Peräkamarin pankki ja hellanmaalainen konsensus

Syksyisenä sunnuntaipäivänä, lokakuun seitsemäntenä vuonna 1906 kokoontui Hellanmaan kansakoululle joukko kyläläisiä osuuskassa-asian merkeissä. Pöytäkirjaan on tilaisuudesta merkitty:

"Koska jo tätä ennen Pellervon neuvoja Yrjö Kontuniemi oli tehnyt selvää osuuskassojen tarkoituksesta, oltiin valmiita perustamaan osuuskassa Hellanmaahan. Ryhdyttiin mallisääntöjen tarkastukseen ja hyväksyttiin ne muutoksitta täydennyksineen. Osuuskassalle annettiin nimeksi Hellanmaan Osuuskassa ja sen allekirjoitti 23 kansalaista. Päätettiin ensi tilassa hakea säännöille vahvistus." Kokouksen puolesta ovat allekirjoittajina Yrjö Ketola ja Artturi Kariluoto. (1)

Osuuspankkiasia ei tällöin enää ollut ajatuksena uusi. Jo aikaisemmin aiheesta oli esitelmöinyt neuvoja Juho Torvelainen. Oli kuultu kiittäviä lausuntoja lähiseudulle perustetuista vastaavista laitoksista. Kyläläisistä oli asian hyväksi tehnyt työtä kauppias Juho Alasaari levittämällä asiaa valaisevaa kirjallisuutta ja lehtisiä.

Tarkoitus ilmeisesti oli, että kassa mainitussa tilaisuudessa perustetaan. Jäseneksi pyrki heti 23 henkilöä. He kirjoittivat nimensä seuraavassa järjestyksessä: Yrjö Ketola, Juho Vp. Kangas, Juho Porola, Jaakko Rantala, Kustaa Ylimäki, Juho Alasaari, Artturi Kariluoto, Iisakki Porola, Kustaa Hautamäki, Juho Haapamäki, Jaakko Ojanen, Jaakko Huhtamäki, Kustaa Länsipää, Herman Jussila, Jaakko Mäensyrjä, Viktor Leppikytö, Viktor Syrjänen, Viktor Kontio, Jaakko Kontio, Kustaa Kontio, Kustaa Lammi, Vilho Kangas ja Juho Saarinen.

Ensimmäiseen hallitukseen tulivat: Yrjö Ketola puheenjohtaja, Juho Kangas varapuheenjohtaja, Jaakko Rantala, Juho Porola, Kustaa Ylimäki, Juho Alasaari ja Artturi Kariluoto.

Pitkäaikainen hallituksen jäsen ja kassanhoitaja Juho Haapamäki on kirjoittanut muistelman perustamisvaiheista. Hänen kohdallaan on perustamisasiakirjaan merkitty titteliksi talonpoika. "Ja kun tarkastelee siellä muita jäseniä, niin on siellä myös toinenkin talonpoika ja yksi torpan poika ja sitten räätäliä, puuseppiä, torppareita, itsellisiä, mäkitupalaisia ja talokkaita. Tämä maininta vain osoitukseksi siitä, että kaikissa piireissä toivottiin tältä uudelta tulokkaalta jotain hyvää." (2)

Ensimmäisistä lainoista on tiedoteltu 9.4.1907 ja niitä on kassasta nostettu 1.5.1907. Lainaustoiminta oli alussa vaatimatonta, kassahan toimi vain silloisen Keskuslainarahaston lainojen välittäjänä, omat rahastot kehittyivät vähitellen.

Ensimmäisellä kerralla jätettiin kahdeksan lainahakemusta, jotka koskivat sivumaan lunastusta, kytömaan ojittamista, nevan uutisasutusta, kytömaan ojittamista ja lannoittamista, navetan sisustan kunnostusta, asuinrakennuksen korjausta ja tallin rakentamista. Lisäksi oli yksi konttokuranttilaina. Hallitus tarkasti hakemukset ja kaikki tulivat hyväksytyiksi. Lainoista päätettiin periä kuuden prosentin korko. Vastaavasti yksityisiltä lainattaessa myönnettiin viiden prosentin korko. Ja lainoja otettiin tarvittaessa. Niinpä eräänkin kerran on pöytäkirjattu kassan kipeää rahantarvetta tyydyttämään otettu 500 markan laina leipuri Matti Leppälältä. (1)

Ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomuksesta selviää, että lainoja oli jäsenille myönnetty etupäässä maiden lunastamiseen ja kunnostamiseen, rakennusten korjaamiseen ja yhteisostoihin jakaantuen laatuunsa nähden seuraavasti; maanviljelykseen 1490 mk, rakennusten kunnostamiseen 535 mk, yhteisostoihin 884 mk ja muihin tarpeisiin 150 mk. Lainasummasta eli 3059 markasta oli käytetty 2374 markkaa maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen edistämiseen

Lainoja myönnettiin ensimmäisenä vuonna yhteensä 44. Pienin lainasumma oli 14 markkaa, mikä oli myönnetty yhteisostoissa. Suurimmat lainat olivat 200 markkaa, myönnetty maiden lunastamiseen ja kunnostamiseen. - Siitä kuinka ratkaisevalla tavalla pankin lainaustoiminta on kyläkuntaa rakentanut on kuvaavana vuoden 1997 tilanne, jolloin luotot yleisölle olivat 35 milj. mk.

Yhteisostot ja -myynti

Jos ei lainaustoiminta aluksi ollut suurta, oli ohessa muuta tuolle ajalle leimallista toimintaa, nimittäin yhteisostot ja -myynnit. Ostettiin jäsenille siemeniä, lannoitteita ja kalkkia, markkinoille välitettiin paikkakunnan tuotteita, viljan- ja heinänsiementä, heiniä ja olkia. Se oli selvää kauppatoimintaa, joka jatkui myöhemmin perustetun osuuskaupan katon alla.

Kaupankäyntiä varten täytyi olla myös varastotilaa. Aluksi kassalle vuokrattiin viljamakasiini Porolan mäeltä. Vuonna 1911 se ostettiin omaksi. Lisäksi oli kassalla oma lajittelija.

Kaupantekoa varten kassalle hankittiin tiskivaaka. Yhteisostoja ja myyntiliikettä hoitivat valitut toimimiehet. Tehtävässä ehtivät toimia Juho Porola, Juho Kangas (Fransila), Iisakki Porola ja Jaakko Porola.

Pöytäkirjoja lukiessa huomaa, että toiminta on ollut todella yhteen hiileen puhaltamista ja siitä aivan erikoislaatuista, että esimerkiksi hallituksen jäsenet ovat tarkoin valvoneet yhteistä etua jopa niin, että se meidän aikamme perspektiivistä katsoen tuntuu jotenkin ylikorostuneelta. Niinpä esimerkiksi pöytäkirjoista löytää päätöksen, jonka mukaan "hallituksen jäsenet ja muutamat saapuvilla olleet jäsenet päättivät heinänsiemenestä ja kauroista saamistaan rahoista myöntää kassalle ylimääräistä provisionia 1/2 prosenttia". (1)

Osuuskauppa-aate on kytenyt osuuskassan katon alla jo paljon ennen niitä keskusteluja, joiden pohjalta liikkeen perustamiseen on ryhdytty. Yleisessä kokouksessa 27.4.1909 "Kokouksen lopuksi puheenjohtaja esitti keskusteltavaksi joitain yhteishyvää tarkoittavia kysymyksiä: Tätä kehoitusta noudattaen esittikin joku joukosta kysymyksen osuuskaupan perustamisesta kylään. Tätä asiaa puolelta ja toiselta käsiteltyä tultiin siihen päätökseen ettei osuuskauppa-aate ole kylässämme vielä kehittynyt siihen määrään, että voitaisiin perustamiseen ryhtyä, kun tiedettiin ettei ole siihen tarvittavia edellytyksiä; vankka yksimielinen osuuskunta ja tunnettu luotettava hoitaja."

Toinen pohdinnan alainen asia oli osuusmyllyn perustaminen. Esitys sai yksimielistä kannatusta. Asiaa valmistelemaan valittiin toimikunta.

