos kunnos, että lykkäämähän oli joutunut miähet sitä, kun se oli tullu tänne. Ja mä luulen, että se oli menny toisen kautta, tuolta Kirkkotieltä takaasin. Oliskohan se ollu vähän paremmas kunnos. Se tiätysti kokeeli tätä tiätä jo, jotta pääseekö siitä. Ja kyllä se oli päässy, mutta lykätä oli välihin pitäny.
Ja vielä, jos siitä tientevosta, kun ne tualta Kauhajärveltä sitä on suunnitellu, niin siinä oli Kangaskosken, vanaha-Villeksikö sitä sanottihin, niin sen piti tulla ensin sen maalta sen tien. Se hakkas jo mettänkin siitä tiän paikalta, mistä se piti se tiä tulla. Mutta sitte siinä käy vähän, että ne ei sopinukkaan hinnoos, ja ne muutti sen tiän paikan sitten vähän toisehen paikkahan, jotta se meni toisen maalta ja se jäi se hakkoo siihen ja se on tähän asti ollu viälä paljon piänempää puuta. Nythän sitä ei enää näjy, mutta pitkän aikaa semmonen matala puusto, kymmenen metrin levyynen siinä oli. Ja ne olis kai viäny sitä täälä vähän toisesta paikasta, tämän kylän täältä alempaa, mutta maanomistajat oli ollu vastahan. Ja sitten Mustallamaalla, kun sitä tiätä tai tiän suuntaa ensin suunniteltihin ja siinä oli Ihamäen Ville Mustaltamaalta, joka oli siinä niiren miästen kans sitä suunnittelemas semmosena oppahana, niin se siälä Mustanmaan paikkeella veti sitä aika lailla sitten sinne Ihamäelle päin, että siihen on tullu ns. Ihamäen mutka. Kun sielä oli Ihamäki-niminen kylä tai talooryhymä, niin se koitti saara sen maharollisimman likille kotuansa. Siinon sellaanen mutka syntynyt, mutta eihän se mitään haitannu. Ville oli insinöörien kans siinä hyvis väliis, ehkä pikkuusen vähän ryypättihinkin joskus. Emmä tiärä, oliko se mikään ryyppymiäs, mutta ainahan sitä on ..
H: Voi toisille tarjota..
O: Niin... Kyllähän se oli kunnan miähiä kans se Ihamäen Ville ennen. Samoon, kun tuli ryyppööstä puhe, kun tuola on kirkonkylän niitä isoja miähiä, nimiä en osaa sanoa, mutta huomattavia kunnallismiähiä oli Lapualta, niillä oli maita täällä. Tuola oli Kauppila-niminen isäntä tuala Kurunsaaren kyläs ja jokku sanoo, että se keitti välihin pikkuusen pontikkaakin omiksi tarpehiksi ja se oli hyvin hyvä juttelemahan, niin ne oli sielä paljolta niitä isoja miähän kuuntelemas ja toimittelemas ja ryyppäämäskin vähä sen kaas. Kyllähän niille kunnan miähille on silloonkin kelevannu ja miksei se kelepaa monelle nykkin. Mutta Kauppila oli hyvin sellaanen vaatimatoon miäs, mutta hyvä toimittelemahan. Niitä huvitti kuunnella sitä. Mutta, kun ne lähti sitten sieltä pois, niin ne sanoo, että kyllä sä täälä saat meirän tuttu olla, mutta varo ettet tuu tuala kunnantaloon paikkeilla puheelle. Se on aivan tosi tapaus, Kauppila itte sitä oli toimittanu.Miksei se tiätysti ollukin niin, jotta ei ne olis oikeen tykänny, jos se siälä olis tullu. Mutta täälä oli hyvä tuttu kumminkin niille. Tämä menee vähän sekaasin - tuloo yhtä sun toista. Tämä tieasia siinä olis siinä pääasia.
H: Ei se haittaa, kyllä siinä voi jutella muutakin. Tämä Kauhajärven kohtahan on ilmeisesti ollut aika vaikea, kun se oli Lappajärven kuntaan kuuluva alue vielä silloin. Sehän on vasta 30-luvun loppupuolella liitetty Lapuaan.
O: Joo, kyllä, mutta sitä Lappajärven pualta ei siinä kovin paljon, tai on sitä aika pitkälti ollu. Minä en osaa sanoa, kuinka ne kustannukset on sitten jaettu, mutta alajärvelääset ainakin on kovasti ollu sen tiän kannalla. Onko lappajärvelääset sitten maksanut paljo, sitä en minä osaa sanoa.
H: Niin tuolla Kauhajärvellä vaan puhuttiin...
O: Niin, enkä osaa sanoa sitäkään, jotta onko siihen valtio kuinka paljon ottanut osaa silloin.
H: Niin, Kauhajärvellä tuli vain ilmi se, että kun Kauhajärven talouselämä on suuntautunut Lapualle jo silloin, kun se oli Lappajärveen kuuluva, niin lappajärveläiset eivät olisi oikein tykänneet siitä, että tänne rakennetaan nyt hyvä tie sitten Lapualle.
O: No, ei varmastikaan oo tykänneetkään.
H: Että kaikki elämä suuntautuu...
O: Joo, sehän oli ennen, eihän sieltä ollut tänne minkäänlaasta tietä.
H: Niin. Mihinkä aikaan tätä Alajärventietä on sitten ruvettu pitämään noin keskeisenä liikennetienä? Silloin 20-luvulla alkoi jo tämä Hoiskon sahan rahtiliikenne kulkea autolla tätä kautta.
O: Se on ollu kohta, kun se on valamistunu. Siinä on tullu kohta huomattava liikenne, hyvin nopiaa, sitä mukaa, kun siitä on päässy vaan liikkeelle. Sitähän oli tuota järvikylistä vaikka kuinka kaukaa, niin tätä tietä ne kuluki, kun ne meni Lapualle tai Seinäjoelle. Tätä tietä ne käytti paljon tuolta hyvinkin kaukaa Keski-Suomesta. Ehkä ne käytti muitakin teitä, mutta kyllä tästä niin hevoosella kulukivat asioolla, millähän kuluki.
H: Olikos tässä kievareita monta?
O: Tällä kylää ei ollu, mutta Mustallamaalla oli yksi. Emmä muista tällä kylää ollenkaan. Niitä oli aina määrättyjen matkojen päässä vissihin.
H: Oliko tuossa Mustassamaassa oikea kievari?
O: Se ehkä oli pikemminkin vain, jotta se niitä kuljetti niitä matkustajia. Sellaasta paikkaa ei ollu, johona sielä nyt olis oikeen yöpyny.
H: Oliko se sellainen hevostenvaihtopaikka?
O: Jotakin pikemminkin semmosta se on ollut.
H: No, Lapualla oli sitten näitä kievareita useampia, tuossa kirkonkylän paikkeilla.
O: Minä en oo oikein niistä tiatoonen, mutta luulen, että sielä oli useampia. Mä olin silloon niin paljo loppi, jotta en oo sitä koskaan selevittäny, mutta joka tapauksessa sielä on ollu niitä, ja ehkä useampiakin.
H: Onkos ollut puhetta siitä,missä oli seuraava varsinainen kievari tuonne Lappajärvelle, Alajärvelle päin?
O: Kauhajärvellä on ollut mun tietääkseni. Mä en muista sitten muuta.
H: Tää Ojalan kievari?
O: Niin minä luulen. Kyllä minoon siitä kuullu, mutten minoo muusta kuullu.
H: No, missä esimerkiksi voi hevosia juottaa tai syöttää tässä välillä, kun ajattiin esimerkiksi sieltä Hoiskon sahalta Lapualle?
