"Nuoren voimamme - sen vannomme - edistykselle aina me annamme"

Laihialainen Vaasan lyseon oppilas Juho Hietanen kirjoitti talvella 1881 Vaasa-lehteen kirjoitusarjan "Mietteitä nykyisyydestä". Moniosaisessa kirjoituksessaan hän teki ehdotuksen erityisten nuorisoyhdistysten perustamisesta. Kirjoitussarjan kolmannen osan otsikkona oli "Tavoista". Siinä hän totesi mm.: "On kuitenkin melkein mahdotonta yksinäisen henkilön ruveta seuraamaan siveellisiä tapoja, jonka vuoksi jonkinlaiset yhdistykset ovat ihan välttämättömiä". Yhdistyksen tarkoituksena hänen määritelmänsä mukaan oli "edistää kaikkea tosikansallista sivistystä, parantaa kansan tapoja ja aineellisuuden tilaa". - Nuorisoseuran syntysanat ja suuressa määrin sen ohjelmakin oli näin lausuttu julki.

Hellanmaan nuorisoseuran syntyessä oli maahamme perustettu jo yli sata nuorisoseuraa. Samana vuonna 1898 perustettiin lähiseuroista Kauhavan Alakylän, Tiistenjoen ja Nurmon nuorisoseurat.

Hellanmaan Nuorisoseuran ensimmäinen puheenjohtaja Juho Alasaari toteaa seuran 25-vuotishistoriikissa, miten puukkojunkkarien aika kosketti vakavasti Hellanmaatakin. - "Niille, jotka eivät tulleet uskonnolliseen herätykseen ei liene sen jälkeen ollut mainittavampia henkisiä pyrkimyksiä. Nuoriso tyytyi tie- ja luuvatansseihin, kuluttaen niissä lyhyet vapaahetkensä. Nuorten miesten juopottelu ja kyläkuntakahakat olivat tavallisia. On hyvin luultavaa, ettei tällainen huvi minään aikakautena ole voinut tyydyttää kaikkien nuorten sielunelämää, vaan yhden ja toisen sielu kaipasi ja janosi jalompaa ravintoa". Kun tie- ja luuvatanssit eivät enää tyydyttäneet, saatiin toimeksi tanssilava, "jolle paikka saatiin ilman vuokraa kylän keskeltä metsästä". Lava sijaitsi ns. Nuppaasen mäessä Kallion ja Rantalan välisessä metsässä. Paikalla oli myöhemmin Härsilän Maijan (Kaati-Maijan) pieni mökki.

Suuri osa nuorisosta ei kuitenkaan enää tyytynyt pelkkään tanssiin, vaan lavalle järjestettiin "jonkinlaista säännöllistä toimintaa". Siellä pidettiin tee-iltamia ym. kokoontumisia. Juoppoja lavalle ei laskettu. Toiminnassa nuori mieli innostuu ja niin alkoi tämäkin puuha tuntua yhdelle ja toiselle ahtaalta. "Sielu ikävöi enempää. Jalompaa tietoa ja taitoa janottiin". - "Kun omassa kylässä ei ollut vielä säännölliselle valistustyölle mahdollisuuksia, ottivat jotkut hellanmaalaiset ahkerasti osaa Ylihärmän Nuorisoseuran toimintaan". Näin he pääsivät käytännössä tutustumaan nuorisoseuraan.

Raittiusseura perustetaan

Joidenkin henkilöiden toimesta Hellanmaahan perustettiin Raittiusseura kesällä 1896. Jäseniä siihen liittyi yli 60. "Vähitellen kuitenkin yksi ja toinen rikkoi lupauksensa, joten seuran toiminta viimein loppui".

Nuorison harrastusten viriämisestä on merkkinä maaliskuussa 1896 Matti Alarantalan talossa pidetty nuorisojuhla, mikä Pyrkijä-lehden selostuksen mukaan oli "ehkä ensimmäinen laatuaan paikkakunnalla". Tilaisuudessa puhui opettaja Heikki Karppi ja Ylihärmän nuorisoseura esitti näytelmän. Ylihärmän Ns. oli perustettu 1892 ja jo samana vuonna se hankki oman toimitalon, mikä oli Kauhavan ja Korpilahden jälkeen kolmas nuorisoseurantalo maassamme.

Kesällä 1897 pidettiin Reispakan talossa iltama, jossa hellanmaalaiset ensimmäisen kerran esiintyivät "näyttäjinä". Näytelmänä oli Aleksis Kiven Kihlaus, "joka olosuhteisiin katsoen onnistui hyvin". Puheen piti Juho Alasaari.

Juho Alasaari (s. 1875) opiskeli v. 1892 perustetussa Etelä-Pohjanmaan Kansanopistossa Ilmajoella 1894 - 1895. On todennäköistä, että hän sai siellä kipinän sekä nuorisoseuran että raittiusyhdistyksen perustamiseen Hellanmaahan. Olihan opiston johtajana tuolloin innokas nuorisoseura- ja raittiusmies Niilo Liakka, joka toimi myöhemmin Santeri Alkion jälkeen 16 vuotta Suomen Nuorison Liiton esimiehenä. Alasaari kävi myös alakansakouluseminaarin ja toimi myöhemmin kauppiaana Hellanmaassa.

