Jalostuksen avulla lehmien tuotosluvut moninkertaistuivat

Jos kylään perustettiin pian oman osuusmeijerin käynnistyttyä kaksi tarkastusyhdistystä oli ajankohta verrattain myöhäinen, sillä jo viime vuosisadan puolella, ihan jo 1870-luvulla, esiintyy Lapuallakin pyrkimyksiä karjanhoidon tason nostamiseen.

Silloisessa Vaasan läänin maanviljelysseurassa todettiin, että "läänin rahvas alkoi vähitellen ymmärtää parempien maitotalousmenetelmien hyödyn, vaikkakaan lääninmeijeristien ei ollut onnistunut kokonaan uudistaa maitotalouteen liittyviä tapoja." (1) - Seuran ensimmäisiä hyvin tärkeitä toimia oli lääninkarjakon palkkaaminen vuonna 1868, kun sitä varten saatiin valtiolta vuotuismääräraha. Kun lääninkarjakko 1875 kävi Lapualla, hänen palveluksiaan ei vielä kaivattu, mutta vuonna 1878 oli tilanne muuttunut.

Vuoden 1878 "lääninkarjakon luetteloon taloista, joissa oli parannettu maitotalous, sisältyy Lapualta kolme hellanmaalaista talonpoikaistaloa, nimittäin Saarenpää eli Sinnemäki, Kustaa Tienhaara ja Juho Ilkka. (2) Lapuan historia kertoo mm. Kustaa Tienhaarasta: "Hän pyrki myös modernisoimaan karjanhoitoa uudistamalla navettansa sekä maidonkäsittelyt lääninkarjakon ohjeiden mukaisesti 1870-luvulla." (3) Näin ollen esim. hellanmaalaisen karjatalouden määrätietoinen kehittäminen juontaa juurensa jo noilta ajoilta. Lehmä on tullut ukolle ja akalle entistä tärkeämmäksi. Sen kautta on nähty kangastukset parempaan huomiseen. Se, mihin "parannettu maitotalous" sitten johti, eli maidonjalostuksen ja meijeritoiminnan aloittamiseen, tulee ilmi toisaalla tässä teoksessa.

On tietysti myönnettävä, että hajanaista hellanmaalainen karjanhoito oli tarkastusyhdistyksen perustamiseen saakka, joskin edellä mainitut muutamat talot esimerkillään varmasti vaikuttivat ympäristöönsä.

Lypsykarjaa oli ajan tavan mukaan lähes kaikissa talouksissa, niin taloissa kuin tölleissä. Karjat olivat suurelta osalta sekarotuisia, nupoja ja sarvipäitä. Lypsykarjan ohessa kasvatettiin omiksi tarpeiksi esimerkiksi sikoja. Lampaat kuuluivat samoin lähes jokaiseen karjatalouteen ja kanojakin tepasteli useimmiten pihapiirissä. Näin tilanne oli varsinkin ns. joutokarjan osalta aina sodan jälkeisiin vuosikymmeniin saakka eli siihen saakka kunnes alkoi maatalouden voimakas murros ja sen myötä erikoistumisen kausi.

Kohti suunnitelmallisuutta

Tarkastusyhdistyksiä perustettiin 7.12.1926 Hellanmaahan siis kaksi, toinen Ylihellaan ja toinen Alahellaan. Ajankohta on erillisenä pykälänä merkitty Hellanmaan Osuusmeijerin hallituksen pöytäkirjaan,jossa hallitus esittää tyytyväisyytensä perustamisen johdosta. Yhdistykseen kuului meijerin hallituksen pöytäkirjauksen mukaan aluksi 29 jäsentä, joilla 235 lehmää. (1)

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että monien valistusvaiheiden jälkeen Lapuan ensimmäinen tarkastusyhdistys perustettiin vuonna 1907 Alapäähän. Se lienee ollut maakunnan ensimmäinen. (2)

Tuosta Hellanmaan yhdistyksen perustamisajankohdasta alkoi selkeästi erottuva uusi kehityksen kausi. Samalla alkoi meijerin ja yhdistysten välinen kiinteä yhteistyö. Meijeri avusti vuosittain yhdistyksiä. Vuodelta 1928 on mm. maininta, että kummallekin yhdistykselle myönnettiin avustusta 2000 markkaa. Niin ikään tarkastuskarjakot saivat meijerin tiloissa vapaan asunnon, lämmön ja sähkön. Meijeri kustansi heidän työssään tarvitsemat kemikaliot. Vapaapäiviksi luvattiin palkanlisänä meijerituotteita, maitoa, voita ja kermaa. (3)

Tarkastuskarjakoiden tultua kyläkuvaan ruvettiin karjaa melko nopeassa tahdissa jalostamaan. Tarkastuskarjakot kävivät taloissa kaksi kertaa kuukaudessa. He laativat jokaiselle lehmälle oman ruokintataulukon tarkkojen punnitusten perusteella. Karjan ruokinta onkin siitä lähtien paljon kehittynyt. Myöhemmin aloitettiin myös maidon rasvapitoisuuden määrittely. - Myllykoskelta on 1950-luvun loppupuolelta lähtien viety maitoja sekä Hellanmaan että Ylistaron meijeriin, joten kylässä on kierrätetty samanaikaisesti myös kahden tarkkailuyhdistyksen karjakoita ja välineitä.