O: No, tuas oli kans semmonen paikka, siis, jos nyt talaven aikana, samoon kesän aikana, Prömpsiksi sanottihin tuos kaupanmäellä. Sen nimi on tullu siitä, kun siinä on ollu Prömpsi-niminen ruatusotamies ennen ja siitä on jääny sellaanen nimi. Se on ollu sellaanen yleinen paikka, johon on nuan pysähtynyt ja paljon ollu yötä ja siinä on ne Kangaskoskiset ollut hyvin sellaisia ystävällisiä ja kaikin puolin, jotta siinä on saanu olla yötä. Siinä on aina melekeen ollu yövieraita. Ja siinä on sitten syötetty ja juatettu hevoosia. Niitä on voitu juottaa, tiätysti niitä on ollu joka kyläs, mihinä on taloja sattunu olla lähellä maantietä, niin ne on pyytänehet sieltä vettä tai, sitähän on kesän aikana voinu olla vesipaikkoja aivan lähellä tietä, jokia ja puroja, mitä nyt on sattunut. Mutta ne syötti maantien vieres usein kesän aikana. Siinä kasvoo heinää ja joskus ne kysyy nuan, jos oli jotakin heittopeltoja, semmoisia, josta ei heinää tullut ja näytti olevan sellaasta puoliviljeltyä maata, niin ne kysyy, saako siinä syöttää. Minäkin oon tuola johonakin kuullu.
H: Entä, missä talviaikaan syötettiin?
O: No, se oli tuo Kangaskoski yks paikka ja sitten oli Mustallamaalla se Välimäen Maijan paikka, johona ne käy kahvilla. Jotta ne aina kyläs oli, kun ne Alajärveltä tuli, tuas hyvin paljon ne syötti sielä Mustallamaalla, samoin kuin ne juotti hevoosiansa ja kahavia osti samoon miähet sitten. Mutta kyllä niitä oli täs tienvieres niitä hevoosia pitkiä jonoja, kun ne syöttivät ja ottivat aisoosta ja pitelivät sitten niitä ohojaksista siinä tiänviäres.
H: Onko Teille koskaan tullut tietoa siitä, millä tavalla näille maksettiin palkka näille ajureille?
O: No, minä en oo siitä kyllä kuullu, mutta luulen, että sieltä sahalta - olisko sielä ollu jonkulaanen konttori, tai mitenkä lie hoitivat ne asiat. Jotta sieltä ne kai sen palakkansa sai sitten.
H: Tämä oli ilmeisesti urakkaluontoista työtä? Että aina yhdestä reissusta maksettiin.
O: Joo, kyllä se oli, että kuinka monta kuutiojalakaa pani lastia, niin sen mukahan maksettihin. Lauta kuutiootihin, jotta paljonko siinä oli yhres kuormas, montako kuutiota oli lastia, niin sen mukaan sitten maksettiin se palkka.
H: Tämä oli nähtävästi aika kannattavaa työtä, koska sitä taloollisetkin tekivät?
O: No, ei se mitään kovin häävistä ollu. Sitä olis tehnyt varmasti vielä paljon usiemmat, jos se olisi ollut oikein hyvää tuloa, mutta tiätysti siinä jonkinlaasen palakan sai, tuollaasen kohtulaasen, mutta se oli hevooselle kovaa, kun huanua tietä piti pitkän matkan vetää. Kun piti niin paljon laittaa lastia, kun vaan suinkin passas. Sitä enempihän siinä tienas, mitä enempi oli lastia ja mitä parempi oli hevoonen. Minä en oo koskaan ollu siinä ajamas, eikä meiltä muukkaan. Mutta usein tuas tienvieres olin, kun niitä lasteja meni ja ne syötteli niitä.
H: Mistä täälä niitä hevosia yleensä ostettiin ja mihin ne myytiin?
O: No, ennen sanottihin, jotta niin kun hevoosta mentihin kattelemahan, niin ostettihin tuolta järvikylistä päin. Ja sielä oli sitten niitä hevoosia enempi myitävänä ja ne sanookin ennen, jotta sitä sanottiin ylämaaksi, tuota järvikylää ja taas alamaaksi, kun täältä mennähän Lapualle ja alahappäin, niin ne sanoovat, että ylämaasta hevosta ja alamaasta akkaa. Sitten ne on sanonut, että nysse on kääntynyt toisappäin, että ylämaasta haetahan niitä akkoja ja hevoosia alamaasta.
H: Minkälaisilla reiteillä näitä hevosia yleensä kuljetettiin myytäväksi tai ostettavaksi? Kuljetettiinko aivan tätä tavallista tietä, vai oliko jotakin esimerkiksi ratsuteitä tai muita semmosia?
O: Ei, se on ollu tämä tie niin kauan, ku mä muistan,niin tästä ne on menny hevoosella ajaan. Seinäjoellahan oli isoot markkinat, johona ne myi ja osti näitä hevosia. Mutta nythän ne on loppunu. Ennen sotia niitä oli monaasti, oliko niitä viis kertaa vuosittain, kuinka - emmä nyt muista sitä. Sielä oli paljon hevosia myitävänä ja toiset osti ja toiset myi.
H: Oliko ne hevosmarkkinat, vai yleensä markkinat?
O: No, joo, kyllä ne oli hevosmarkkinat oikein. Oli sielä vähän muutakin, kun mä oon joskus käyny sielä, mutta hevosia sielä etupääs oli.
H: Ketäs täällä kylää oli semmosia tunnettuja hevosmiehiä?
O: No, täs oli ennen Mikkilän Kalle -vainaa, mutta se ei nyt kovin paljon ostanu eikä myinytkään. Sitten oli Hirvelän Juha, sen veli. Ne on kuallu molemmat. On niitä ollu semmosia piänempiä tekijöötä, mutta ei täs oikeen huomattavampia oo ollu. Tuolla oli Mustallamaalla Heinimäen Heikki,joka on aika lailla myinyt ja ostanut hevosia.
H: Entäs hevosten kasvattajia?
O: No, niitä aina on ollu, Jaskarin Antti on aika lailla kasvattanu hevosia, täs Lakaluomalle päin mennes. Ja aina yks ja toinen, mutta ei oikein mitään huomattavampia.
H: Onkos täällä hyviä ravureita ollut tällä kylällä?
O: No, ei mitään oikein kuuluusia.
H: Tuola Ruonassa päin taitaa olla niitä ravurin kasvattajia enemmän?
O: Kyllä Lapualla oli niin hevoskasvattajia ollu paljon, mutta ei täällä kylää. Justihin mm. Teikarin Kuustaa kasvatti, mutta emmä tiärä oliko se ravihevosia, mutta tuollahan on Hellanmaaskin ollu yks Hautalan Aukusti, joka on paljon kasvattanu ravihevosia ja sillon nyt tälläkin hetkellä aivan Suomen ensimmääsillä sijoolla olevia juoksijoota, yksi Usko-niminen hevonen. Ja niitähän nyt on paljon Lapualla aika lailla ja sitten täs lähiympäristööllä on hyviä hevosmiähiä aika paljon, Kauhavalla ja Ylihärmäs ja Alahärmäs ja niitähän on pitkin Etelä-Pohjanmaata.
H: Pidettiinkös täällä ravikilpailuja tai hevoskilpailuja silloin Teidän lapsuutenne aikana?
O: No, täällä on ollu, minä en muista kylläkään, mutta ne tiistelääset oli pitänyt tuola Kotajärven jäällä. Siellä oli mm. ollu ajamas kuuluusa hevosmiäs Takalan Matti Ylihärmästä, joka kasvatti monta kuuluusaa juoksijaa ja tavallisesti se aina oli sitten illalla pitäny puheen ja laulanu sellaasen biisin, tai miksi sitä nyt sanotaan, niistä kilapaaluusta. Ja se ajoo viälä hevoosella kilapaa, vaikka se oli jo yli 80-vuotias. Se sanookin, jotta niin kauan se ajaa, kun se pukilla pysyy. Mutta se on nyt kuallu kyllä jo, taitaa olla kymmenkunta vuotta sitten. Se oli maan tunnetuumpia ravimiähiä siihen aikahan, mutta se ei ollu lapualaanen. Mutta tunnettihin hyvin.
H: Tässä oli äsken puhetta noista junnuista, joita tuola metsissä kulki. Mitäs oli sellaisia juntuja, joita yleisesti käyttivät muut kuin lehmät?
O: Pitääskö niitä nimeltänsä?
H: Joo.
