Sentraali-Santra palveli kyläläisiä lähes 50 vuotta

Vuoden 1909 alussa, tammi - helmikuussa kylässä nähtiin sellainen ihme, että puhelinpylväät ilmestyivät teiden varsille. Oli perustettu telefooniyhtymä. Ennen tätä tapahtumaa kylässä oli vain kaksi puhelinta Kankaankylän keskukseen, nimittäin Juho ja Jaakko Sinnemäen taloissa.

Telefooniyhtymän osakkaiksi tulivat aluksi Kustaa Kujanpää (opettaja), Juho Alasaari (kauppias), Kustaa Ylimäki, Antti Perälä, Jaakko Hangasmaa, Yrjö Ketola, Jaakko Ojanen (poliisi), veljekset Kujanpää, Ville Lahdensuo, Kustaa Lahdensuo ja Helvi Mikkilä (kätilö). Osakasluettelo käsitti siis yksitoista nimeä. EP:n Puhelin Oy:n ehtona oli vähintään kymmenen osakkaan yhtymä, ennenkuin sitä voitiin verkostoon liittää.

Vuoden 1915 puhelinluettelossa on kuitenkin hiukan toisenlainen luettelo. Puhelin on sen mukaan ollut seuraavilla taloilla: Yrjö Ketola, Jaakko Kujanpää, Kustaa Kujanpää, Helvi Mikkilä, Matti Myllykoski (Myllykosken kauppias), Nevala-Lahdensuo, Antti Perälä, Isak Porola, Kustaa Ylimäki ja Jaakko Rantala (seppä). Lisäksi Kankaan keskuksen kautta on puhelin ollut Niilo Hantulassa sekä Juho ja Kustaa Sinnemäessä.

Vuoden 1919 luettelosta löytyvät edellisten lisäksi Juho Alasaari, Ville Lahdensuon ulkotila ja Hellanmaan Osuuskauppa sekä Kankaan keskuksesta Hellanmaan Osuuskaupan Kankaan ja Kosolan myymälät. (1)

Ensimmäinen "sentraali" eli puhelinkeskus sijaitsi Jaakko Ojasen talon ylikamarissa, joten Ojaseen on luonnollisesti ollut puhelinyhteys, vaikka sitä ei luettelossa mainita. Ehkäpä myös osuuskaupassa on ollut puhelin alusta alkaen, vaikka sitä ei vuoden 1915 luettelossa esiinnykään.

Ensimmäisenä keskuksenhoitajana toimi Fanni Luoma, joka oli kotoisin Ylistaron Untamalasta. Keskuksesta oli yhteys Ylihärmän Kankaankylän ja Lapuan keskuksiin, edelleen Ylistaroon ja Vaasaan. Päälinjoja oli siihen aikaan vähän. Yhdistämiset tapahtuivat järjestyksessä, joten puhelujen viipyminen joskus pitkäänkin oli yleistä. Näin vielä siksikin, kun kaikki valtion puhelut kulkivat samassa verkostossa.

Jaakko Ojasen myytyä ensimmäisen rakennuksensa Hellanmaan Osuuskaupalle siirrettiin puhelinkeskus Juho Myllykosken taloon, jossa se toimi kymmenkunta vuotta. (2)

Puhelimenkäyttäjien määrä lisääntyi vähitellen kokemusten myötä. Edellä mainituilta alkuajoilta on kerrottu, että kymmenen osakkaan hankkiminen oli lujan takana. Vähitellen tilaajia tuli lisää ja uranuurtajina olleet Sinnemäetkin liittyivät Hellanmaan keskukseen. Alahellan talouksista osa on kuitenkin kuulunut automatisointiin saakka Kankaankylän keskukseen. Samoin Myllykoski oli käsivälitteisen kauden jakautuneena kahtia; toiset olivat Hellanmaan ja toiset Mettälän puhelinosuuskunnan osakkaita johtuen alunperin siitä, että Mettälän keskus on perustettu huomattavasti myöhemmin. Myllykoski oli vielä vapaussodan jälkeisinä vuosina yhden puhelimen varassa. Puhelin tuli ainoastaan osuuskaupan myymälään. Ja sitten olivat Hellanmaan keskukseen liitettynä 1930-31 Myllykosket, joita kylän kesken on kutsuttu Kriivari ja Keskitupa sekä Rintamäki, Juutila ja Kattelus. Riihimäki (Myllykoski) meni puhelimen hankittuaan Mettälän keskukseen, joka on perustettu vasta 1935. (3)

Omaa keskuskiinteistöä Hellanmaahan ryhdyttiin suunnittelemaan 1930-luvun alkuvuosina. Paikkakysymys on jälleen ollut kovin mutkallinen asia, mutta pitkän neuvotteluvaiheen jälkeen on päästy yksimielisyyteen. Vuoden 1933 alussa EP:n Puhelin Oy:n johtaja H. Lehmusto on ollut tarkastamassa kaksi vaihtoehtoista paikkaa ja ilmoittanut kantanaan, että paras olisi Katajasaaren seutu. Alustaviin töihin on päätetty ryhtyä välittömästi.

Saman vuoden syyskuussa on tonttiasia ollut uudelleen julkisuudessa esillä ja todettu, että erimielisyyttä on vieläkin olemassa. Keskus päätettiin rakentaa Tuomas Takalalta ostetulle tontille. Taloon suunniteltiin kaksi huonetta, asuinhuone ja toinen laitteita varten, eteinen ja tarpeelliset ulkohuoneet. Keskukseen oli tuolloin liittymässä 43 osakasta ja luvassa oli talon valmistuttua lisäystä.