Nuorisoseuran perustaminen

Syyskuun 8. pnä 1898 pidettiin Matti Alarantalan talossa kokous, jossa päätettiin nuorisoseuran perustamisesta. Läsnä olivat Juho Alasaari, K. J. Karjalainen, Manda ja Maija Kontio, Maria Rintamäki, Jaakko Mäenpää, Jaakko Rantala, Jaakko Rajala, Jaakko Kontio ja Wihtori Kontio.

Varsinainen Hellanmaan Nuorisoseuran perustava kokous pidettiin kansakoululla 15.10.1898. Läsnä olivat Juho Alasaari, joka toimi puheenjohtajana, Kalle Karjalainen kirjurina sekä Jaakko Kontio, Vihtori Kontio, Jaakko Rantala, Liisa Ilkka, Maria Rantala, Maria Kontio ja Jaakko Mäensyrjä. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Juho Alasaari, varapuheenjohtajaksi Jaakko Mäensyrjä, kirjuriksi Kalle Karjalainen, varakirjuriksi Jaakko Rantala ja johtokunnan muiksi jäseniksi kaikki kokouksessa mukana olleet henkilöt. Seuralle laadittiin säännöt, jotka päätettiin lähettää Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran johtokunnan hyväksyttäväksi.

Johtokunta aloitti innolla, kokoontuen aluksi kaksi, jopa kolmekin kertaa viikossa. Ensimmäisiä tärkeimpiä asioita oli oman toimitalon hankkiminen. Johtokunnan keskuudestaan valitsema toimikunta tutki asiaa ja päätti ostaa Maria ja Juho Alarantalalta Iisakki Hyypän entisen asuinrakennuksen, josta asukkaat olivat muuttaneet pois paikkakunnalta. Kauppahinta oli 450 markkaa.

Hellanmaan Nuorisoseuran ensimmäiset säännöt keskusseuran johtokunta hyväksyi kokouksessaan 28.12.1898. Niiden sääntöjen 1. pykälä on seuraava:

"Hellanmaan Nuorisoseuran, joka alistuu haaraosastona Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuraan, tarkoituksena on herättää ja vireillä pitää kansassa ja erittäin sen nuorisossa kristillisyyden ja isänmaanrakkauden elähyttämää valistuksen harrastusta. Tätä tarkoitustaan koettaa seura saavuttaa hankkimalla tilaisuutta tietojen kartuttamiseen yhteisiin jalostuttaviin keskusteluihin ja juhliin. Toimeenpanemalla iltamia, seuran näytelmiä ja urheiluja, kannattamalla laulu- ja soittoyhdistyksiä, edistämällä raittiutta sekä karttamalla kaikenlaista säätyerotusta ja yleisiä paheita".

Järjestyssäännöt olivat ankarat

Toiminta lähti ripeästi alkuun ja ensimmäinen iltama uudessa toimipaikassa järjestettiin jo viikko ennen pyhäinmiesten päivää. Tilaisuudessa mm. esitettiin näytelmä "Kisaviikolla". Seuran järjestyssäännöt olivat ankarat ja niitä noudatettiin tinkimättä. Juopottelu oli suurelle osalle hyvin yleistä ja tapoihin kuului, että illoilla ja öisin raitilla kulkiessa laulettiin ja soitettiin ja pidettiin meteliä. Nuorisoseura kielsi sen ja joka rikkoi määräyksiä, häntä muistutettiin kerran. Joka ei totellut, hänet erotettiin seurasta. Sama rangaistuskäytäntö ulotettiin myös ei- jäseneen eikä häntä päästetty seurantalolle, mikäli oli rikkonut määräyksiä. Raittiutta pidettiin ehdottomana tavoitteena ja seuraan perustettiin raittiusosasto. Tinkimätön kuri oli välttämätöntä senkin vuoksi, että saatiin voitetuksi vanhempien ennakkoluulot seuran toimintaa kohtaan ja myös siksi, ettei sen ajan nuoria voitu neuvoilla ja puheilla ohjata. Kun muuta kokoontumispaikkaa ei ollut, oli erottaminen ja pääsykielto tepsivä rankaisukeino. Ainoastaan muutamia jouduttiin erottamaan. Nämä sitten yrittivät koota joukkoja tyhjäämään seurantaloa, "yritellen ukkomiehiäkin mukaansa, joita puukkojunkkarien henki vielä innosti. Viestejä sellaisen joukon saapumisesta saatiin usein, mutta hyvin harvoin yrityksiä todella tehtiin ja ne saatiin nuorisoseuran vahvojen järjestysmiesten avulla hyvin torjutuiksi".

Seuralehti ja huviposti

Seuralehti "Alku" perustettiin alkuvaiheessa ja se ilmestyi kerran kuussa. "Huviposti" järjestettiin ja sitä käytettiin paljon. Kirjeet piti lunastaa 5 pennillä kappale. Jos jollekulle tuli useampi kuin viisi kirjettä, sai hän loput ilmaiseksi. Seuran toiminta käsitti pääasiassa iltamia ja muita kokoontumisia, joiden ohjelmassa oli enimmäkseen lyhyitä puheita, lausuntaa, kertomuksia, näytelmiä, kuvaelmia, vuorokeskusteluja ym. Alkuvaiheessa esitettiin mm. näytelmä "Postikonttorissa", "joka onnistui suurimpiakin vaatimuksia tyydyttävästi". Kesän 1899 aikana laitettiin taloon uudet ikkunat ja rakennettiin näyttämö ("näyttelylava"), jona siihen asti oli palvellut pukkien päälle nostettu irtolava. - Jäseniä ensimmäisenä vuonna oli noin 120.

