Kansalaisopistotoiminta on ollut kylän "valtalaji"

Kun 1950-luvun alkupuolella on viritelty kansalaisopiston toimintaa Lapualla ovat hellanmaalaiset olleet mukana alusta lähtien. Vuoden 1954 alussa on julkisuudessa keskusteltu aiheesta "onko kansalaisopistoon mahdollisuuksia Lapualla". Keskustelujen tuloksena on valittu kehittelytoimikunta. Tuohon kuusihenkiseen ryhmään on kuulunut Vilho Kangas, joka toimi pitkään kansalaisopiston johtokunnan varapuheenjohtajana. (1) Hänen kiinnostuksensa toimintaa kohtaan juontui varmasti osin siitä, että kansalaisopistotoiminta eräässä aivan aatteen syvimmässä tarkoituksessa on lähellä nuorisoseuratoimintaa. Eräässä haastattelussa Vilho Kangas lausuikin julki toiveensa, että nuorisoseura ja kansalaisopisto voisivat joskus vielä olla jopa yksi ja sama asia.

Runsaan puolentoista vuoden kuluttua opistoajatusten virittelemisestä hanke toteutettiin. Lehdessä kuuluteltiin vuoden 1956 syksyllä, että kansalaisopisto aloittaa toimintansa; Alahellassa ja Hellanmaassa aloitetaan ruotsinkielen opiskelulla. (2)

Jos nuorisoseuratoiminta on kylässä hiljentynyt niin toisin on kansalaisopiston suhteen. Liekö juuri siinä nuorisoseuran hiljentymisen syy, että vapaa-ajan harrastukset ovat siirtyneet kouluille ja ovat nykyään hiljaista ja ulospäin näkymätöntä puurtamista erilaisissa opintopiireissä. Eikä Hellanmaassa riitä ainoastaan se, että opiskellaan oman koulun opintopiirissä. Ainevalinnasta riippuen saatetaan käydä naapurikylissä tai keskustassa toimivissa piireissä. Mutta pelkästään omien koulupiirien opintopiirit huomioiden jo selviää, että Hellanmaassa on tilastollisesti kaikkein aktiivisinta kansalaisopiston harrastajaväkeä.

Jo ensimmäisenä vuotena 1956 oli Hellanmaan seudulla useita opintopiirejä ja erilaisia luentotilaisuuksia. Edellä mainittujen kielipiirien lisäksi kokoontui Toijanniemen koululla ryhmä, joka oli kiinnostunut maailmankaikkeuden syntyyn liittyvistä kysymyksistä. Luennoijana oli silloinen opiston rehtori Toivo Mäki, joka ensimmäisen vuoden jälkeen siirtyi Seinäjoen työväenopiston rehtoriksi.

Vuoden 1957 syksyllä opisto aloitti toimintansa Antero Tannisen johdolla. Silloin Hellanmaassa oli jo monia opintopiirejä; Hellanmaan koululla kielipiirin lisäksi mm. käsityöpiiri ja Alahellan koululla kirjanpitopiiri. Toijanniemessä jatkettiin avaruuden tutkimista. Lisäksi pidettiin erilaisia luentotilaisuuksia, kuten tupakka keuhkosyövän aiheuttajana. Luennoijana oli opiston silloinen johtokunnan puheenjohtaja Hermanni Haapoja. Niin ikään luennoitiin sadonkorjuunäkymistä, viljankuivatuskysymyksistä ja kahukärpäsen aiheuttamista tuhoista. Naisille pidettiin luentoja kodinhoidollisista aiheista.