Uusi vaihe on ollut edessä 1950-luvun puolivälin paikkeilla, keskuksen automatisoinnin tultua ajankohtaiseksi. Siitä asiasta on taitettu peistä julkisuudessa rajuhkosti. Jotkut kirjoittajat ovat olleet ankarasti automatisointia vastaan vedoten kustannuksiin ja siihen, että moista nykyaikaistamista ei tarvita.

Siiri Myllykoski paras keskuksenhoitaja

Vuoden 1957 syyskuussa on julkisuuteen tarjoiltu tieto: "Hellanmaa kaupunkilaistui puhelimen automatisoinnin kautta. Siiri Myllykoski päätti 28-vuotuisen työrupeaman." Yleisönosastokirjoittajan tiedon mukaan on tuohon aikaan keskuksessa ollut 120 tilaajaa. - Vuonna 1966 on avattu automaattinen puhelinkeskus Alahellaan, jossa tilaajia on ollut 42.

Siiri Myllykoski ei siirtynyt keskuksenhoitajan tehtävien loputtua vielä eläkkeelle. Hänen palvelualttiutensa ja tunnollisuutensa oli kylässä huomioitu. Niinpä hänelle aivan kuin luonnostaan avautui uusi työpaikka Hellanmaan Osuuskassan virkailijana. Hän ehti tehdä pankissa vielä ansiokkaan päivätyön.

Siiri Myllykoski oli keskuksenhoitajan tehtävässä vuodesta 1929 lähtien yhteensä 28 vuotta eli siitä lähtien, kun Hellanmaan puhelinkeskus parinkymmenen toimintavuoden jälkeen siirrettiin Siiri Myllykosken kodin yläkertaan Reispakanmäen laitaan. Hän kertoo julkaistussa haastattelussa, että puhelimia oli keskukseen liitettynä siihen aikaan 25. Hän oli työtä aloittaessaan 13-vuotias tyttö. Joskus oli myös äiti Siiri-tyttären apuna, myöhemmin myös hänen Yrjö-veljensä. Muutoin hän hoiti alkuaikoina työn kokonaan yksin, päivällä ja yöllä. Vuonna 1947 Siiri Myllykosken elämässä oli poikkeuksellinen vaihe, kun voimaan tulivat säännölliset työajat.

Lapuan Sanomat kirjoittaa 19.9.1957: "Kokonaan toisesta paikasta ja samalla uudesta työpaikastaan tapasimme keskuksen pitkäaikaisen hoitajan, neiti Siiri Myllykosken, joka nyt hoitaa pankkivirkailijan tehtäviä.

- Taisi olla ensimmäinen kerta koko keskuksen olemassaolon aikana, että keskuksen ovet olivat kiinni, hän huomauttaa kuultuaan, että olimme käyneet lukittujen ovien takana."

---

"Hellanmaan kyläläiset muistelevat erikoisella kiitollisuudella neiti Myllykoskea keskuksenhoitajana. Usein on sanottu, että hellanmaalaiset eivät tiedäkään millaista on puhelimen käyttö silloin kun on huono, kiukkuinen tai tehtävässään leväperäinen keskuksenhoitaja." (1)

Varat Pyrinnölle

Hellanmaan puhelinosuuskunta on päätetty lopullisesti purkaa vuonna 1961 ja varat on 145.000 mk on yhteisellä päätöksellä lahjoitettu Pyrinnölle. Johtokunnan puheenjohtajana on tuohon aikaan ollut Aukusti Yli-Rantala. Olisihan tuossa viimeisessä osuuskuntakokouksessa koko puhelinkeskushistoria jäänyt kovin vajavaiseksi ellei huomion kohteeksi olisi otettu pitkäaikaista keskuksen hoitajaa Siiri Myllykoskea. Hänelle ojennettiin lähtiäislahja, mutta lahjaakin arvokkaampaa oli se, mitä hänen työstään sanottiin: "Hän on Euroopan paras keskuksenhoitaja. Yleensä ollaan sitä mieltä, että kun näin on lausuttu, niin onkin tullut sanotuksi vain kaikkein vähiten siitä, mitä voitaisiin sanoa ja mainita."

Niihin aikoihin, kun Hellanmaan puhelinosuuskunta on tehnyt päätöksiä osuuskunnan lakkauttamisesta ja jäljellä olevien varojen suuntaamisesta, on joku leikkimielinen kyläläinen lähettänyt Lapuan Sanomien lukijain osastoon kirjoituksen, jossa hän luonnehtii tuntojaan viimeisessä osuuskuntakokouksessa:

"Juuri sillä hetkellä kun allemerkitty ehti jo hengessään kohennella huonoa ryhtiään, sovitella oikeaa pontta askeleisiinsa, kun saapi kerrankin ihannetunnelmissa suunnata kulkunsa kohti rahalaitosta. Olinkin jo mielikuvissani saamaisillani kripaan kiinni, mutta sittenpä tapahtui jotain sellaista mitä kaikkein vähiten odotin, yleinen romahtaminen alas, ja niin oli nopeasti alkukantainen asentoni jälleen kaikkien nähtävänä. Nimittäin joku urheiluhullu ehdotti koko miessakille, jotta 'jakoperät' annettaisiin Pyrinnölle.

- Ei se tee kun vähän toistatuhatta markkaa miestä päälle, mutta kun markat pannaan yhteen kasaan niin sitten summa on jonkinlainen, jolla urheilukenttää korjaillaan kokolailla.

Sitten puheenjohtaja sanoi, että kaikkiko ovat samaa mieltä. Lupasivat olla ja niin vasara paukahti pöytään ja kokous oli loppunut." (1)