Toiminta oli ensimmäisinä vuosina melko vilkasta. Seuran alue jaettiin kolmeen piiriin, joiden tuli vuorollaan järjestää iltamia, näytelmiä ym. toimintaa. Pyrkijä-lehteä tilattiin jäsenille seuran maksaessa tilausmaksusta puolet. Iltamia järjestettiin vuosittain lähes 20, näytelmiä ja kuvaelmia esitettiin vuodessa jopa yli 20, hiihtokilpailut kuuluivat ohjelmaan, puheita pidettiin runsaasti ja "taistelu oli kohdistettava etupäässä juoppoutta vastaan, joten ... enimmät puheet oli tähdätty alkoholikuningasta vastaan". - Koululla järjestettiin "jatkokurssit" opettaja Salokanteleen johdolla seuran maksaessa opettajan palkan.

Toisena toimintavuotena päätettiin ostaa seuran kirjastoon sata kirjaa. - Laskiaisen "kultarinki-iltamiin" perittiin jäseniltä 5 pennin sisäänpääsymaksu, jolla ostettiin pastillereja. Ne pantiin suljettuihin paketteihin ja joukkoon "kultarinki". Paketit numeroitiin ja myytiin. Näytelmien ja kuvaelmien lisäksi runonlausunta oli suosittua ja samassa iltamassa saattoi esiintyä kuusikin lausujaa. - Hiihtokilpailuissa normaali matka oli miehille 6 km ja naisille 1 km. Osanottomaksuna perittiin jäseniltä 50 penniä ja muilta markka. Alkuvuosina "hengellisissä" kilpailuissa annettiin palkintoina kirjoja ja "ruumiillisissa" rahaa.

Seuraan perustettiin v. 1900 laulukuoro johtajana Juho Saarinen. Juhannusaattona tehtiin kävelyretki "jollekin kauniille paikalle", jossa lausuttiin runoja ja pidettiin puheita. Naisjäseniä kehotettiin käyttämään kesällä olkihattua huivin sijasta ja seura piti ennen juhannusta "olkihattuiltaman", jonka huutokauppatuloilla avustettiin naisten hattujen ostoa. Seuraavana juhannusaattona tehtiin kävelyretki Löyhinginsuuhun ja perillä oli "teekalaassi".

Kilpailuja järjestettiin runsaasti

Erilaiset kilpailut kuuluivat aina kesäjuhlan ohjelmaan, mutta niitä järjestettiin muulloinkin. Alkuvuosien kesäjuhlissa olivat kilpailulajeina mm. painonnosto, luodin heitto, langan keriminen ja runonlausunta. "Hengellisen kolmiottelun" lajit olivat "runonlausunta, laulu ja sarunkerronta" ja "ruumiillisessa" kilpailussa "moukarinheitto, pikajuoksu ja kolmiloikka". - "Naiset kilpailivat samoin kuin pojat, mutta eri sarjassa". Myöhempinä vuosina mainitaan kilpaillun mm. keihäänheitossa, naisten estejuoksussa, kuusiottelussa, jossa lajeina olivat keihäs, kuula, moukari, pikajuoksu, 3-loikka ja pituushyppy.

1910-luvun alussa "hengellisistä" kilpailuista tuli "henkiset" kilpailut ja lajeina saattoivat olla esim. "koomillinen lukeminen ja sarunkerronta". Palkintoina jaettiin siihen aikaan henkisissä kilpailuissa "arvolauseita" ja urheilukilpailuissa, mitä nimeä alettiin käyttää "ruumiillisista" kilpailuista, "metalleja".

Muistutuksia ja erottamisia

Vaikka alkoholin käyttäjiä ei valittu johtokuntaan ja seurantalolla juovuksissa esiintyneiden nimet merkittiin ylös, joutui mm. eräs naisjäsen erotetuksi johtokunnasta "esimiehen vastustamisesta ja monista pienemmistä rikoksista".

Johtokunta antoi jäsenille "muistutuksen pahasta metelin pidosta ja siunaamisesta" (= kiroilusta). Se saatettiin antaa kerralla (kuten v. 1901) esim. viidelle naisjäsenelle, joiden nimet mainitaan pöytäkirjassa. Seuraavassa pykälässä kuitenkin todetaan, että muistutukset annetaan siten, "että ainoastaan pääpuustavet mainitaan". Edellisessä joulukuussa sai seitsemän miesjäsentä samanaikaisesti muistutuksen oltuaan juovuksissa seurahuoneella. Muistutuksia ja rangaistuksia juopumuksesta annettiin monille ja jotkut miesjäsenet saivat varoituksen ampumisesta revolverilla seurahuoneella tai sen läheisyydessä. Kaksi veljestä erotettiin seurasta, toinen kahdeksi ja toinen kolmeksi kuukaudeksi "suurten rikosten tähden" ja järjestysmieskin saatettiin joutua erottamaan esiinnyttyään päihtyneenä seurahuoneella.

Muistutus annettiin myös "niille naisille, jotka menivät tanssimaan juoppojen kanssa". Seuran esimiehellä oli mm. "oikeus määrätä minkälaisia tanssikappaleita kulloinkin mennään ja kummat kulloinkin hakevat".