O: No, junnuulla ei ollu yleensä nimiä ollenkaan. Ne oli vaan semmosia ... ne oli ehkä syntyny, kun ihmiset kesän aikana meni kylästä toiseen, kun ei ollu teitä. Mutta siinä saattoi olla suo välis, jotta ei päästy hevoosella eikä sellaasta, niin siinä saattoi se juntu syntyä silläkin tapaa. Ja sitten kaikkia metsämiehiä, kun niitä liikkuu, niin ja lehemät teki hyvin paljon noita juntuja, ja siitä sitten tuli sellaasta, kun metsällä kuljettihin, niin se juntu, sitä käytti hyvin monekkin, siis hakkuumiähet ja talavellakin ajettihin sitten sellaasta. Tämä juntu, se nyt on ehkä, että sitä voi ajaa talavella, että se on jonkinlainen tiäkin jo, talavitie, ehkä kesälläkin vähän, mutta oikeen tavallinen juntu, siitä nyt ei olosi paljon hevoosella ajettu. Se meinas sitä, että ihmisten siis kuluku ja ehkä siitä, kun ennenhän juntuja on paljo ollukin, olisko siitäkin syntynyt sellainen tapa, kun ennen miäs ja vaimo, ei ne oo rinnakkain kävelly, niinku nykyysin, vaan miäs on menny erellä ja vaimo tullu jäljis, ssitä olis oikiastansa kattottu pitkään ennen, kun minäkin olin aivan piäni, jos ne olis rinnakkain kävelly. Herrakkaaset kyllä kuluki, mutta tavalliset meikälääset, miäs ja vaimo, vaikka ne meni tiälläkin, niin miäs meni erellä ja se vaimo tuli siinä jäljis sitten kävellen. Se olis näyttänyt vähän, jos ne olis niinku nykyysin kulukenu, niin sitä olis vähän kattottu pitkään.
H: Millä tavoin näitten nevojen yli sitten kuljettiin? Tehtiinkö sinne pitkospuita tai mitään?
O: Niin, niitä on semmosia teitä, jonsei ollu pitkiä sellaasia soita kuljettavana, niin siihen tehtiin ns. kapulasilta. Tualta mm. Jurvankylästä Kauhajärvelle on ollu sellaanen kuluku tuanne Lakaluoman suuntahan aikaasemmin. Sielä on ollu vaan piäniä paloja sitä suota, jotta kun siihen on laitettu semmonen kapula tai pitkospuu, niin siitä on päässy hevoosellakin.
H: Millä tavalla tämä kapulasilta tehtiin?
O: No, minä en oo sitä nähäny sitä tekua, enkä oo nähäny paljo, no jotakin vanhoja puita oon nähäny, kun täs lähellä ei oo ollu sellaasta, mutta se ehkä on niin, että sinne on pantu aluuksi nuan tiän suuntahan pohojalle puut pituussuuntahan ja sitten siihen poikkipäin piänempiä, lyhyempiä puita.
H: Onko niitä poikkipuita kiinnitetty mitenkään?
O: Minä luulen, että ei. Kun ennen ei ollu sillooskaan. Niitä oli piänempiä siltoja, niin ei niis ollu ollenkaan mitään kiinni, muuta ku ne puut vaan poikkipäin. Saattoo siinä joku puu olla sitten siinä kummallakin sivulla vähän paksumpi, joka oli vähän niiku painona. En minä muista sitä kyllä, mutta oon kuullu, kun täskin on tuonne Alakylähän päin, oliko se nyt Niämelän silta, vai mitä, jota ne, kun siitä meni tiä, niin ne sanoo, jotta Esa Rantako se oli, jotta sillanpalakit tuas niin klapajaa kun pelin palakehet, kun ne ajoo hevoosella ylitte. Ne oli siinä, ettei ne ollu paljo kuinkaan kiinni. Toiset teki tiätysti paremmin ja toiset huonommasti nämä sillat.
H: Olivatkos nämä nevojen yli johtavat kapulasillat pyöreistä puista?
O: Kyllä ne varmahan oli sellaasta piänempää puuta.
H: Ja sillat olivat lankkua?
O: No, niinpä ne oli kans vaan, toiset on tehty myöhemmin lankusta, mutta kyllä ne on ollu vaan pyöreitä puita.
H: Kuinka tiheässä niitä oli niitä pitkittäin kulkevia puita?
O: No, mun on se vaikia sanoa, ku emmä oo nähäny, mutta mä ajattelen, että liäkkö niitä ny kovin tihiäs. Se oli aivan semmosta epämääräästä, jotta saattoo johonaan olla tihiemmäski. Se riippuu siitä, kuinka paksuakin se puu oli siälä alla. Jos oli paksumpaa puuta, niin sitä oli vähempi, mutta sitähän saatettihin lyörä sinne risua tai jotain alle ja sitten ne toisappäin siihen, sellaaset kapulapuut, niinku sanottihin.
H: Eikös näihin siltoihin esimerkiksi hevosten jalat menneet niitten poikkipuitten väliin?
O: Kyllähän niitä täytyy tiätysti niin tihiäs olla, jottei sinne päässy hevoosen jalaat väliin, mutta miksei se väliin tiätysti saattanu, jotta se menikin sinne välihin.
H: Tuntuu, jos pyöreitä puita on poikittain, niin siihen helposti hevosen kavio lipsahtaa?
O: Kyllä, mutta kun ne on tihiäs, niin ei ne silloon mee, mutta ei ne varmastikaan niin kovin hyviä ne kapulasillat suolla ollu, jotta se kun ajatteloo, että sielä voi olla piäniä väliä, ettei sielä ollu paljon mitäänkään puuta. Kyllähän sinne on voinu joskus hevoonenkin painua.
H: Onkos täällä ollut sellaisia käypäläässiltoja, käypäläästeitä?
O: En minä muista, ne on ollu taas jotakin pitkospuita pituussuuntahan. Niitä on tiätysti ollu nuolla junnuulla justihin, josta on vähän ehkä mullakin, ainakin talavisaikana menty, niitä on kävelty niitä semmosia pitkospuita pitkin. Jotta niitä on voitu paiskia aina silloon tällöön uusia puita, kun toiset on lahoonut, niin siihen tilalle, jotta on päässy. Kun on piänempiä matkoja, sellaasia sulukkuja, niin sanotaan, jokkon niinku nevoja ja toisten on tiätysti painunu enempi ja toiset vähempi, vähän kuinka pehemoosta tai kovaa tua maa on ollu.
H: Missäs tässä on joen yli kulkenut silta?
O: No, niitä on menny melekeen joka taloon kohoralta.
H: Semmonen hevosella ajtteva silta?
O: Niin, kun maita on ollu molemmin pualin tätä jokia, niin siitä on täytyny olla silta jonkinmonen, mutta ne on vesi usein keväällä sitten viäny tai on pitäny hajottaa se ja nostaa rannalle ja taas seuraavana keväänä koota.
H: Joen yli ei tarvittu tämmöisiä käypäläässiltoja?
O: Niin, ei niitä oo ollu, kun niitä on ollu nuata tavallisia siltapahaasia niin paljo tihiäs, jotta ne on niitä pitkin sitten päässy. Miksei niitä johonain oo jotain puita ollu paiskittu joen ylitte, josta on päässy kulukemahan. Se on niin pikkuunen tuo joki.
H: Missäs tässä oli lähin mylly?
O: Jaa, mylly on ollu oikiastansa Lakaluomalla.
H: Aika pitkän matkan päässä.
O: No, sinne on kymmenkunta kilometriä tästä, ylittekin. Mutta täs on ollu tälläkin kylää jonkinlaanen mylly tuala, sanotahan Holomankoskes. Se on tuola Hyypän, nykyisen Latvalan paikkeilla. Siinon jauhettu jyvistä jauhoja, kun niin tuo Kangasniämen Liisa, se on kuallu jo muutama, kymmenkunta vuotta pian, niin se kehuu, että hän oli siälä tyttönä ja oliko enää tyttöö, niin jauhamas. Se oli hyvin vaatimatoon mylly, mutta keväällä ja joskus kesälläkin, kun sattuu tulla tähän jokehen enempi vettä, niin se meni vesivoimalla. Mutta se oli hyvin vaatimatoon, enkä minä sitä oo nähäny. Se on jo ennen hävinny siitä pois, ennen ku minä oon mitään ruvennu muistamahan. Ja minen oo siitä tietoonen, koska se mylly on siitä hävinny, mutta kyllä se ehkä 60-70 vuotta sitten on ollu siinä, tai vähän enempikin voi olla aikaa.