Riskejä oli otettava

Joskus toimittiin riskirajoilla, mutta asiat luistivat kun oman hallinnon piirissä oli asiansa osaavia kauppamiehiä. Pöytäkirja kertoo: "Keskusteltiin osuuskassan välityksellä ostetuista Timotein siemenien myymisestä, jotka on tarjoutunut ostamaan kauppias Juho Alasaari 1 markan 13 pennin hinnasta kilolta. Heinänsiementen omistajain mielipidettä niiden myymisestä on myös yksityisesti tiedusteltu, päätti hallitus ne myydä ylläsanotusta hinnasta sanotulle kauppias Juho Alasaarelle siitäkin syystä kun ollaan vähän epävarmoja niiden täysin hyvästä itävyydestä." (1)

Välitystoiminta ei rajoittunut ainoastaan pellon antimiin ja pellon tarpeisiin. Marraskuussa 1907 kassan jäsenille on päätetty ostaa kaksi säkkiä keskilaatuista kahvia, 200 kiloa sokeria ja kolme laatikkoa tulitikkuja.

Juho Haapamäki on noista alkuajoista kertonut näin: "Toiminta kohdistui aluksi etupäässä apulantain ja muiden maanparannusaineiden yhteisostoihin. Kun nyt oli kerran saatu tällainen ihmeitä aikaan saava laitos kylään perustetuksi, niin olihan luonnollista alkaa alusta. Oli kuultu, että kalkki on hyvää maanparannusainetta, että se hävittää rikkaruohot ja panee maan kasvamaan. Jos kokoaa ojaturpeet ja muut rehut yhteen kasaan ja panee kalkkia sisälle ja antaa siinä jonkun aikaa seisoa, niin silloin on pelkkää lantaa koko läjä, ei muuta kuin siirtää jälleen lantana pellolle. Eihän ollut ihme jos tällaiset uutiset innostivat miesten mieliä ja nyt kun kerran oli yhteen liitytty, niin oli myös toimittava. Ostettiin vaunulastittain kalkkia, oikein sammuttamatonta maanviljelyskalkkia ja kylvettiin maat ja tunkiot valkoisiksi, niin että vielä vuosien päästä näki innokkaimpien kylväjäin pelloilla isoja kalkkikokkareita maata muhentamassa ja apua oli, sen havainnon jokainen kylväjä teki, kuinkapas muuten. Kun oli saatu perusparannukset näin alkuun, ostettiin vähin eri muitakin apulantoja ja kylvettiin ja kokeiltiin."

Ja kun kerran yhdessä ostettiin niin yhdessä myös myytiin. Haapamäki kertoo edelleen: "Ei tahtonut tilat syksyisin riittää viljan ja siementen varastoimiseen. Oli eräänäkin syksynä timoteinsiemeniä noin 400 hl, joista saatiinkin sitten noin 2mk kilolta. Tämä menestyksellinen yhteismyynti houkuttelikin sitten joukon kylän varakkaimpia asukkaita liittymään jäseniksi kassaan. Näin jatkui liike jonkun aikaa. - Mutta kauppaonni ei ollutkaan tehnyt sitoumusta kanssamme olla aina liikettämme suosimassa. Ostettiin varastot täyteen niinkuin ennenkin, mutta hinnat alkoivatkin laskea alapuolelle etumaksuja ja kun ei odottamallakaan hinnat alkaneet nousta, täytyi ruveta myymään tappiolla, joka ei kuitenkaan tullut kassan, vaan jäsenten itsensä vahingoksi. Tämä oli raskas isku jäsenille ja vaikuttikin sen, että ne vastatulleet jäsenet, jotka olivat liittyneet jäseniksi etupäässä yhteismyynnin takia, erkanivat osuuskunnasta saman tien kuin olivat tulleetkin ja jälelle jäi vaan se kantajoukko joka oli kassaa perustamassakin ollut ja joitakin myöhemmin tulleita." (2)

Koneita yhteiseen käyttöön

Osuuskassa hankki jäsentensä käyttöön myös monenlaisia koneita. Ensimmäisessä kokouksessa keskusteltiin jo turnipsinkylvökoneen ja juurikasviharan hankkimisesta. Ne hankittiinkin, samoin kuin kaksi Vassin valmistamaa lapioäestä, ja myöhemmin viljankuivaaja ja sementtitiilikone.

Tälläkin tavoin toimi kassa voimakkaassa kehitysvaiheessa olevan maatalouden tukemiseksi. Kassan kokouksista voi sanoa, että ne olivat tilaisuuksia, joissa kyläkunnan kaikkinainen kehittäminen oli yhteisenä keskustelun aiheena. Niissä tuotiin esille aloitteita muiden osuustoiminnallisten yritysten perustamiseksi, keskusteltiin uusista viljelytavoista jne. Eräässäkin alkuvuosien osuuskuntakokouksessa alustettiin keskusteltavaksi kysymykset vuoroviljelyksestä ja maatalousneuvonnan tarpeesta kylässä. Ja seurauksena vilkkaasta keskustelusta oli, että Kankaan - Hellanmaan maamiesseuraan liittyi heti 10 uutta jäsentä.