Isänmaallisia lauluja ja keskustelukysymyksiä

Seuran alkuvuosina elettiin maassamme ns. routavuosien aikaa ja se osaltaan löi leimansa toimintaan. Kokouksetkin lähes poikkeuksetta aloitettiin ja lopetettiin "jollakin isänmaallisella tai kansalaislaululla". 1910 -luvun loppuvuosina yhteislauluna oli usein esim. Vala ja Vilppulan urhojen muistolle.

Alustukset ja keskustelut kuuluivat kokousten ohjelmaan alusta alkaen. Aiheet liittyivät joko aivan jokapäiväiseen elämään tai olivat laajempia aatepoliittisia kysymyksiä. Mm. v. 1907, jolloin maassamme aloitti ensimmäinen yksikamarinen eduskunta, oli keskustelun aiheena "Nuorisoseuran suhde politiikkaan". Alustuksen ja keskustelun jälkeen "päätökseksi tuli, että on tarpeeton ja vaarallinenkin Ns:n sekaantua politiikkaan vaan kirjallisuutta olis välttämättä nuorisoseuran jäsenten seurattava". Kun keskustelutilaisuuksissa ei johtokunnan mielestä käytetty tarpeeksi puheenvuoroja, saatettiin tulijoille jakaa ovella vuoronumerot, joiden mukaan annettiin puheenvuorot ja siten jokainen joutui vuorollaan sanomaan jotain.

Vuodet 1902-1904 olivat hiljaisen toiminnan aikaa. Seuran johto vaihtui alituiseen ja oli yleensä "nuorissa ja vähän kokeneissa käsissä". Järjestys höllentyi ja toiminta lamaantui. Elämä "alkoi käydä sietämättömäksi, kokousten ja iltamien pito vaikeaksi, jonka takia seura kääntyi entisten vanhempien toimihenkilöiden puoleen, että he tulisivat ainakin väliaikaisesti avustamaan seuran toimintaa, johon nämä suostuivatkin". Joulukuussa 1905 puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Juho Alasaari, varapuheenjohtajaksi Jaakko Mäensyrjä ja kirjuriksi Juho Rantala. Koko johtokunta erosi ja valittiin uusi. "Takatalven ajalla kuollut" seuralehti herätettiin eloon ja toimittajaksi valittiin Jaakko Mäensyrjä. Järjestysmiesten esimieheksi palkattiin Iisakki Kujanpää. - "Järjestys palautui täydellisesti ja monista entisistä häiritsijöistä tuli järjestyksen valvojia ja seuran toiminnan edistäjiä".

Vuoden 1905 tienoissa seura hankki "soittokoneen" ja kaksi viulua, joille nimettiin hoitajat. Neljänneksi piiriksi perustettiin Mettälän piiri (Huhtala, Kontio ja Raunio) sekä myöhemmin viidenneksi piiriksi Myllykosken piiri.

Uutta seurataloa rakentamaan

Toiminnan ja jäsenmäärän vähentymiseen todettiin vaikuttaneen myös epämukavat kokoontumistilat, "kylmä ja muutenkin epäerullinen huone". Niinpä vuoden 1907 alussa valittiin "komitea" laatimaan ehdotusta uuden seuratalon rakentamiseksi. Valituiksi tulivat Juho Kangas, Eemil Välimäki, Jaakko Mäensyrjä, Kustaa Länsipää ja Wihtori Rajala.

Talvella 1908 tutustuttiin seuratalon piirustuksiin, mutta pyydettiin vielä uusia suunnitelmia. Vuoden 1909 lopulla olivat valmistelut edistyneet niin, että "päätettiin ruveta hommaamaan seuratalon siirtoa ja valittiin rakennustoimikunta", johon tulivat valituiksi Juho Ista, Juho Rantala, Matti Hyyppä, Kustaa Rautavirta ja Jaakko Hyyppä sekä myöhemmin Juho Sillanpää.

Seuratalon tontti ostettiin talokas Jaakko Hyypältä. Hirsikeräys ja rahankeräys järjestettiin ja Kauhavalta ostettiin makasiini, hinta 700 mk. Lainaa päätettiin tiedustella maanviljelijä Hagelbergiltä Ylistarosta. Vanha Seurahuone siirrettiin uudelle tontille kökällä 28.5.1910 ja "siirtäjille päätettiin laittaa teetä". Sammalien ottajat nimettiin piireittäin ja niille jäsenille, "jotka eivät toimita sammalia määräpäivään mennessä, päätettiin antaa sakkoa 1 mk." - Esiripun kutoivat Emmi Huhtala, Liisa Hietakangas ja Sanna Hautala. Ikkunaverhot laittoi Aliina Ketoja "keltaisesta särttingistä". Rakennustyö tehtiin ilmeisesti pääasiassa talkootyönä ja sen jälkeen rakennuslastut myytiin eniten tarjoavalle. Myöhemmin syksyllä taloon päätettiin hankkia lämmityskamiina.

Kesäjuhla ja talon uudistusjuhla pidettiin syyskuun 11. pnä 1910. Juhlapuhujaksi oli päätetty pyytää Kustaa Harju, varalle "Nurmoon Matti". Ilmeisesti kumpikaan ei voinut saapua, koska myöhemmin päätettiin pyytää T. Haila. Ohjelmassa oli näytelmä "Mestari Muikkunen". Päivän ohjelmaan kuului myös urheilu-ja henkiset kilpailut. Pääsyliput maksoivat kentälle 25 p. ja iltamaan 75 p. "istumasija" ja 50 p. "seisomasija".