Näytelmät vetivät - soittokuntaa puuhattiin

Vuoden 1959 syksyllä puuhattiin Toijanniemessä puhallinorkesteria opiston opintopiiriksi, mutta se ei lähtenyt matkaan. Samana syksynä viriteltiin myös näytelmäpiiriä. Ajatus oli ilmeisesti osa laajempaa kokonaisuutta, sillä vastaavia piirejä oli eri puolilla Lapuaa. Näytelmätoiminta oli muutoinkin opistossa erityisen vaalimisen kohteena, todellisena kansanlajina. Vuoden 1959 kesällä esitettiin puistokentällä suuri ulkoilmanäytelmä; historiallisia kuvia maamme menneisyydestä. Kuvaelmat oli ohjannut taiteilija Kaarlo Kultalahti. Esittäjinä olivat eri kylien näytelmäpiiriläiset, yhteensä kolmattasataa esiintyjää, joukossa myös useita hellanmaalaisia. (1)

Kurssin jälkikaikuina syntyi ensiapuryhmä

Opistotoiminnan laajentuessa nousi esille jatkuvasti uusia muotiaiheita. Kotisairaanhoidon opiskelu oli eräs 1960-luvun vahva aihe. Piirejä perustettiin eri puolille Lapuaa mm. Alahellaan ja Hellanmaahan. Ohjaajana toimi sairaanhoitaja Eliina Vilkuna. Vaasa-lehdestä löytyy vuodelta 1963 valokuva Hellanmaan ensiapukurssilaisista, jotka olivat kurssinsa päätteeksi vieraina Marielundissa Eliina Vilkunan kodissa. (1) Tämän kurssin seurauksena perustettiin Alahellaan kiinteä ensiapuryhmä, jonka johtajana toimi Eini Putkonen, varajohtajana Laina Hakala ja muina jäseninä Hilma Hietakangas, Eliisa Hantula, Eeva Malkamäki, Aino Mäki, Maija Isoluoma, Irma Kankaanpää ja Seija Isoluoma. Ryhmästä tuli perustamisvaiheessa SPR:n Alahellan kyläkerho. Ryhmä ilmoitti julkisuudessa, että se on tarpeen tullen hälytettävissä "puhelinnumerosta Kangas 54". Myös Hellanmaassa toimi ensiapuryhmä. Vuonna 1965 on Alahellaan päätetty perustaa myös nuorisoryhmä, jossa ovat alkuaikana toimineet Ritva Liinamaa (pj.), Maija-Liisa Kuivila (varaj.), Annikki Kuivila (siht.) sekä muina jäseninä Marita Kankaanpää, Leena Kuivila, Lauri Liinamaa ja Jorma Hakala. (2)

Kesäkuussa 1963 pidettiin Hellanmaassa laaja katastrofiharjoitus, johon osallistuivat Alahellan, Hellanmaan, Lakaluoman ja Kauhajärven ensiapuryhmät: "Hellanmaan koulun pihamaalla oleva liiteri oli valmistumaisillaan oleva kemiallinen tehdas, josta työntekijät olivat työpäivän päätyttyä lähteneet pois. Uteliaat pikkupojat olivat päässeet sisälle ja kokeilujen tuloksena oli voimakas räjähdys, jossa ohikulkijat loukkaantuivat." Suurta harjoitusta ohjasi piirin terveyssisar Eine Klemola apunaan Eliina Vilkuna ja Raili Kosola.

Ensiapuryhmien toiminta oli kylässä hyvin näkyvää ja aktiivista. He osallistuivat kylän ulkopuolellakin pidettyihin harjoituksiin ja kilpailuihin.

Monta muutakin näyttävää tapahtumaa kansalaisopiston puitteissa Hellanmaassa järjestettiin. Näistä mainittakoon Raamatun pakokiven muistolaatan hankkiminen ja paljastusjuhla sekä Vaasantien muistomerkin pystyttäminen ja paljastusjuhla Toijanniemessä.