Kassanhoitajat

Kassanhoitajina ovat toimineet: Artturi Kariluoto 1907, Juho Haapamäki 1908-1935, Väinö Porola 1936-1945, Paavo Ikola 1946-1976 ja Eljas Niemi 1977 -. Lyhyempiä aikoja ovat kassanhoitajana toimineet sodan aikana V. J. Sillanpää ja Juho Ala-Rantala sekä myöhemmin kassanhoitajan apulaisena Matti Rajala, Leo Kontio ja Hilkka Kallio.

Kassavirkailijana toimi 1956 paikkeilta lähtien kylän lakkautetun puhelinkeskuksen puhelunvälittäjä Siiri Myllykoski. Vuodesta 1964 on toisena virkailijana toiminut Pirkko L. Hyvärinen ja Siiri Myllykosken jälkeen vuodesta 1974 lähtien Leena Palomäki.

Merkkivuosia ja ansioituneita muistettu

Juho Kangas, joka kuului kassan perustavaan hallitukseen varapuheenjohtajana ja toimi 25 vuotta varsinaisena puheenjohtajana, päätettiin 8.11.1937 kutsua kassan kunniapuheenjohtajaksi. Juho Haapamäki, joka kuului kassan perustavaan hallitukseen varajäsenenä ja toimi varsinaisen hallituksen jäsenenä 29 vuotta sekä kassanhoitajana 28 vuotta, päätettiin 8.11.1937 kutsua kunniasihteeriksi. Taiteilija Jaakko Talosela maalasi näistä kunniajäsenistä muotokuvat, jotka paljastettiin kassan 30-vuotisjuhlassa 9.11.1937.

Vuosijuhlia on vietetty parinkymmenen vuoden välein. Marraskuun 10. päivänä vuonna 1957 pidettiin 50-vuotisjuhlat, jotka olivat samalla uuden toimitalon tupaantuliaisjuhlat.

Vuonna 1976 juhlittiin 70-vuotistaivalta uudella seurakuntakodilla. Tällöin oli jo valittu toimitusjohtaja, jonka toimi oli muutettu kokopäiväiseksi.

Hellanmaan koululla 7.10.1997 vietetyssä 90-vuotisjuhlassa jaettiin ansiomerkkejä, joista kahdeksan oli kultaista ja yhdeksän hopeista.

Taiteilija Ritva Oksasen maalaama, vuosina 1936 - 1962 puheenjohtajana toimineen Ville Kankaan muotokuva paljastettiin kassatalolla vuonna 1963.

Kassan toimipaikat

Aluksi ei kassalla ollut mitään kiinteätä toimipaikkaa. Se oli aina kassanhoitajan kotona, ts. se oli, kuten kaikki oikeaoppiset osuuskassat, "peräkamarin pankki". Näin ollen se oli sijoitettuna kansakoululla, Haapamäessä ja Väinö Porolassa.

Kokoushuoneenaan kassan hallinto sai perustamisesta lähtien 20:n vuoden ajan käyttää Jaakko Ojasen taloa. Hallitus istui siellä monet kymmenet iltakokoukset. "Varsinkin siinä suhteessa on kokouksista ollut talonväelle haittaa, kun ne hyvin usein venyivät jopa pikkutunneille saakka, jolloin isäntäkin oli joskus ehtinyt useaan kertaan torkahtaa milloin missäkin asennossa." (1) Kun osuusmeijeri rakennettiin, saatiin kokoushuone sieltä.

Toukokuussa 1937 vuokrattiin kassalle oma konttorihuone Juho Kontion talosta. Täällä kassa saikin majailla lähes parikymmentä vuotta, oman talon valmistumiseen saakka. Hallitus sai pitää lähes 30 vuoden ajan Kontion taloa kokouspaikkanaan.

Kassan toiminnan nopea vilkastuminen velvoitti ja rohkaisi uusiin otteisiin laitoksen jatkuvaksi kehittämiseksi. Lokakuusta 1954 lähtien kassaa ryhdyttiin pitämään avoinna joka päivä. Kysymys omasta toimitalosta oli näkyvästi esillä ensimmäisen kerran v. 1950 - epävirallisissa keskusteluissa varmasti ennenkin.