Vuoden lopulla päätettiin hankkia 20 kg "hampputriiviä nurkkain triivaamista varten" sekä "timotein hauteita" välikattoon. Vuoden vaihteessa päätettiin "laittaa makkihuone" kaksiosaisena miehille ja naisille. Sekin päätettiin antaa Sanfrid Rantalan tehtäväksi toimikunnan hankkiessa "ainekset". Kevättalvella 1911 ajettiin pihamaalle Puhdosta 15 kuormaa hiekkaa, hankittiin "maisema- ja huonekulissit" ja peltikamiina saliin. Vuosikokouksessa 1912 päätettiin, "että kaikkien pitää esiintyä salissa lakitappäin". Seuratalon salissa päätettiin myös kieltää tupakanpoltto.

Uudesta toimitalosta huolimatta käytöshäiriöt jatkuivat ja johtokunta joutui antamaan useille jäsenille "yksinkertaisia", "kaksinkertaisia" tai "yleisiä" varoituksia ja muistutuksia. Talvella 1911 annettiin muistutus kaikille jäsenille ja järjestysmiehille siitä, että he pitävät huonoa järjestystä.

Piirit herätellään henkiin

Toiminta 1910-luvun alkuvuosina jatkui määrällisesti suurin piirtein saman laajuisena, vaikka 25-vuotishistoriikin mukaan toiminta noina vuosina oli "jonkun verran väsähtänyttä". Kokouksia oli vuosittain 15-20, iltamia 9-14 sekä joitakin vierailuiltamia naapuriseuroihin ja niiden tekemiä vastavierailuja. Näytelmiä esitettiin 6-10 sekä muutamia kuvaelmia.

Suuremmista näytelmistä niinä vuosina mainittakoon Murtovarkaus, Junula ja Tanula, Savon sydämessä ja Seitsemän veljestä. Veljeksille päätettiin hankkia "hurstipusuri, josta seura korvaa 50 p."

Piirien toiminta lopahti välillä, mutta 1912 ne herätettiin uudelleen perustamalla kolme piiriä: Myllykoski, Keski-Hella ja Yli-Hella. Vuonna 1913 seuratalo päätettiin "piiruttaa ja laittaa traakit, kaksi kumpaankin seinään". - Seuran jäsenmäärä oli noina vuosina 39-93 miesten osuuden ollessa tuntuvasti suurempi kuin naisten.

Kesäjuhla oli yleisesti vuoden merkittävin tilaisuus, joka useimmiten pidettiin loppukesästä päivä- ja iltajuhlineen ja monipuolisine kilpailuineen. Jokaiseen kesäjuhlaan kuului näytelmä puheiden, laulu-, soitto- ja lausuntaesitysten lisäksi.

Huhtikuun 24.pnä 1913 seuran "Yleisessä kokouksessa hyväksyttiin voimisteluseura Pyrinnön säännöt. Voimisteluseuran pitää maksaa Nuorisoseuralle 10 mk vuosittain ensi syksystä alkaen". Pyrintöhän oli perustettu juuri edellisvuonna eli tarkemmin 18.9.1912. - Alaosastona toimi myös raittiusseura.

Valokuvia kotiseudulta

Vuosikymmenen puolivälissä osallistuttiin myös Kauhavan aluepiirin toimintaan, mm. hiihtokilpailuihin. Kotiopintoja aloitettiin Kustaa Kujanpään ohjauksella seuran maksaessa puolet opintokirjan hinnasta.

Vuonna 1915 "ruvettiin innolla keräämään valokuvia ja sananlaskuja" ja päätettiin, "ettei paljaita tanssi-iltamia piretä". - Talon ulkoseinien puna-valkomaalaus tehtiin keväällä 1915 ja tontille istutettiin puita. Päätettiin, että jokainen jäsen istuttaa yhden puun.

Kunniajäseniä

Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi päätettiin 1909 "nostaa" Jaakko Hyyppä vanhempi. Seuraavana vuonna kunniajäseneksi "valittiin" Hilma Hietakangas. Vuoden 1916 lopulla päätti seuran yleiskokous johtokunnan esityksestä "valita" kunniajäseniksi 16 henkilöä.

Alkuvuosikymmeninä kunniajäseniksi kutsutuista useimmat olivat melko nuoria, mutta kuitenkin seuran toiminnassa monipuolisesti ansioituneita. Käytäntöhän oli yleisesti sellainen, että kun mentiin naimisiin, aktiivisesta seuratoiminnasta jäätiin pois. Monet kunniajäsenistä olivat alle 30-vuotiaita.

Kotiseututyötä päätettiin edistää nimeämällä 1917 erityinen "kotiseutututkimustoimikunta". Keskusteltiin myös metsän ostamisesta seuralle. Sitä ei kuitenkaan toteutettu sillä metsää ei ollut paikkakunnalla kovin helposti ostettavissa. - Tietoja "maanrakentajien elämäkertaa" varten päätettiin ryhtyä kokoamaan. Kotiopinnot jatkuivat ja niistä ilmoitettiin myös Helsingin Kotiopintoyhdistykselle.