Aktiivisimpia kyläkuntia

Kansalaisopistotyön siirryttyä kannatusyhdistyspohjaisesta omistuksesta kauppalan ja myöhemmin kaupungin hallinnoimaksi toiminnaksi on opisto levittäytynyt entistä tehokkaammin sivukyliin ja aivan erityisen voimakkaasti se on saanut jalansijaa Hellanmaan seudulla. Huippua edustaa vuosi 1982, jolloin opintopiirien ja kurssien määrä on ollut huomattava. Syyskauden alussa Alahellan koulun opintopiireiksi ja kursseiksi merkittiin Raamattupiiri, posliinimaalaus, kansallispuvun valmistus, terveysliikunta, revinnäistöiden piiri ja puutarhakurssi. Hellanmaan koulun piireiksi merkittiin terveysliikunta, englanninkieli, Raamattupiiri, kuvataidepiiri, rottinkikurssi, lastutyökurssi, kasvisruokakurssi, puutarhanhoitokurssi ja opiston toimintaa esittelevä kurssi. Toijanniemen koulun piireiksi merkittiin englanti, askartelu- ja entisöimiskurssi, kasvisruokakurssi, puutarhakurssi ja kulttuuriympäristön tutkimuspiiri. Kurssivalikoimaan on edellä mainittujen lisäksi eri vuosina kuulunut hyvin monenlaista opetusta. Teknilliset kurssit alkaen moottoriteknillisestä opetuksesta hitsauskursseihin ovat keränneet kymmenittäin miehiä. Ja jos koulujen lisäksi naisten kotoisana kudontatyöpajana on ollut osuuspankin kellarikerros niin miehiä on opastettu kylän metalliverstaissa. (1)

Harrasteissakin hyötynäkökohtia

Alahellalaisen Hilma Hietakankaan haastattelussa lienee tärkeitä totuuden siemeniä kysymykseen, miksi nuorisoseura ei enää vetänyt nuoria samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. Hilma Hietakangas on todennut: "Vanhat harrastusmuodot ovat Alahellan kylässäkin muuttumassa. Ihmisten on saatava veroihinsa ja maksuihinsa enemmän rahaa kuin ennen, eikä elintasosta haluta tinkiä. Tämä määrää harrastuksille suunnan. Niiden on oltava rahakkaita, aatteelliset eivät saa nykyisin kannatusta.

Kansalaisopiston toiminta mielestäni vastaa parhaiten nykyajan vaatimuksia. Monipuolisine toimintamahdollisuuksineen se kykenee tehokkaasti toimimaan ajan vaatimukset huomioon ottaen. Sen asema on sikäli edullinen, että sen järjestämiin tilaisuuksiin voivat osallistua kaikki erilaisista mielipiteistä huolimatta. Olen yli kuusi vuotta säännöllisesti toiminut opistossa ja olen - niin monet muutkin alahellalaiset - tyytyväinen sen työhön. Niin opillisen kuin taidollisenkin tietämyksen syventäjänä ja kulttuuriharrastusten ylläpitäjänä se on erittäin merkityksellinen" (1)

Hilma Hietakankaan mielipiteitä tukevat monet käytännön toimenpiteet opiston piirissä. Kansalaisopisto oli jo 1960-luvulla monen ammatillisen toiminnan aloitteentekijä ja kouluttaja. Niinpä 1960-luvun puolenvälin seudulla propagoitiin minkkitarhauksesta ja sen seurauksena syntyi mm. Ylihellan Minkki Oy, jossa oli toistakymmentä osakasta. Osakkaat luopuivat kuitenkin vähitellen yrityksestä, koska suhdanteet eivät pysyneetkään tarhaukselle yhtä otollisina. Yhtiö kuitenkin vahvisti mm. Jussi Kujanpään tarhaustoimintaa, sillä yhtiön osakekanta siirtyi hänen omistukseensa. Hänen tarhausyrityksensä lopetti toimintansa vuonna 1998.