Syksyllä 1954 ostettiin Jaakko Ojasen perikunnalta 1 000 neliön tontti kassataloa varten. Seuraavana talvena suoritettiin rakentamisvaiheen avaus panemalla toimeen koko kylän kattava puutavarakeräys. Asiasta kerrottiin julkisuudessa mm. 27.1.1955: "Tämän johdosta kassan hallitus kokouksessaan 22.1.1955 päätti panna toimeen oikein vanhaalajia 'Hirsikinkerit' helmikuun alussa. Kaikkien lahjoittajien nimet sidotaan ja somistetaan adressiksi, joka kassan arkistossa säilytetään kertomassa tuleville polville, mitä voimakas yhteishenki saa aikaan." Kerääjien pomona toimi Veikko Myllykoski ja kerääjinä piireittäin Jussi Yli-Kuivila, Jussi Kankaanpää, Jaakko Vähämäki, Kustaa Kontio, Olli Natri, Jussi E. Ala-Rantala, Iska Porola, Sauli kangas ja Erkki Hautala. Ojasen emäntä oli luvannut keittää kahvit kaikille talkoomiehille. - Ja koska kassa oli toimintansa aikana lainaa myöntämällä tukenut hellanmaalaisia eri rakennustoimissa yhteensä n. 440 kertaa, olivat kyläläiset nyt vuorostaan auttamassa. Myös perustuksen kaivu ja valutyöt suoritettiin talkoovoimin alkukesästä 1955.

Kassan jatkuvan kehityksen ja kyläläisten hyvän yhteishengen merkkipäivänä voidaan pitää tammikuun viidettä 1956, jolloin Hellanmaan Osuuskassa saattoi muuttaa omaan ajanmukaiseen toimitaloon. Rakennuspuuhat eivät päättyneet tähän, vaan vuonna 1962 valmistui kassatalon siipirakennus, josta tuli Hellanmaan terveystalo.

Säästötoiminta

Säästöjä kassa otti vastaan vasta vuoden 1927 sääntömuutoksen jälkeen. Tämä toiminta pysyi aluksi vähäisenä. Lukemattomat kerrat noina vuosina teroitettiin OKO:n taholta säästötoiminnan vilkastuttamista. Kerta kerran jälkeen Hellanmaassa oli todettava, ettei syrjäseudun vaatimaton kassa pystynyt kilpailemaan vakavaraisiksi tunnettujen suurten rahalaitosten kanssa.

Säästötoiminnan hiljaiseloa kesti kymmenisen vuotta. Nousu alkoi vasta 30-luvun loppuvuosina. Yhden miljoonan raja saavutettiin v.1943 ja kahden miljoonan raja v. 1945. Tämä oli tietysti jo huomionarvoinen asia. Hallituksessa on keskusteltu tarkastaja Mäen laatiman taseen johdosta "ja siitä nähtiin että kassan talletukset olivat nyt 2 040 000 mk" --- "tämä herätti hallituksen jäsenissä uutta intoa ja uskoa siihen, että meidänkin kassamme rupeaa saamaan oman jalansijansa toisten rahalaitosten joukossa." (1)

Kymmenessä vuodessa tästä eteenpäin kohosivat talletukset lähes 16-kertaisiksi. Ne olivat 50-vuotiskauden lopussa yhteensä 40 297 966 mk. Rahan arvomuutoksen jälkeen tilannetta kuvaavat luvut vuodelta 1977, jolloin talletuskanta oli 4 milj. mk ja vuodelta 1997, jolloin summa oli jo 47 milj. mk. Hellanmaan Osuuskassan toiminta on ollut useampaankin otteeseen vaakalaudalla. Joskus syynä ovat olleet sisäiset vaikeudet, joskus on ylemmiltä tahoilta esitetty yhdistymiskehoitus suurempiin kassoihin. Vaikeuksista huolimatta ei ole hetkeäkään epäröity toiminnan jatkamista. Se on paras todistus siitä, että Hellanmaan Osuuskassa on hyvin täyttänyt kylän omalle rahalaitokselle asetetut vaatimukset.