Vapaussodan aika

Vapaussodasta ja sen vaikutuksesta seuran toimintaan ei pöytäkirjoissa tai vuosikertomuksessa ole erityismainintoja. Viimeinen kokous ennen sodan alkua pidettiin 13.1.1918 ja siinä suunniteltiin tulevia toimintoja talvikaudelle. Seuraava pöytäkirja on 6.7.1918 pidetystä kokouksesta, joten toiminnassa oli noin puolen vuoden tauko. Heinäkuun kokouksessa mm. päätettiin, ettei tanssi-iltamia järjestetä. Vuosikertomuksessa mainitaan, että kotiopinnot "sota-ajan takia jäivät lukematta" ja että "voimisteluseura on ollut samoin lamassa sota-ajan takia".

Vapaussotaan osallistui useita seuran jäseniä ja jotkut olivat keskeisissä tehtävissä vv. 1917-1918 aluksi palokunnan nimellä ja sittemmin suojeluskuntana toimittaessa. Vapaussodan muistomitalien jakotilaisuus järjestettiin 26.5.1920 ja kesäkuun alussa pidettiin iltama suojeluskunnan hyväksi.

Vapaussodan jälkeen toiminta jatkui entiseen tapaan. Sotavuonna, puolen vuoden tauosta huolimatta, järjestettiin mm. kokouksia 10, iltamia 8 ja näytelmiäkin esitettiin 4. Jäseniä oli 62.

Vuoden 1919 alussa kunniajäseniksi "päätettiin kirjata" johtokunnasta eronneet Maiju Yli-Karhu ja Jussi Ala-Rantala. Eroa pyytäneen Kustaa Rautavirran tilalle puheenjohtajaksi valittiin kesken vuotta jäsenäänestyksessä Jussi Yli-Rantala. - 1918-1919 järjestettiin ainoastaan "ruumiillisia" kilpailuja ja henkiset kilpailut ainoastaan kesäjuhlan yhteydessä, jota samalla vietettiin seuran 20-vuotisjuhlana.

Lokakuussa 1919 päätettiin jatkaa kotiopintoja, joita johtamaan valittiin I.S. Kangas sekä "lukijoita kuulustelemaan" Kankaan lisäksi E. Kattelus ja J. Yli-Rantala.

Säännöt uusittiin 19.11.1919 nuorisoseuran mallisääntöjen mukaisiksi. Kotikasvatusyhdistyksen ehdottamana järjestettiin äitienpäiväjuhla, joka seuraavana vuonna päätettiin jättää koulujen hoidettavaksi.

Seuralehti oli ollut ilmestymättä useita vuosia. Se päätettiin vuoden 1919 lopussa herättää eloon nimellä Elon-Usko. - "Huoneen suurentamista" varten nimettiin toimikunta. Maaliskuussa 1920 päätettiin liittyä Kieltolakiliiton jäseneksi 10 markan vuosijäsenmaksulla. Seuran alaosastona toimineen raittiusseuran toiminta käytännössä väheni, kuten yleisesti koko maassa, sillä kieltolain tultua voimaan 1.6.1919 seuran koko toiminnan tuli olla ehdottomaan raittiuteen tähtäävää. - Kesäjuhlassa oli keskeisinä esillä "naiskysymys".

Itsenäisessä Suomessa

Itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosina seuran toiminta jatkui vakaalla pohjalla. Johtokunta kokoontui ahkerasti ja yleisiä kokouksia pidettiin enimmältään 15 vuodessa. Iltamia ja juhlia oli paljon. Näytelmiä esitettiin vuodessa kymmenkunta, toimintavuonna 1922-1923 peräti 18. Jokseenkin jokaisen iltaman ohjelmaan kuului näytelmä tai kuvaelma.

Syksyllä 1920 "sähkövalot päätettiin lopettaa ja ottaa käytäntöön öljyvalo".- Vierailuja tehtiin lähialueen seuroihin mm. Minna Canthin Anna-Liisa-näytelmällä useamman kerran. Vuonna 1921 kerättiin valokuvia "raatajavanhuksista sekä vanhoista asutustiloista ja muista huomattavimmista paikoista". Kotiseutukuvasto asetettiin näytteille 1923

Rekisteröintitoimet

Sosiaaliministeriö hyväksyi seuran yhdistysrekisteriin merkittäväksi 5.5.1923 rekisterinumerolla 8172. Vuonna 1919 oli Suomen hallitusmuotoa uudistettaessa säädetty erikseen yhdistyksiä koskeva laki. - Näin seura toimittuaan jo yli 20 vuotta sai virallisen oikeustoimikelpoisuuden. Sortokauden rajoituksista johtuen virallinen rekisteröinti oli siirtynyt näin myöhäiseen ajankohtaan. Tarvettakaan siihen ei välittömästi sortovuosien jälkeen ollut, koska yleisiin kokoontumisiin saatiin paikalliselta nimismieheltä luvat ja läänin kuvernööri antoi luvan mm. arpajaisten toimeenpanoon v. 1911.