Tuotoksien tarkkailun avulla osattiin karjasta poistaa huonotuottoisimmat yksilöt. Tarkkailun ja ruokinnan tehostamisen myötä ovat karjojen tuotokset viidenkymmenen vuoden aikana Hellanmaassakin kauttaaltaan kaksinkertaistuneet.

Jalostuksen kautta parempiin tuloksiin

Järjestäytyneen karjantarkkailun ja jalostustoiminnan myötä ryhdyttiin kylään perustamaan sonninpitoyhtymiä. Hellanmaassa oli parhaimmillaan neljä Ay-sonniyhdistystä: Alahellan I, Alahellan II, Raamatun ja Puhdon yhdistykset.

Alahella I:n sonnin pito- ja hoitopaikka oli Paavo Herttuassa. Muita hoitopaikkoja olivat Jaakko Isoluoma ja Arvi Kuivila. Viimeinen sonni oli Uittolan Etappi. Yhdistyksen toiminta loppui 1961. Alahella II:n sonnin pito- ja hoitopaikka oli Iisakki Malkamäen talo. Viimeinen sonni oli Valamies. Toiminta lopetettiin 1959 lopussa. Raamatun yhdistyksen sonnin majapaikka oli Pentti Lahdensuon talo. Viimeinen sonni oli Heppuli. Toiminta lopetettiin 1962. Puhdon yhdistyksen sonnia pidettiin Yrjö Palomäessä. Viimeinen sonni oli lainassa EP:n Keinosiemennysasemalta. Toiminta lopetettiin 1963. (1)

Suomen karjaan (LSK) kuuluvia sonneja oli Alahellan Jaakko Malkamäessä ja Ylihellan Jussi Porolassa. Lisäksi oli joka puolella Hellanmaata tilapäisesti sonnimullikoita, joita käytettiin siitokseen.

Jo 40-luvun lopulla käynnistettiin maakunnassa keinosiemennystoiminta. Vuonna 1948 maaliskuun ensimmäisenä päivänä perustettiin Etelä-Pohjanmaan Keinosiemennysyhdistys, jonka toiminta tältä osin nopeasti muutti karjanjalostustoimintaa.

Ensimmäinen keinosiemennys Hellanmaassa tapahtui Jalo Yli-Rantalan karjassa 1950. Se oli luultavasti koko Lapuan ensimmäinen siemennys, jonka suoritti seminologi Olavi Haapoja.

Hellanmaastakin on myyty keinosiemennysasemalle sonnivasikoita siitostarkoituksiin kasvatettavaksi. (2)

Tuotosluvut kertovat

Vuonna 1956 julkaistussa Jalo Yli-Rantalan ja Kustaa Vähämäen haastattelussa tulee välähdyksittäin esille karjatalouden ympärille nivoutuva hellanmaalainen elinkeinonharjoitus. Haastattelija toteaa aluksi:

"Sodan jälkeen on Hellanmaa arvioinut melkoisesti uudestaan rahatulojensa lähteet. Ennenhän kylästä myytiin rehutavaraa, heiniä ja kauroja sellaisenaan suuria määriä ulos. Viime vuosina on opittu uusi tyyli: rehut jalostetaan oman karjan kautta maidoksi ja voiksi. Tosin karjatonkin maatalous löysi sillanpääasemansa Hellanmaahankin, mutta toimenpide lienee ollut paremmin tilapäistä laatua.

Käväisin Yli-Rantalan Jalon ja Vähämäen Kustaan kanssa tarinoimassa näistä karja-asioista. Keski-Hellan tarkastusyhdistys on tuotantotasoltaan koko maakunnan kärkipäässä, tässä joku vuosi sitten uhkaili jo pahasti Kitinojaakin. Arvo Myllykoskella on parastuottoinen karja - kas vaan: entinen hevosmies on vasta löytänyt rahavaltimon! "Kovia naamoja" lypsättäjinä ovat lisäksi Yli-Rantalan veljekset Jalo, Yrjö ja Jussi, samoin Heino Rantala, Jussi Haapala, Jaska Jussila, Antti Perälä, Jaakko Rajala ja Jalmari Rajala -- kaikilla karjan keskituotanto yli 200 voirasvakiloa.

