Armas Helin: Hellanmaan asutuksen vaiheilta v. 1750 - 1870"Korkeana kaartuu taivaan kumu ja laajana aukeaa suuri lakeus sen alla. Kaukana ovat maan ääret ja kaukana taivaan ranta. Metsä lakeuden laitamilla painuu kovin matalaksi ja kauimmaiset Löyhingin takaiset nevamänniköt vaipuvat mantereen tasalle. Maan sini ja taivaan sini siellä yhtyvät, vain tumma viiru väikkyy niiden vaiheilla. Etäiset reunametsät verhoutuvat autereen haljakkaan. Kauhavan laita sinertää ja kaukana taivaan rannalla siintää Simpsiön sininen köyry." (1) Näin kuvaili Samuli Paulaharju aikanaan Alajoen maisemaa. Näiden entisten niittymaiden ja suurten nevojen takana oli 1750 vaiheilla autio ja asumaton paikka, jonka nimeksi muodostui Hellanmaa.
Asutuksen synty ja leviäminen Lapuanjoen ja Löyhinkiluoman varsilla on ollut kesäisin vilkasta elämää, vaikka Hellanmaassa ei ole vielä pysyvää asutusta ollut pitkiin aikoihin. Kyröläisten ja lapualaisten tärkeimmät niittyalueet ovat sijainneet Lapuanjoen laaksossa. Kyröläisillä tarkoitetaan pääasiassa Ylistarossa asuneita. Eri historialähteissä mainitaan jo 1500-luvulla niittymaista Lapuanjoen varsilla. Samat historialähteet kertovat myös niittyriidoista, joita käytiin varsinkin 1600-luvulla. Tähän aikaan opittiin niittymaita parantelemaan polttamalla. Tästä on saanut ehkä alkunsa myös kytömaiden polttaminen. - Heinä niitettiin viikatteilla ja kuivattiin haasioilla. Talvikelien aikana kuiva heinä ajettiin pois. Myös karja tuotiin kesäisin viikkokausiksi kaukaisille laitumille. (Armas Helin) Ensimmäiset uskaliaat muuttivat pysyvästi asumaan paikkakunnalle vasta vuoden 1750 jälkeen. Mistä nimi Hellanmaa on saanut alkunsa, sitä tuskin kukaan tietää. Hellä nimiset torpat sijoittuvat lähinnä Hantulan talonumeron alueelle, esim. Isohellä, Hellä ja Alahella ja samalla alueella ollut Ylihärsilän Hellbacka. Kirkonkirjoihin alettiin 1840-luvulla merkitä talojen ja torppien sijainti. Hellanmaahan on merkitty Porolan mäellä, Raamatussa ja siitä Ylihärmän rajalle päin sijoittuneet talot ja torpat. Löyhinginluoman eteläpuolisille asumuksille ei ole merkitty enää mitään sijaintipaikkaa. On kuitenkin yksi poikkeus, Härsilän torppa, joka on ehkä saattanut sijaita Löyhinkiluoman eteläpuolella, mutta paikka on voinut olla myös nykyisen nuorisoseuran takana olleella Härsilän ulkopalstalla. Tämän varhaisasutusta käsittelevän asutushistoriaosan tarkoituksena on nostaa esiin niitä henkilöitä, jotka loivat perustan kylän kehitykselle. Samalla on pyritty saamaan selville ne vanhat asuinpaikat, joilla nämä uudisraivaajat asuivat. Vuosien 1750 - 1770 välisenä aikana asutusta oli vain muutamissa paikoissa. Vasta 1770-luvun jälkeen asutus pääsi vauhtiin, mutta mitään ryntäystä ei Hellanmaahan ollut. Asutus laajeni Suomen sotaan mennessä vähin erin. Vasta autonomian aikana uudisasutus sai suuremmat mittasuhteet. Vuoden 1820 jälkeen asutus alkoi nopeasti lisääntyä ja sai huippunsa 1840 - 50-luvuilla. Olihan noina aikoina alkanut suurisuuntainen raivaus ja se toi myös mukanaan työtä ja niukkaa leipää. Asukkaat Ensimmäiset asukkaat olivat aluksi suurimmaksi osaksi lapualaisperäistä väestöä, talojen nuorimpia poikia ja renkejä. Oli myös muualta tullutta väestöä, mutta hekin olivat jo suurimmaksi osaksi oleskelleet jonkin aikaa Lapualla. Näiden henkilöiden alkuperästä ei ole oikein löytynyt tietoa muuttokirjojen puuttuessa. Vasta 1820 jälkeen väkeä tuli paikkakunnalle muista kunnista huomattavia määriä. Eniten väkeä tuli Ylistarosta, Ylihärmästä ja Kauhavalta, mutta