25-vuotisjuhla

Seuran 25-vuotisjuhla ja sen yhteydessä maatalouspäivä järjestettiin 16.9.1923. Juhlaan kutsuttiin kunniajäsenet, jotka "kukitettiin sinivalkoisin nauhoin". Tapahtuma käsitti päiväjuhlan ja iltaman sekä niiden välissä Nestori Rajalan ja Yrjö Ketolan yhteisen konsertin. Juhlapuhujina olivat ylistarolainen kansanedustaja Jaakko Loukko ja opettaja Aukusti Ripsaluoma. Sekakuoro lauloi, historiikin esitti Juho Alasaari, juhlarunon Ville Kangas, laulua Nestori Rajala, pianonsoittoa Yrjö Ketola, duettoja Senja Rajala ja Helmi Kontio, joka esitti myös lausuntaa. Näytelmänä esitettiin "Kesäleskiä", jolla seura saavutti ennen juhlaa Kauhavan aluepiirin kilpailussa 2. palkinnon.

Vuosikertomuksen mukaan toimintavuosi 1922-1923 oli "verrattain suotuisa". Vanhempikin väki osoitti aikaisempaa enemmän kiinnostusta. Jäseniä seurassa oli tuolloin 80. Juhlia ja iltamia järjestettiin 22 sekä useita vierailuja. Näytelmiä esitettiin 18. Myös Pyrintö järjesti useita iltamia ja kilpailuja.

Talvella 1924 järjestettiin iltakurssit Jaska Puronvarren ohjauksessa. Osanottajia oli 35. Kurssilla oli aiheena mm. "Sopiiko itsekasvattajan leikitellä nautinnon himolla" sekä "Minkälaista kirjallisuutta nuorison olisi etupäässä luettava?". Kurssilaisten tuli antaa mielipiteistään myös kirjalliset vastaukset. Keskustelu oli vilkasta eikä siinä päästy yksimielisyyteen.

Vuoden 1925 alussa yleiskokouksessa pöytäkirjattiin: "Onko nuorisoseuratoiminta kylällämme lopetettava?". - Vilkkaan keskustelun jälkeen päätettiin, "että jokainen alkaa uudestaan kukin kohdaltansa innolla toimia ja kunnolla täyttää velvollisuutensa" - Tämän päätöksen päälle laulettiin "Vala".

Vuoden 1925 alussa käydystä kriittisestä keskustelusta huolimatta ja ehkä sen innoittamana toiminta jatkui vilkkaana. Yleisiä kokouksia oli 9, iltamia ja juhlia järjestettiin 16, näytelmiä ja kuvaelmia esitettiin 17. Lisäksi oli kaksi raittiusjuhlaa, joista toisessa oli puhujana Hilja Riipinen. Toimintasuunnitelmassa vedotaan, että "Ainoastaan voimakas taistelu kieltolain puolesta takaa nuorisoseuratoiminnalle nousevan suunnan". - Juopottelu oli ankarasti kielletty, samoin tupakanpoltto seurantalon salissa ja "lakkipäisyydestä huoneissa ei tarvinnut enää muistuttaa".

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin "suurempi iltama". - Vanha vuosi päätettiin ja uusi aloitettiin juhlailtamalla, mikä tapa toistui myöhemmin useina vuosina. Myös Kalevalanpäivänä järjestettiin "suurempi iltama" ja Marianpäivää juhlittiin vuosittain nuorisoseurapäivänä. Marianpäivähän oli nimetty erityiseksi nuorisoseurapäiväksi v. 1912. Liekö ollut ensimmäinen kerta kun talvella 1926 seurantalo annettiin "Tervajoen elävien kuvien näyttäjäin käytettäväksi 30 %:n maksua vastaan". Saman vuoden syksyllä oli vielä kaksi elokuvaesitystä.

Syksyllä 1926 päätettiin ottaa vakituinen lämmittäjä ja siivooja 300 mk:n palkalla. - Iltama järjestettiin myös "ruumisvaunujen hyväksi".

1920-luvun loppupuoli jatkui edelleen aktiivisen ja tasaisen toiminnan merkeissä. Liityttiin Kieltolakiliiton Etelä-Pohjanmaan aluejärjestön jäseneksi 100 mk:n kannatusmaksulla. Pyrintö järjesti useita iltamia ja kilpailuja vuodessa.

Kesäjuhlat kuuluivat joka vuosi ohjelmaan vuoden merkittävimpinä tilaisuuksina. Puhujina noina vuosina olivat mm. Viljami Kalliokoski, Jaakko Loukko, Yrjö Laurio, Vihtori Luoma, Kustaa Kujanpää, E. A. Turja, Toivo Hyyppä, Heikki Vehkaoja ja Lauri Aalto. 30-vuotisjuhlakin pidettiin kesäjuhlan yhteydessä 1928.

Seurantalo paloi

Kesäjuhla 28.7.1929 oli viimeinen vanhalla seuratalolla järjestetty yleinen tilaisuus, sillä tulipalo tuhosi talon viikkoa myöhemmin eli 3.8.1929. Viimeinen johtokunnan kokous talolla pidettiin kesäjuhlan jälkeen 31.7. Kesäjuhla oli onnistunut myös taloudellisesti. "Koska seuran kassaan oli kerääntynyt enempi rahaa kuin mitä nyt tarvitaan käyttää", päätettiin tallettaa 2.000 markkaa Lapuan Säästöpankkiin. - Enteellistä oli se, että tuossa kokouksessa "Tulipalon varalta päätettiin seuralle ostaa pönttöpaloruisku".