Ja Yli-Rantalan Jalolla on kylän paras yksityinen lehmä, valiolehmä Sorja, jonka viime vuoden tuotanto oli 6575 - 310 - 4,7. Se jo on niitä huipputapauksia, joissa omistajan pitää olla yhtä paljon eläinlääkäri kuin ruokinnasta perillä. Mutta Jalohan on juuri sitä.

Kylän korkearasvaisin karja taas oli Alahellan Jaakko Malkamäessä ollen vuoden keskirasva 5,0 %. Tässä piirissä taas on Pajulan Matti "haka", jonka karjan keskituotanto on 223 voirasvakiloa. Kujanpään Villellä on vastaavasti tasan 200 voirasvakiloa." (1)

Tarkastusvuonna 1974 - 1975 oli karjoja tarkkailun piirissä yhteensä 59, kokonaislehmäluku oli 408,9 ja karjakohtainen keskimääräinen lehmäluku 6,9. Maitoa tuli keskituotoslukuina 4932 kg ja rasvaa 227 kg. Rasvaprosentti oli 4,6 %. - Mainittuna vuonna Hellanmaan tarkastusyhdistykseen kuului neljä taloa Ylihärmän Kankaankylästä.

Vuonna 1975 oli kylässä yli 10 lehmän karjoja yhdeksän. Keskimääräinen lehmäluku oli 7,0. Suurimmat tuotokset yksityisillä karjoilla oli Rantalan Heinon tilalla; maitoa keskimäärin 7666 kg, rasvaa 394 kg ja rasvaprosentti 5,2. Hangasmaan Maurin karjatilalla vastaavasti maitoa 7472 kg, rasvaa 349 kg ja rasvaprosentti 4,7.

Katteluksen Martilla oli lehmiä jo 20 ja keskimääräinen maitomäärä 6350 lehmää kohti.

Vuonna 1978 oli kymmenen lehmän karjoja ja sitä suurempia yhteensä 14. Keskituotoksissa 7000 kiloon yltäneitä karjoja oli Hellan Jaakolla ja Hangasmaan Maunolla.

Hangasmaan maitotehdas omaa luokkaansa

Siirryttäessä ajassa huomattavasti eteenpäin kipuavat tuotosluvut huimasti ylöspäin. Tässä tulostehtailussa Mauno ja Kirsti Hangasmaa ovat karjansa kanssa aivan omassa luokassaan. Heidän karjansa huippulukuja tutkittaessa huomataan, kuinka valtava kehityksen kaari on kuljettu 70-luvun lopulta 90-luvulle. Vuoden 1995 Hangasmaan karjan keskituotos lehmää kohti oli jo 11.066 kg.

Maunon ja Kirstin karjalla on ollut Suomen paras tuotanto vuosina 1983 - 1985 ja toinen sija vuonna 1986. Viiden vuoden tuotosluvuista vuosina 1981 - 1985 on tila saanut niin ikään ensimmäisen palkinnon. Maunon ja Kirstin karjassa on ollut kaksi satatonnaria, joista toinen on kirjattu vuodelle 1997.

Hangasmaan karjan tuotokset olivat monena vuotena pienten karjojen sarjassa koko maan huippuluokkaa. Kunniakirjarykelmä talon seinällä kertoo tuloksista omaa kieltään.

Valtakunnallisen tuotoskilpailun saavutuksia:

• Vuodet 1981 - 1985; kunniakirja ja ensimmäinen palkinto viisivuotiskilpailusta

• Vuosina 1982, 1983 ja 1984; kunniakirja ja ensimmäinen palkinto

• Vuosi 1986; kunniakirja ja toinen palkinto, keskituotos 11 lehmän karjassa 10.824 kg maitoa lehmää kohti

• Vuosi 1994; kunniakirja, lehmäkohtainen tuotos 15.519 kg maitoa

• Suomen parhaimman karjan kunniakirjoja 9 kpl

• Vuosina 1979 - 1998 Hangasmaan karja oli Etelä-Pohjanmaalla sarjassaan ensimmäisellä sijalla 16 kertaa

• Hangasmaan maidontuotanto lopetettiin 31.12.1998. Viimeinen vuosituotos 1998 oli 11.996 kg maitoa ja valkuaista 386 kg lehmää kohti. Tulos oli valtakunnan tasolla kolmanneksi paras. (1)

Kylän tarkastuskarjakoita

Hellanmaassa toimineita tarkastuskarjakoita ovat olleet mm.: Tilda Hupli, Laina Laine, Vellamo Laurila, Hilma Piitulainen, Anja Pesu, Orvokki Kontoniemi, Ellen Sinnemäki, Maria Mäenpää, Marjatta Koivupalo, Annikki Sarkkila, Ella Ropponen, Rauha Peltola, Annikki Paimen, Helka Peltola ja Johanna Punkaharju.