H: Milläs myllyllä käytiin täällä Lakaluomassa?
O: Sielä oli kaksikin myllyä. Toinen, sanottihinko se Alamyllyksi ja oliko se Ylämylly, niin käy kummas sattuu saamahan, pikemminkin siinä lähimmäs. Kyllä minäkin siälä useen kloppina, sellaasena pahanpäivääsenä olin myllyllä. Niitä jauhojahan ennen käytettihin vaan vähempi, eikä niitä ollu niitä jyviä niin paljon jauhaa, kun niitä nykyysin jauhetahan. Ja se Lakaluoman mylly oli vaan sellaanen aika lailla semmonen hiljaanen, vesimoimalla meni, kun oli vähän vettä, niin siälä sai pussin kans olla hyvän aikaa, ennen kun sai, jos oli kaks, kolome pussia jauhettavana, niin siinä saattoo mennä tunti. Sielä oli ns. Pietarin Juha, joka sielä jauhoo. Se oli mylläri. Sehän oli Lakaluoman sellaanen osakeyhtiö se mylly ja nythän sinne myähemmin laitettihin oikein kunnollinenkin mylly, joka nykkin sielä on.
H: Kuinka monta kiviparia tässä Pietarin myllyssä on?
O: Se voi olla kaksi. Siitä on niin pitkä aika, etten minä oikeen muista. Sielä tehtihin ryyniä ohorista ja sitten jauhettihin. Ne oli useen toinen, ettei ollu käytössä aina. Se ei jaksanu kahta kiviparia, oli niin vähän vettä, ettei se jaksanu kuin yhyrellä kiviparilla käyttää.
H: Oliko siellä pärehöylää?
O: Oli sielä semmonen kans. Meillä ennen tuas kotona, siinä oli kans pärehöylä, semmonen vesiratas, joka sitä vei. Minäkin siinä kloppina tein niitä päreitä, mutta siinä ei saanu kun keväällä vaan, kun oli niin vähän vettä.
H: Tänne Lakaluoman myllylle täytyi varata aina aika isot kuormat. Sinne ei vissiin oikein useasti lähdetty täältä Hirvijoelta?
O: No, sitä oli sellaanen, kyllähän sen saa sanua, että enintään kymmenen säkkiä, vaikka paljonkin olis ollu. Monikin vei kolme, neljä, viis säkkiä. Se oli niin se käyttökin viälä, siis jauhojen kulutus, se oli hyvin vaatimatoonta ennen vanhaan aikaan.
H: Kuinka usein täällä Lakaluoman myllyllä käytiin?
O: Se on vähän vaikia sanoa, toiset käy usiemmaasti, mutta olisko noin reisun kuus, tai jotain niillä main.
H: Kumminkin selvästi harvemmin kuin yleensä käydään, kun mä oon kuulut, että kerran viikossa suurin piirtein on käyty tai kerran kahdessa viikossa myllyllä.
O: Niin, se saattoi olla, jos oli isoo talo ja kuluu jauhoja nopiaa, niin sielä piti tiätysti usiemmaasti käväästä.
H: Minkä verran teillä oli karjaa?
O: No, meillä oli ennen, kun mä olin sellaasena poikaasena, niin mitähän olis ollu, kolme, neljä, viis lehemää.
H: Entä hevosia?
O: Niitä oli yksi ennen. On niitä sitten ollu myähemmin kaksi.
H: Mutta karjaa ei kovin paljon.
O: Kyllä ne olis niin syäny jo vaikka kuinka paljon, jos niin olis siihen laihin annettu, kun nykyaikana. Mutteihan niitä jauhoja ennen käytetty niin paljon. Kyllä tiätysti jokku käytti, mutta kyllä se oli ennen niin paljon vaatimatoonta kaikin pualin se elämä, jottei ollu niitä jyviäkään niin käyttää.
H: Mitäs täällä on lähettyvillä, tuolla metsässä tai muualla sellaisia Suomen sodan aikuisia muistopaikkoja? Täällähän on Lapualla niitä aika paljon? Onko tänne haudattu venäläisiä sotien aikaan?
O: Ei oo tälle paikkaa. Minä en ollenkaan oo kuullu.
H: Onko täällä ollut piilopirttejä?
O: En oo niistäkään kuullu. Tuskin täällä on ollu sellaasia ollenkaan. En minoo kuullu.
H: Tällä kylällä on noita paikan nimiä kovin erikoisen tuntuisia. Mistähän tämä Hirvijoki nimi johtuu?
O: No, se luultavasti, kun tuala on Hirvijärvi tuala, mistä tämä joki lähtöö, niin mä luulisin, että se on siitä tämä nimi saanut alakunsa. Kai se hirvestä johtuu alakujaan.
H: Tämä on ilmeisesti ollut semmoista hirvien maata?
O: Niin, täs on ollu vähän asutusta enen aikoonansa, pitkiä taipalehia, ettei ollu mitään.
H: Onko täällä päin tervaa poltettu?
O: No, sitä on ilmeisesti poltettu täällä aika paljon ennen. Sen kauttahan tänne on tuo asutuskin vähitellen tullu. Voi olla että ne on täälä käynehet polttamas sitä tervaa ja jääny kukaties vaikka asumahankin. Kun tämä on tämä jokipahaanen täs, niin sen reunoolla ne on polttanut sitä ensin. Mutta sitten, kun siitä ehkä loppunu metsät, niin ne on menny tuanne kauemmas tästä joesta ja alaannehet polttamahan.
H: Minkähän talojen tervamaita tällä on ollut?
O: No, sitä minä en kyllä oikeen osaa sanua, mutta luulisin, jotta ne on ollu jostakin Kyrööstä asti ollu täällä alakujaan. Mutta kyllä tuohon Lapuankin on ollu, niinku Leppilahtikin-niminenkin tervahauta täällä on. Se voi olla, jotta se on sieltä sen niminen taloo täällä polttanu.
---
Lapuan Hirvijoella 16.6.1970. Oiva Jäätteenmäen haastattelu jatkuu.
H: Missä päin täällä on ollut niitä tervahautoja, mistä oli äsken puhetta?
O: Täällä on niitä ollu hyvinkin paljon, vähän joka pualella. Tästä oikiastansa ne etupääs alakaa tuanne ylöspäin tästä jokivartta. Täällä alahallapäin on niin paljon matalaa nuo rannat, jotta siinä ei oo voinu polttaa. Tällä paikkaakin on ollut tervahautoja usiempiakin justihin täs tuvan paikkeilla. Ja siihenkin on sisältyny erilaista taikaa välihin niin, tervanpolttohon. Täälä on mm. tuala Kampis sellaanen tervahaudan nimi, kun Kaksooshauta. Siälä on käyny joku toinen polttaja ns. kämmäämäs sen, sanoosko, että noitumas, jotta siinä ei oo tullukaan oikeen sitä tervaa, niinku sitä olis pitäny. Että onko se juassu maahan tai mikähän on tullu, mutta sen takia on tua nimi Kaksooshauta, kun se on kämmätty, niin se on jättäny sen paikan ja aivan siihen lähelle toisen uuren hauran perustanu ja sen takia se on sitten se Kaksooshauta-nimi johtunu siitä.
H: Poltettiinko tämä kämmätty hauta kuitenkin loppuun saakka?
O: No, kun minä en oo siitä tiatoonen. Siitä on niin pitkä aika, että mä en oo kuullu muuta ku sen vaan, että se on kämmätty ja siitä on se Kaksooshauta-nimitys. Tuo Alarannan Juha sitä ennen toimitti. Siitä on jo pitkä aika, kun mä oon sen kuullu.
H: Kenenköhän hauta se on ollu?
O: No, minä en oo siitä kyllä tiatoonen liioon, mutta luultavasti se on ollu vähän samojen, jokka täs on yleensä polttanu. Niitä on ollu tualta Kyrööstä päin ja lapualaasia, jokka tänne on tullu, ja onpa voinu tulla kauhavalaasiakin ennen aikoonansa. Se on aika vanaha juttu. Luulisi, että kyllä siitä parisataa vuotta on, kun niitä on täälä poltettu. Myähemminkin on poltettu, mutta silloon jo on ja ehkä ennenkin jo.