Kassanhoitaja Väinö Porola on päättänyt kertomuksensa kassan 30 vuotisesta toiminnasta näin: "Jatkuva kehitys ja voimistuminen asettaa kassan johtohenkilöille suuren edesvastuun. Heiltä vaaditaan rehellistä edesvastuun tunnetta ja väsymätöntä palvelua. Joka tapauksessa on kassamme saavuttanut varman jalansijan kylässämme ja näyttää että kyläläisemme antavat luottonsa kassalleen, tälle osuustoiminnan vanhimmalle veljelle kylässämme. Lujana tulee kassa aina seisomaan periaatteittensa puolesta, totuuden ja oikeuden vaatimusten puolesta, toteuttaen ylevää asiaansa, kooten sitä kekoa johon toivoo jokaisen kylämme jäsenen kortensa kantavan."

Luottamushenkilöstö

Hallitukseen kuului perustamisesta vuoteen 1927 seitsemän varsinaista ja kolme varajäsentä sekä mainitun vuoden sääntömuutoksen jälkeen viisi varsinaista ja kolme varajäsentä. Vuoden 1956 sääntömuutoksen jälkeen sekä varsinaisia että varajäseniä oli kuusi.

Vuoden 1970 sääntömuutoksen jälkeen pankkiin perustettiin hallintoneuvosto ja johtokunta muuttui viisijäseniseksi. Hallintoneuvoston ensimmäinen kokous pidettiin 23.12.1970.

Koivunlehtipankki

Viimeisin ja hyvin merkittävä päätös sääntömuutoksineen tehtiin vuoden 1997 aikana, jolloin koko osuuspankkkiryhmän sisäisellä ratkaisulla tuli voimaan päätös jakaantumisesta kahteen pankkiryhmään. Osuuspankkien Keskusliitto ry muutettiin OPK-Osuuspankkikeskukseksi ja samalla se muodosti yhteenliittymän keskusyhteisön. Yhteenliittymän ulkopuolelle jättäytyi 44 osuuspankkia, jotka puolestaan järjestäytyivät Paikallisosuuspankkiyhdistys ry:ksi ja ottivat käyttöönsä uuden koivunlehti-liikemerkin. Hellanmaan Osuuspankki tuli jäsenistönsä yksimielisellä päätöksellä 14.4.1997 pidetyssä osuuskuntakokouksessa ns. "Koivunlehtipankiksi". Kaupparekisteriin tätä koskeva sääntömuutos on merkitty 8.6.1998.

Koivunlehtipankkisarjaan kuuluminen symboloi hyvin sitä ajattelua, joka Hellanmaan Osuuspankin hallinnossa on ollut vallalla; on haluttu aina pysytellä itsenäisten ratkaisujen linjoilla. Päätöksiä tehtäessä on ohjenuorana ollut käsite, jota aivan hyvin voinut nimittää hellanmaalaiseksi konsensukseksi. Pitkään kassaa palvellut Paavo Ikola korosti tätä asennetta pitäen tärkeänä koko alueen asukkaiden tarpeiden tasapuolista huomioimista. Eikä pankki ole ollut ainoastaan kylässä asuvien pankki, vaan esimerkiksi asuntolainoitus on ulottunut eri puolille maata asettuneiden hellanmaalaisnuorten tarpeisiin.

Säästöpankin sivukonttori

Säästöpankki Hellanmaassa on toiminut vuodesta 1955 lähtien. Silloin Lapuan Säästöpankki avasi sivukonttorinsa kylän keskustassa entisellä Kuuselan Fiinan mökin tontilla. Ville Herttualta ostetulle tontille rakennettiin toimitalo, jossa pankki toimi yli 30 vuotta.

Hellanmaan Säästöpankin talossa toimi 1.6.1979 - 4.2.1991 kaksi pankkia, sillä Irma Herttuan hoitamassa postitoimistossa oli myös postipankki.

Hellanmaan säästöpankki lakkautettiin vuonna 1993, jolloin sen liiketoiminta myytiin valtakunnallisten päätösten jälkeen pankkikriisin alkuvaiheen tapahtumissa Hellanmaan Osuuspankille. Tällöin konttorin talletuskanta oli noin 12 miljoonaa markkaa.

Konttorinhoitajina ovat toimineet Heimo Hyvärinen ja Heikki Malkola sekä virkailijoina Helena Ilkka, Annikki Ridanpää ja Orvokki Pajula.