myös kauempaakin, Vähästäkyröstä, Ilmajoelta ja Alahärmästä. Järviseutu muodostaa poikkeuksen, sieltä ei riittänyt väkeä Hellanmaahan, vain Kortesjärveltä tuli jonkin verran asukkaita. Nämä tulivat kai Kauhavan kautta. Tulijoita oli myös niinkin kaukaa kuin Virroilta. Kuortanelaisten suuri muutto pysähtyi kirkonkylään. Oma lukunsa on lisäksi rannikkoseudun ruotsinkielisten muutto paikkakunnalle. Heitä tuli vähin erin rannikolta suoraan, lisäksi tuli Ylistaron Myllykoskelle jo aikaisemmin muuttaneiden ruotsinkielisten jälkeläisiä. Hellanmaasta taas lähdettiin yleisimmin Ylihärmän ja Alahärmän suuntaan. Myös Kauhavalle lähtijöitä riitti, samoin oli Kortesjärvelle ja Ylistaroon. Hellanmaa oli aluksi melkein yksinomaan torppariasutusta. Jäljempänä oleva luettelo käsittää Alahellan, Hellanmaan ja Toijanniemen nykyiset koulupiirit ja niiden lähialueet. Tällä alueella ei ole kuin kaksi vanhaa kantataloa, vanhimpana Isoluoma ja varsinaisessa Hellanmaassa Hangasmäki. Ylihärsilän jaon myötä syntyivät Hellbacka ja Kuivila. Muut olivat kirkonkylän ja Alanurmon torppia, sillä Hellanmaa ei muodosta mitään maakirjakylää, vaan kuuluu suurimmalta osalta kirkonkylän ja Alanurmon kyliin. Torppien nimet ovat muuttuneet vuosien aikana ja sama torppa on voinut olla monella eri nimellä.
Jo edellä on mainittu, että asukasmäärä lähti autonomian aikana nopeaan nousuun ja tätä jatkui nälkävuosien aika pois luettuna aina 1950-luvulle asti. Moni vanha asuinpaikka metsän laitamilla jäi autioksi, mutta uusia rakennettiin ennen nevana olleille alueille. Asukasmäärä alkoi 1960-luvulla hiljalleen taantua. Pienenä esimerkkinä voidaan mainita Lapuan pienimpiin talonumeroihin kuuluva Hangasmaan talonumero, jonka maat ovat kaikki Hellanmaassa. Kyseisessä talonumerossa oli 1850-luvun puolivälissä 55 asukasta, mutta vastaavasti 1.10.1998 enää 36 asukasta. Talot ja torpat v. 1750-1870 Jäljempänä olevassa asutusta käsittelevässä osassa on esitetty näiden kolmen koulupiirin asutusta ja mainittu asukkaiden nimiä. Syntymäajan jälkeen on merkitty syntymäpaikka, toisilla tulopaikka, jos se on tiedossa. Tämä sen takia, että asukkaat ovat patronyyminimillä, esim. Juha Kustaanpoika. Tavallisella väestöllähän ei ollut omaa sukunimeä, vaan nimi oli aina talonumerosta, jossa asianomainen asui. Saattoipa sama henkilö olla elämänsä aikana kuudellakin nimellä. Sukunimi tuli pakolliseksi vasta 1900-luvun puolella. Luetteloon on otettu vain talot ja torpaksi merkityt asutukset. Itsellisväestö ja palkolliset jäivät pois, koska ko. väestö on ollut kovin liikkuvaa, joten sen seuraaminen olisi vaatinut suuren työn. - Jäljempänä olevassa luettelossa on esitetty muita enemmän Hangasmäen ( myöhemmin Hangasmaan ) perustajien Juha Jaakonpoika ja Sofia Tuomaantyttären ja Isohellan torpassa asuneiden Juha Antinpojan ja Susanna Jaakontyttären sukua, koska Hellanmaan väestö polveutuu näiden kahden uudisraivaajaperheen jälkeläisistä. Runsaasti puolet kylien asukkaista on em. avioparien jälkeläisiä ja vieläpä osa molempien sukua. 
Kantatalojen rekisterinumerot Lapuan kantatalojen nykyiset rekisterinumerot alkavat vuodesta 1856. Tätä ennen on ollut käytössä vanhat voudin numerot. Seuraavassa rekisterinumerot niistä kantataloista, joiden mailla Hellanmaassa oli asutusta. Kirkonkylä: Ylisaari Rn:o 6, Alasaari 7, Saarenpää 12, Ketola 13, Hantula 14, Ylihärsilä 15, Härsilä (Ala-Harberg ja Yli-Harberg eli Ikola) 16, Isoluoma 22, Hangasmäki (myöh. Hangasmaa) 23. Alanurmo: Ilkka 1, Pernoja 4, Marttala 10. seuraava sivu |