H: No, sitten täällä on sellaisia kuin Kultasilmänmäki ja Kultasilmännevaa. Mistä näitten nimet on tullut?
O: No, sitä mä oon ittekin ajatellu, että mistä nuo nimet johtuu, mutta minä en kyllä osaa sanua.
H: Ei ole saatu selville?
O: Siinä on Ilveshonka, niin sitä minoon ajatellu, aivan lähellä sen niminen paikka myös. En tiedä onko sitä siinä, mutta se on luultavasti johtunut siitä, että siellä on ilves ollu puus ja sen niminen mäki sitten syntynyt siitä kuin Ilveshonka. Tuota Kultasilmänmäkiä minoon kyllä ittekin monaasti tuumannu, että mistä se johtuu. Ja sielä on kuulemma Tiistelläkin samanniminen.
H: Joo, niin on. Tässä on Ilveshonganmäki ja Ilveshongan neva. Entä sitten, kun tuossa on Kuppauksenneva ja Kuppauksenkallio? Onko siellä kuppareita ollut, vai mistä tämä nimi johtuu?
O: Jaa, sitä minä en kyllä, en oo kuullu sen nimistä paikkaa ennen.
H: Tähän on karttaan merkitty tuohon Ilveshonganmäen lähettyville Kuppauksenneva.
O: Jaa, olisko sielä jotakin kupittu sitten, kun sellaanen nimi on syntyny? Jaa, minen oo kyllä tuota kuullu ennen ollenkaan. Joo, tuola on Teerikangas, on Kuuppajuksenkallio. Sielä on joku, ettei oo oikein päässy alahappäin, vähän kuuppinu, niin tullu siitä nimi.
H: Entäs täällä tämä Pronttineva. Mistähän se on saanut nimensä?
O: Sekin on sellaanen kumma nimi, jotta,mistä se johtuu? Minä en oo siitäkään kyllä tiatoonen. Jotten tiärä, mistä nua nimet kaikki alakujansa on saanut nimensä. Toisethan kyllä jo kohta niin paljstaa paikan synnyn jo tuolla nimellänsä, muttei nuo kaikki. Täällä on nuata Kampinmäkiä ja Kampinnevoja. Ne johtuu tuosta, että täällä on joku Kamppi-niminen ollu tervaa polttamas. Minä uskon, että jostakin Kyrööstä se henkilö on tullu. Sielä on Kauhajärven pualellakin samannimisiä paikkoja.
H: Täällä on hyvin paljon näitä tähän tervanpolttoon liittyviä nimityksiä, tuommoisia Uudenhaudanmäkiä.
O: No, joo. Se tiätysti johtuu se nimi siitä, kun sielä on tehty kans uusi hauta, olisko tuas käyny, että olis kämmätty tai se johtuu tiätysti, että siitä on loppunu läheltä metsät tai joku sellaanen syy.
H: Tuossa Kauhajärven tien varressa on sellainen Pelimannikallio. Mistähän sen nimi johtuu?
O: No, se johtuu siitä, mä oon kuullu, kun täällä oli ns. Pelimanni-Eemi. Mä en muista, mikä sen sukunimi oli oikein, mutta se oli kumminkin vähän, että se soittelikin ja se johtuu siitä kai, kun siihen aikaan, kun tätä tietä on tehty ja olisko sillä ollu sillä Pelimanni-Eemillä sitten se peli sielä mukana, jotta se on sielä kalliolla soittanu. En tierä, olisko sielä ollu jotakin tanssiakin siinä kalliolla, tai jotakin, mutta joka tapaukses se nimi on saanut siitä, kun se Pelimanni-Eemi on soitellu. Se on siitä lähtien, kun sitä tietä on tehty. Ei kai se sen vanahempi juttu oo. Mutta on siitä jo 50 vuotta.
H: Onko täällä päin ollut parantajia?
O: No, kyllä täs sellaasia piänempiä kuuluusuuksia on ollu, mutta ei oikein mitään huomattavampia. Tuola Ojutkankahallahan on se Lasi-Jussi,mutta siitä on varmasti jo toisis yhteyksis ollu puhetta. Mutta on täs ollu ns. Kupparin Sanna, joka vähän noituukin, niinku sanottihin, mutta se ei ollu mikään huomattava. Jotakin se sai aikahan kumminki, jos oli joku esimerkiksi sormes, sanottihin että koi. Ehkä se oli jotaki mätää, mitä syntyy, niin sellaasihin monikin käy sen puheilla. Se laittoo siihen jotaki voiretta ja kyllä ne kehuu, että siitä apua oli.
H: Missä päin hän asui?
O: No, se oli tuala ns. Mäkikaupungilla. Lapualla muuta kaupunkia ookaan, ku tua Mäkikaupunki, joka täs on lähellä, kilometrin pääs, jossa Te käyttäkin täs, missä se Mäkelän Aukusti asuu. Niiku sanottihin, se on vaan sellaanen nimitys tullu.
H: Minkälainen hän oli, elikö hän vielä Teidän aikananne?
O: Kyllä se eli viälä, mutta kauan on ollu jo kuallu.
H: Minkä näköinen naisihminen hän oli?
O: Se oli sellaanen tummas pukees ja tavallisesti vähän piänenlaanen. Se oli hyvin vanaha silloon, kun minä olin aivan piäni. Se kuluki nuata, kun taloos kualema sattuu, niin se pesi niitä rumihia ja laittoo arkkuhun ja sen sellaasta. Se kuluki taloo taloolta. Paljolta se myi luutia ja mitähän pikku kauppaa. Sillä ei ollu maata. Sillä oli tavallisesti kelakka mukana, kun se kuluki ja se kupitti. Ennen se kuluki taloo taloolta, joka halus. Ennen on ollu paljo tapana kupata, ihimiset on halunnu, että kupatahan. Sitä sanottihinkin Kuppari-Sannaksi sen takia. En tiärä, oliko siitä kupittamisesta apua, vai ei.
H: Käytiinkö tällä Sannalla yleisesti kupittamassa tai kävikö hän yleisesti taloissa?
O: No, kyllä se vaan aika lailla käy monees taloos, mäkin muistan.
H: Onko Teidän kotonanne käynyt?
O: Kyllä mä muistelen, että se oli ennen käyny mun vanhempia kupittamas. Kyllä mä muistan, se laittoi niitä sarvia selekähän tai mihinkä kulloonki ja niitähän oli usiempia aina yhtä aikaa. Ne imi sitä verta, kun siinä oli jonkinlaanen sellaanen pussi, mikä kalavo siinä sarven pääs ja siitä verettihin ilama pois. Se suullansa tavallansa veti sen ilaman pois, niin siitä alakas tulla sitä verta. Ja sitä tuli sitten toisista enee, toisista vähempi. Minä en oikeen muista, mutta oon nähäny joskus. Siitä on pitkä aika.
H: Lämmittikö hän itse saunan vai kelpasko taloon lämmittämä sauna?
O: Kyllähän tiätysti taloon väki sen saunan lämmitti. Se kuppas väliin tuvaski, eikä saunaa ollenkaan lämmitetty. Mutta yleensähän se sauna piti siinä lämmittää.
H: Minkä luonteinen ihminen tämä Sanna oli?
O: No, en minä oikeen muista, mutta kyllä se oli sellaanen sopivan puheinen ja tuollainen, jotta se melekeen tavallainen, ettei se mitenkään poikennu toisista.
H: Entä oliko täällä hyviä jutunkertoijia?
O: No, kyllähän niitä tiätysti aina on ollu. Täs oli mm. tua Lahoo tuas meirän naapuris, jolla oli aina kaikenlaasta juttua vanahoosta asioosta. Se muisti, niin se paljon toimitteli ja sillä oli hyvä muisto. Ja onhan niitä tiätysti aina joka paikkakunnalla vähän sellaasia, jokka osaa toimitella vähä erilailla kuin muut, ja hyvä muisto.
H: Kerrottiinko kummitusjuttuja?
O: No, kyllä niitä, kun mä olin sellaanen pahanpäiväänen, niitä on toimitettu hyvin paljon.