Ihana kudontapiiri

Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin, jälkeen em. Hilma Hietakankaan haastattelun, on Aila Ala-Rantala haastattelussaan vastannut kysymykseen "Mistä johtuu runsas osallistuminen kansalaisopiston opiskeluun kylälläsi": "Lähinnä siitä, että halutaan kokoontua omassa kylässä. Keskustaan on pitkä matka eikä naisten, joita opiskelijoista on suurin osa, ole autottomina helppo kulkea kauaksi. Toiseksi siitä syystä, että kansalaisopiston tilaisuudet ovat lähes ainuita säännöllisiä tilaisuuksia, joihin varttunut henkilö voi osallistua. Kansalaisopisto on 'henkireikä', joka estää kylän nukahtamisen. Lisäksi naiset haluavat jotakin näkyvää, ei vain istua passiivisena. Kysymykseen "Onko kokoontumispaikalla merkitystä osallistumiseen" hän vastaa: "Koulun lisäksi meillä on OP:n kellari, ihana kudontapaikka, jossa meitä kutojia ei ole koskaan koettu häiriöksi ja jonne iltalenkilläkin mennään". (1)

Aila Ala-Rantalan haastattelu on julkaistu 1983, jolloin Hellanmaan seudun asukkaat ovat olleet Länsikylän jälkeen kaikkein aktiivisinta opiskelijaväkeä. Näillä sivuilla julkaistusta tilastokartasta selviää, että Hellanmaassa on lukuvuonna 1983-1984 ollut opiston opiskelijoina 47 % kyläkunnan 18 vuotta täyttäneestä väestöstä.

Opetustyössä ja luottamustehtävissä

Opiston hellanmaalaisia tuntiopettajia on ollut aikamoinen joukko lähtien ensimmäisestä vuodesta, jolloin opintopiireissä Helvi Yli-Kuivila opetti ruotsinkieltä. Pitkäaikaisena opettajana käytännön opintopiireissä käsitöiden ja askartelun ohjaajana toimi Leo Luoma (1971-1991). Liikunnallisella puolella tuli tutuksi kokenu ja taidoissaan rutinoitunut nuorisoseuraveteraani Mauno Hangasmaa (1975-89), jonka ohjauksessa monet kansantanssi-ikäluokat ehtivät harjaantua. Säestäjänä toimi Taisto Riitamäki (1975-89). Mauno Hangasmaan jälkeen ovat opiston liikuntaryhmiä vetäneet Taisto ja Raija Ylimäki. Muita hellanmaalaisia opiston opettajia ovat olleet mm. Sanna Porola, Aune Vainio, Esa Yli-Kuivila, Simo Rantala, Anneli Ala-Hautala, Minna Ala-Talkkari, Auli ja Heikki Hantula sekä Pirkko Hyvärinen. (1)

Musiikkiopiston sivupiste Alahellassa

Lapuan Musiikkiopiston vaikutus on näkynyt selvästi kylän nuorison opiskelussa. Sen tuloksena on kasvanut useita musiikin ammattilaisia ja tietysti myös niitä, jotka muiden ammattiensa ohessa voivat käyttää musiikillisia taitojaan.

Lapuan Musiikkiopiston toimiessa kannatusyhdistyspohjaisena oli opistolla sivupiste Alahellassa. Pianonsoiton opettajina toimivat Seppo Ovaska ja Markku Saari. Parhaimmillaan oppilaita oli kahdeksan.

Aivan ilmeistä on, että juuri tämä vaihe oli useille näille oppilaille virikkeen antajana määrätietoiseen musiikinopiskeluun lähtemiselle. Musiikin maailma oli alkanut avautua heille.

Kannatusyhdistyspohjaisen musiikkiopiston aikana opiston johtokuntaan kuuluivat Matti Ihamäki, "kinkeripiirin" laidalta Mauno Salomäki sekä vuodesta 1970 lähtien kolmantena Heikki Isoluoma. Opisto kunnallistettiin vuoden 1976 alussa, jolloin sivutoimintapisteet lakkautettiin. (1)