H: Ketkä niitä kertoi?
O: No, niitä toimitti hyvin paljon, kun oli ihimisiä koolla. Meilläkin välihin istuskeli, niin ne toimitteli niistä sitten. Emmä tiärä, en minä oo kyllä nähäny koskaan mitään kummajaasia, mutta kyllä ne tosiasiootakin toimitti ja nuasta, kun niitä oli niitä noitia tai kansanparantajia, niin niistähän ne paljo puhuu. Niinku Ojutkankahallakin se Mäenpää. Oon mäkin sieltä käyny lehemän lääkkeet hakemas. Se pian kualiki sen jäläkihi. Ja sehän väliin niin sai avun, kun ne meni jo sen puheelle, niin se lehemä jo parani sillä, ku se lääkkeitten hakija tulikaan kotia sieltä. Se sai jo niinki äkkiä sitä apua. En tiärä sitte, mitenkähän on torellisuures kuinka, onko se nyt kovinkaan, mutta kyllä johonki tautihin avun sai.
H:Kiersikö tästä Kupparin Sannasta mitään juttuja?
O: No, en minä erikoosemmin siitä oo kuullu. Se oli ny sellaanen vaatimattomampi ja vähemmän tunnettu henkilö, mutta kyllä sekin oli vähän semmosta, mutta se vähän niinku taikauskoonen oli ja luuli saavansa jotakin aikahan.
H: Onko Teille jäänyt mieleen jotakin kummitusjuttuja?
O: No, minen oo niihin oikeen paljo kiinnittänyt huamiota. Ne on paljolta multa unohtunut. Mutta mä voin toimittaa, kun tuala oli - tämä ei oo mikään kummitusjuttu, mutta täs on Fossin Sannan, josta varmasti on paljon puhuttu ja kuultu; ei Te oo tainnu siitä mitään kuulla?
H: Kyllä olen kuullu, kaikki siitä on kuullu.
O: Niin, se on kuuluusuus koko Suamessa. Toiset meinas, että kyllä se saa apua. Kyllä sitä moni uskoo, että jotta se saikin. Kyllä mun vaimonikin on siälä käyny ennen aikoonansa. Se oli viälä likkaasena silloon. Olisko se ollu alle 20 viälä, kun oli jalaka tullu kipiäksi. Se oli käyny lääkäris usiemmaasti ja ei ne ollu saanu sille mitään. Ne oli meinannu sitä, jotta pitääkö sen jalaan katkaasta. Ne oli esittäny sellaastakin, että siinä on joku kualio, tai miksikähän oli luullu. Niin se oli sitten menny Fossin Sannan puheille. Fossin Sanna oli sanonu, että Te ootta säikähtäny jotakin miäshenkilöä, jotta se on meinannu jotakin pimiäs, että se on meinannu ottaa kiinni jotenkin, että Te ootta säikähtäny. No, se oli muistanu, että se on säikähtäny jotakin. Niin se jalaka parani sitten. Mutta emmä tiärä sitten.. kyllä siinä jotakin on, jottei se aivan humpuukia oo. En tiärä sitten, mistähän johtuu. Ei se aivan oo humpuukia mun käsittääkseni niinku sen Fossin Sannankaan parantaminen.
H: Hänen luonaanhan kävi aika paljon...
O: Joo, niitä kävi paljon, mutta tiätysti siinä oli samalla jotakin semmostakin, joka ei niin aina ollu asiaan kuuluvaakaan, mutta kyllähän sinne lääkäritkin neuvoo väliin. Kyllä se tuo mun emäntäni meinas, että kyllä se hänelle ainakin sai avun. Se tiätysti tuumas, että pitää koittaa muutakin.
H: Entä ketä täällä kylällä oli muita sellaisia kylän merkkihenkilöitä?
O: No, täs on ollu Alakyläs Mattilan Jaakkoo, joka oli nuas kunnan hommis, joka on nyt hiljattain kuallu. On siitä ehkä 6-7 vuotta. Ja Niemelän Juhakin on tunnettu. Se oli näis yhteesis asioos ja mitä niitä on... Sitten mä pitääsin vähän huamattavampana tuan Murtomäen Kaappoon. Se on mm. silloon, kun Kauhajärvellä on alaannu kansakoulu, tai vähän sen jäläkihin, ollu sielä opettajanakin, väliaikaasena, jonkun aikaa. Ei sunkaan se ittekkään, se Kaappoo, toki ollu paljo koulua käyny, mutta kumminki se oli sellaanen, jotta se oli itse opiskellu ja oli sellaanen pystyvä. Se oli kaikis kylän yhteisis asioos, maamiesseuratoiminnas, nuorisoseuratoiminnas ja se oli seurapuhujakin välihin, sellaanen vakavamiälinen mies. Mä kyllä sen kovasti muistan. Sen on niin paljon myöhään ollu, jotta sitä sanottihin, että se oli niinku sellaanen kylän patriarkka siihen aikahan. Viäläkin, kun tämä nuorisoseura tänne perustettihin, niin se piti vihkipuheen siinä pihalla. Siinä on seuran kentällä se mänty viäläkin, jonka juurella, tai siihen oli tehty lava siihen männyn luokse, niin puhujalava, niin siältä se piti sen vihkipuheen. Sitä mäntyä on meinattu monaasti kaataa, mutta sitä on aina muistettu, että siinä on Murtomäen Kaappoo pitäny sen vihkipuheen, jottei sitä passaa kaataa. En tiärä, koskahan kaataavat sitten.
H: Oliko hänellä mitään lempinimiä?
O: No, ei sillä ollu. Se oli hyvin sellaanen vaatimatoon miäs, sen pukeentuminen ja kaikin pualin, mutta muutoon sellaanen viisas, sivistynyt miäs.
H: Ei häntä kutsuttu Hirvijoen keisariksi?
O: Ei sillä ollu sellaasta ollenkaan mitään nimiä. Minä en muista sitä muuksi, kun vanahaksi Kaapooksi. Sen poika oli kans Kaappoo.
H: Vanha Kaappoo ja nuori Kaappoo.
O: Niin, pikku-Kaappooksi sitten sanottihin sitä sen poikaa. Mutta se oli vanaha Kaappoo oikeen se. Se on ollu kylän huomattavampi miäs, mitä minä tällä kylää ajattelisin.
H: Millonkas tänne on nuorisoseura perustettu?
O: Oliskahan se joskus 1920 tai niillä mailla? Siinä oli se 50-vuatisjuhlat täs joku vuosi sitten. Mutta tämä taloo on myähemmin tehty. Mutta on siitäkin kai jo lähemmä 50 vuotta. Se toimii siinä jo ennemminki, vaikkei sillä ollu taloa.
H: Täällähän ollut myös työväenyhdistys.
O Ei tällä kylää oo ollu, mutta Mustallamaalla oli.
H: Kuuluukos täältä kylältä siihen työväenyhdistykseen?
O: Kyllä niitä oli täältä ennen, kun tätä nuorisoseuraa on täälä ollu, kyllä niitä oli täältä siinä toiminnaskin aina joitain, mutta vähempi vaan kyllä. Mutta kyllä ne niis tilaasuuksis oli. Niis oli välihin tappelujakin, kylään välisiäkin. Ei mun aikana oo ollu, mutta vähän ennen. Siälä oli useen kauhavalaasia, mustanmaalaasia ja tämän kylääsiä, niin ne ottivat yhtehen. Täälä oli yks Tuomaalan Jaakkoo, se on kuallu joku vuasi sitten, justihin tualta Mäkikaupungilta. Se oli sellaanen pelekäämätöön miäs. Se välihin siälä pisti ryminäksi siälä työväentaloolla. Se oli lyäny lampun, öljylamppu oli, niin lampun sammuksikihin ja ollu siälä häjynä. Kaikki oli lähteny hyppäämähän. Se oli sellaanen miäs, ettei se oikein peljänny ketään, mutta ei se kellenkään mitään teheny, jonsei sille tehty. Muutoon oli tuollaanen rauhallinen, mutta kun se oli vähän humalas, niin se vähän halus näyttää, että hän on joku.
H: Mitenkäs täälä oli kieltolain aikana - tuli tästä humalasta mieleen. Kun Te metsässä kävelitte, niin näkyikö koskaan pontikkatehtaita?
O: No, joo kyllä minä oon joskus nähäny tiloja aika useen, mutta kyllä siälä oli joskus keittäjäkin paikalla.
H: Se oli varmasti aika yleistä täällä päin?
O: No, kyllä se on ollu ennen Lapualla aika lailla joka kyläs keitetty, nottei se ollu mitään niin salaasta. Salaahan sitä piti keittää, mutta kyllä siinä tiäsi, että sitä keitetähän. Maksoohan ne sakkojakin tiätysti aina. Minä en oo kyllä keittäny, mutta oon mä keitettävän nähäny.
H: Uskoiskahan tuota?
O: Kyllä se on aivan totta. Mä mettäs kuljin, niin näin. Kerran menin tehtahallen, niin siälä miäs hyppäs puun taa piilohon kovasti peloollansa, kuinka täs ny käy. Köyhä miäs oli, niin mä ajattelin, että pitäähän sen vähän saara tianata.
H: Oliko täällä pontikan välittäjiä, vai kävivätkö yleensä ostamassa niiltä keittäjiltä suoraan? Oliko siitä koskaan näitten keittäjien kanssa puhetta?
O: No, kyllä ne käy ostamas niiltä enimmäkseen, mutta ne vei tuanne Lapuan keskuksehen sitä myitäväksi. Sielä oli niitä sellaasia ostajia, jokka ittellensä sitä osti. En minä tiärä, oliko niillä mitään. Se oli siltä piäntä touhua, jottei se mitenkään nuan suuremmasti. Mutta sitähän haettihin kotua. Ainahan sitä omas kyläskin sellaasia ostajia. Kyllä ne vei sitten muallekin päin vähän.
H: No, tiedettiinkö yleensä, mistä taloosta saa pontikkaa, jos tuli kova tarves?
O: No, kyllä silloon, kun mä olin aivan piäni, niin kyllä sitä silloon oli muutamia sellaasia, jokka keitti sitä nuan, saa sanoa, jotta aika huomattavastikihin. Sitähän oli joka kyläs Lapualla keitetty, toises enempi ja toises vähempi. Eikä se mikään kumma, vaikkahan keittikään. Emmä ny sitä ihimettele, kun ei ollu mitään tiänestiä miähillä paljon, eikä ollu maata eikä muuta, niin sitä etupääs keitti. Mutta kyllä taloolliset keitättikin sitä kyllä, antoo jyviä tai jauhoja ja omiksi tarpehiksi sitten, että kun ne antoo jauhopussuusen, niin ne sai pullon sitten palakaksi.
H: Riippuu tietysti vähän siitäkin, minkälaisia metsämaita on lähettyvillä. Suurissa metsissä on turvallisempi keittää.
O: No, miksei, mutta kyllä täälä joka pualella on sellaasia metsiä, jotta nyt voi keittää. Ne keitti sitä melekiin hyvinkin lähellä joskus.
H: Millä tavalla virkavalta yleensä suhtautui näihin keittämisiin?
O: No, kyllähän ne tiäsi, että sitä keitetähän, mutta ei ne aina niin kovin ollu hanakoota välittämähänkään, jonsei niille ilamootettu. Mutta kyllä ne tiätysi hävitti ne, jos ne sai tiatohon. Mutta kyllähän niitä olis löytäny, jos ne olis halunnu oikeen tosisnansa kulukia niitä ettien. Kyllä toiset oli innokkahampia ja toiset oli vähemmän innokkahia. Tiätisty kylästä niille monaasti kanneltihin ja kyllähän tiätysti niin on, ettei se viinan keitto mitään sopivaa ollu, sehän tuatti monaasti sellaasta huanuakin elämää. Mutta niinhän sitä ryypätähän nytkin, ainakin yhtä paljon ja enempikin.
H: Te olette ollut parhaassa nuoruusiässä 30-luvun taitteessa ja 20-luvun lopussa. Seurasitteko näitä yhteiskunnallisia tapahtumia?
O: No, miksen minä niitä vähän seurannu, sanomaleherestä ja Lapuallahan sitä nyt kuuli niistä puhuttavan hyvin paljo. Sehän oli aika lailla sellaasta kiihkiääkin se aika, mutten mä tiärä, ehkä sitä luullahan tuala ulompana viälä, jotta ne oli täälä innokkahampia, kuin ne torellisuures olikaan. Niitä oli muutamia, jokka oli siinä sisällä mukana. Sehän johtuu tuasta, jotta kun ne kommunistit, ne oli innokkahia kans siihen aikahan jotenkin, niin siinä syntyy jonkinlaanen vastareaktio. Sehän oli se, kun niitä tuli Kokkoolasta, vai mistä niitä tuli niitä punapaitoja tänne Lapuan tyäväentaloolle, niin siitähän se tavallansa alkas. Minä Tiidun Kuustaalta, kun meidän tyttö pääsi ylioppilahaksi ja se halus, että hänen pitääs tiätää niistä asioosta, niin mun olis pitänyt niistä jotain selostaa, niin käytiin Tiidun Kuustaan luona. Me kysyymmä, että mitenkä se Lapuan liike sai oikeen alakunsa, niin se sanoo, että kun siälä oli joku ilamootus ns. Kosolan risteyksellä, siitä juuri niistä punapairoosta, että ne tuloo taas Lapualle ja pitää siälä tilaasuutta, niin se sanoo, jott hän istuu yhteiskoululla jossain tilaasuures Ale Riipisen, se oli sen Riipisen Hiljan miäs, se oli lehtorina Lapualla, niin en osaa sanoa kumpi se oli, se Riipinenkö oli sanonut vai Tiitu toisillensa, että ooksa huomannu tuas tuota ilamootusta, että ne taas tuloo tänne. Se sanoo, että he keskusteli niistä asioosta ja he päätti, jotta siitä vähän neuvotellahan toistenkin kans. Se oli jotenkin sitten levenny se tiato, ja kun ne tuli asemalle sitten ne punapaidat, niin sielä olikin sitä sakkia aika lailla vastahanottamas ja ne meni sinne työväentalolle. Se sanoo se Tiitu, jotta silloon Kosolan Vikki, jottei se ollu viälä silloon tai siinä kohta alakuhun mukana ollenkaan. He sen jotenkin nuan otti puheeksi ensin, mutta sanoo, että kun ne Lapuan työväentaloolla sitten oli ne punapaidat, niin siälä se Vikki kyllä sitten riahuu jo niinku heinämiäs kans, mutta ei se ollu siälä asemalla ollu ollenkaan. Se oli kuullu, että nyt siälä on, niin se oli kans tullu sitten. Mutta Vikkihän nyt oli sellaanen, ei se mikään ollu sellaanen räyhääjä, mutta se oli muuten vähän hualisnansa siitä meiningistä kaikin pualin. Siihen sisältyy paljon kaikenlaasta ajatusta. Siinä oli tua uskonnollinen liike, kun Lapualla on paljon semmosta, ettei ne hyväksyny sitä oikein ja ne kommunistikki vähän liiaksi jotenkin esiintyyvät toiseenlaihin aivan, kuin nykyaikana. Se vähän herätti sellaasta vastareaktiota.
H: Miten silloin ennen tätä punapaitojen riisumistapahtumaa, kun oli näitä lakonmurtajajärjestöjä, niin lähtikö täältä Hirvijoelta ihmisiä lakonmurtajiksi etelään?
O: Joo, kyllä niitä oli aina joitain, sellaasia työmiähiä, jollei ollu oikein tyätä, niin ne kyllä meni sinne. Ei ne sitä poliittisesti mitään ajatellu, vaan meni sinne tyänhakuhun, kun ne kuuli, että maksettihin hyvää palakkaa. Ne meni sinne tiänestihin. Ei siinä sen kummempaa ollu.
H: Oliko täällä silloin suojeluskuntaa toiminnassa?
O: Kyllä täällä oli suojeluskunta, tälläkin kylää, toiminnas. Siis sellaanen, että se oli koko Lapuaa käsittävä ja kyllä niitä oli täälä; tämänkylääsiä kuului siihen aika lailla paljon. Ei nyt joka taloosta, mutta ainakin jota toisesta taloosta suunnillensa.
H: Missä täällä harjoiteltiin?
O: No, se oli vähä, ei tällä kylää niin kovin ollu useen. Ne meni täältä tuanne Lapualle ja mihinähän ne oli eri paikoos aina niitä sellaasia tilaasuuksia.
H: Eikö täällä sitten ollut sopivaa harjoittelupaikkaa, vai mitä varten täällä oli vähemmän harjoituksia?
O: Se oli yleensä keskuksihin ne kokoontuu, kun niitä koottihin aina isoot sakit. Kun tällä kylää siltäkin oli ehkä mä sanoon liikakin paljon, kun joka toises taloos, oisko niitä nyt ollu, eihän niitä ollu joka taloos poikiakaan ollenkaan, jos ei siihen muut kuulunu ku miähet. Naisia täällä ei lottatoiminnas mun käsittääkseni oo paljonkaan ollu. Niitä on jonkun verran ollu. Kyllä ne yleensä kuuluu suojeluskuntahan, jokka nyt eivät ollu lukeutunu vasemmistohon. En minäkään niiden harjootuksis oo pahoon ollu, enkä mä tiärä, oonko mä kuulunut vai ei ittekään siihen suajeluskuntahan. Mutta hiihtokilapaaluus mä oon ollu, suajeluskunnan kilapaaluus.
H: Se oli aika vapaamuotoista tämä suojeluskuntaan kuuluminen?
O: Niin, ei se mitenkään, se oli aivan vapaaehtoosta, että sai kuulua, joka halus siihen.
H: Niin, ja voi kuulua, esimerkiksi käydä hiihtokilpailuissa, mutta ei ampumaharjoituksissa.
O: Joo, tiätysti siinä nyt ne oli yhteiset kilapaalut, vaikka ne oli suajeluskunnan nimis. Ja kyllä minä olin sitten suojeluskuntaa erustamas tuola muuallakin päin niinku Lapuaa. Ja kyllä ne mulle kamppeetkin antoi, mutta en minä tiärä oliko mun nimiä siälä sen kummempaa. Emmä mitenkään ollu innokas siihen touhuun, mutta emmä mitenkään vastahankaan, mutta mä olin paremmin nuan neutraali.
H: Mitä täällä tykättiin siitä Mäntsälän kapinasta?
O: Minä en oikeen osaa siihen sanoa. Tällä kylää siihen hyvin vähän kiinnitettihin huamiota. Tai huamiota kiinnitettihin, mutta eisunkaan täältä ollu siälä toki paljonkaan. Kyllä lapualaisia oli aika lailla ja kyllä tältäkin kylää joitain oli. Mutta minen oikeen oo niistä nimistä tiatoonen. Ei täältä kyllä monta ollu.
H: Ehtivätkö he Mäntsälään saakka?
O: Kyllä kai ne oli siälä. Toisia ehkä meni ja pyärtivät väliltäkin, kun kuulivat, jottei siitä oikein mitään sen kummempaa tuu.
H: Entä, puhuttiinko tästä Lahdensuon kyydityksestä? Siitä Haukijoen kapinasta?
O: Joo, kyllä siitä puhuttihin paljon.
H: Mitä siitä arveltiin täällä?
O: No, ei ne siitä tykännehet. Se oli aivan poikkeustapaus, jos oli, tiätysti ne innokkahimmat Lapuan liikkeen miähet hyväksyyvät sen. Mutta siitähän se alakaa - niin, mutta eihän sitä kyyditetty, meinasivat kyllä, mutta ei ne päässy käsiksi. Tästä kai Tiidun Kuustaa tämän asian tiätää kovasti. Te ei oo sitä haastatellu?
H: Kyllä häntä on haastateltu. Entä sitten näistä kyydityksistä yleensä?
O: No, eihän niitä oikein hyväksytty yleensä, ainakaan tällä kylää. Kyllä niistä puhuttihin, mutta ne oli täältä sivus siitä. Kyllä täältä ei toki kukaan ole mukana ollu ainakaan. Kyllä ne oli käyny johonakin täälä kyselemäs niiltä, mitä mieltä ne on ja meinannu vissihin, että tuan sais vissihin kyyritäkin. Täälä oli tua Syrjänmäki, joka tuas on se Onnin kototila. Se Onni ei ollu kotona kyllä silloon, se isäntä, mutta ne tiäsi, että ne oli vähä sellaasia vasemmistohenkisiä ja kun se oli sitten se Syrjänmäki vähän tunnettu siinä vasemmistomielialoos, ja Lapuan liikettä vähän vastahan pikemminkin, niin kuin oli moni muukin, muukkin, oli mitä poliittista kantaa tahansa,niin sinnekin oli tullu kyselijöitä sitten, pari miästä, ja sielä asuu semmonen mummu ja kyllä siinä oli muitakin, sen äitee ja lapsiakin, ne oli vielä pahanpäivääsiä, niin kaksi miestä oli menny ja kysynyt siltä mummolta, se oli Loviisa sen nimi, että mitä mieltä se on tuasta, niin se oli sanonu, kun ne oli siltä kyselly poliittista miälipirettä ja muuta, se oli sanonu, se oli sellaanen köyhä mummo ja kaikin pualin, että se joutuu melekeen pyytelemähän ihimisiiltä, kun ne oli ne lapset siinä kans, sen lapsenlapset siinä hyvin huanoolla oksilla, kun sen miäs oli Amerikas, eikä siältä mitään tullu, niin se meni sitä poliittista kantaa kysymähän, kun ne oli vähän tunnettuja, nimi,niin ne kysyy, mitä mieltä mummo on. Se oli sanonu se mummo, että hän ei osaa sanoa mitään Hän turvaa Jumalahan ja kottikärryyhin, kun se kuluki niinku vähän pyyrellen. Se oli tuumannu, että mummo taitaa olla oikialla tiällä ja niin ne oli lähteny. Eisunkaan ne olisi sitä mihinkään viäny, mutta ne käy tiätysti vähän kyselemäs, että mitä ne ajatteloo ja muut siinä utelemas. Siinä on sellaasia henkilöötä liki.
H: Mitä täällä tykättiin talvisodan syttymisen aikaan tästä YH-asiasta ja talvisodan syttymisestä?
O: No, minä en nyt osaa sanoa, mitä täällä oikein siviilien keskuures, me olimma tuala YH:s kyllä justihiin, mutta mä luulen, jotta se oli aika lailla sellaasta, että otetthin vakavasti se asia ja tiätysti ne toivoo, että sotaa olisi tullut, mutta kyllä ne yleensä oli yksmiälisiä. Ja tiätysti siinä oli vähän aivan poikkeustapaukses joitakin,jokka ei oikeen ehkä hyväksyny sitä. Jotta ne oli tällä kylää käsittääkseni, että kyllä ne kovasti hyväksyy ne toimenpiteet nuan, jotta ei ne ajatellu sitä, jotta täs nyt mitenkään väärin menetellään. Mutta mihinään nimes ne ei toivonu sotaa. Mutta pikemmin sitä peljättihin, että jos siitä tuloo sota, niinku tuli.
H: Seurattiinko täällä sitä Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyösopimuksen syntyä silloin elokuussa?
O: No, mun on vaikia siihen sanoa paljon mitään, kuinka ne on kukin, kun minä olin tuala rintamalla siihen aikahan. Mutta miksei ne miälenkiinnolla, mikäli niistä tiatoja on annettu näistä neuvotteluusta. Kai niistä jotakin tiatua on annettu silloonki. Mutta minä en oikeen näihin asioohin, näihin neuvotteluuhin paljon, - kyllä mä tuola sotahommiiskin siitä jotain kuulin, mutta kyllä ne yleensä soti tuola, kun se sota alakoo, niin tavalliset rivimiähet, alempi päällystökin oli sitä mieltä, että rajalle olisi viisahin pysähtyä, jottei siitä etehenpäin. Yleensä siihen asti ne oli nuan, jotta ne oli valamihia menemähän, mutta ei ne siitä oikeen etehenpäin olisi piitannu. Ne tiätysti epäili, että mitä tulevaasuures siitä syntyy. Siihen oli paremmin oikeus siihen rajalle asti mennä.