Tulipalopäivänä 3.8.1929 seuran sihteeri Maija Huhta kirjoitti pöytäkirjaan: "Huolimatta ripeistä sammutustoimenpiteistä, runsaasta sammutusväestä sekä sateisesta säästä, teki tuli tuhoaan. Talon sammutusta vaikeutti jossakin määrin ensin aluksi paloruiskujen puute ja sitten sekin kun tuli oli saanut niin hyvän jalansijan välikaton kuivassa täytepehkussa. Autio on nyt tämä paikka, jossa viikko taaksepäin vietimme seuran kesäjuhlat. Vain muutamia savuavia kekäleitä, hiiltynyt seinän palanen on kuin kummitus, hävityksen kauhistusta kaikkialla. Hellanmaan Nuorisoseura elää, vaikka sillä ei nyt olekaan omaa taloa".

- Tulipalosta pelastui myös se osa arkistoa, jota ei säilytetty seuratalolla, kotiseutukuvasto ja keittiökalustoa.

Seura eli ja toiminta jatkui. Porolan talossa (Alahyypässä) 13.8. pidettiin johtokunnan kokous. Uusi talo päätettiin pystyttää mitä pikimmin. Naiset perustivat rakennusrahaston kartuttamiseksi ompeluseuran, joka kokoontui jo seuraavana iltana 14.8. Myllykoskella Huhdan talossa 20:n osanottajan voimin.

Talolle päätettiin etsiä uusi tontti, koska entinen oli pehmeäpohjaista maata ja olisi vaatinut suuret perustamiskustannukset. - Yleinen kokous, jossa oli läsnä noin 70 osanottajaa, pidettiin Osuusmeijerillä 27.8.1929. Yksimielisesti päätettiin rakentaa uusi seurantalo. Rakennustoimikuntaan valittiin Juho Ala-Rantala, Jaakko Hella, Eemil Kattelus, Aukusti Hyyppä, Jaakko Juutila ja Kustaa Kontio. Varoja alettiin kerätä myös vierailuiltamilla, joista ensimmäinen pidettiin jo 24. 8. Nurmon Alapään nuorisoseurantalolla. Rakennushirsiä päätettiin ryhtyä keräämään heti syystalvesta alkaen sekä etsiä sopivaa hyväkuntoista vanhaa rakennusta. Myös viljankeräys päätettiin järjestää.

Seuraava yleinen kokous pidettiin 5.9.1929 Hyypän talossa. Keskeisenä asiana oli esillä tonttiasia. Ehdolla oli kaksi paikkaa: 1) Entisen tontin kohdalla toisella puolen tietä. Siihen voisi saada myös urheilukentän. Hinta noin 11.000 mk. 2) Hautaluhdan mäestä noin 200 metriä etelään. Siihen ei saisi urheilukenttää. Hinta noin 6.000 mk. Kummassakin paikassa todettiin olevan kova pohja, joten perustustyöt olisivat helpot. Yleinen kanta oli se, että nyt olisi syytä laittaa myös urheilukenttä. Kokous valtuutti rakennustoimikunnan päättämään kumpi paikka valitaan.

Uusi talo nousee

Syksyn ja talven toiminta keskittyi pääasiassa uuden toimitalon rakennustyön suunnitteluun ja valmisteluun. Vierailuiltamat lähiseuroihin ja kauemmaksikin jatkuivat ja uusia näytelmiä otettiin ohjelmaan. Tontti ostettiin "kohtuullisella hinnalla" Porolan perikunnalta ns. Hautaluhdan mäestä. Tilikirjan mukaan siitä maksettiin 6.000 markkaa.

Osa perustusojista kaivettiin jo omien piirustusten mukaan. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet kaikkia tyydyttävän ja niin käännyttiin Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran rakennusmestari Rekolan puoleen, joka otti tehtävän vastaan ja "suoritti työn 50%:n alennuksella".

Rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi "pitkän kinastelun jälkeen suostui Aukusti Hyyppä" ja sihteeriksi valittiin Kustaa Kontio. Rakennusainekeräys toimeenpantiin helmikuussa. Se tuotti 1.100 jm hirttä sekä lisäksi pienempää puutavaraa ja rahaa. Talon kustannusarvio oli 220.000 markkaa.

Rakennuksen kaikki puutyöt teettäjän paikalle ajamista aineista annettiin urakalla Juho ja Yrjö Malmille Lapualta. Rakennuksen oli määrä valmistua 1.9.1930. Työt edistyivät kuitenkin niin hyvin, että talo valmistui aikaisemmin. Tupaantuliaiset olivat 27.7.

Elokuun 10. päivä 1930 pidettiin uuden seurantalon vihkiäisjuhla, jossa vihkiäispuheen piti Heikki Vehkaoja. Juhlarunon lausui Oiva Latikka ja rakennushistoriikin esitti Kustaa Kontio. Iltajuhlassa oli juhlapuhujana opettaja Mesimäki.

Samana vuonna seuralle hankittiin myös rummut ja piano. - "Pitkän keskustelun jälkeen tultiin yksimieliseen päätökseen, että laitetaan uusi esirippu, koska vanha on sellaisenaan liian pieni. Uusi esirippu tehdään tummanpunaisesta molenskista". Kankaan hankinta annettiin Ylistaron Osuuskaupan johtajan Jussi Hyypän tehtäväksi. Kangasta tarvittiin 36 metriä ja valmistuksesta huolehtiminen jätettiin seuran sihteerin Maija Huhdan vastuulle.

Toimintavuoden aikana tehtiin mm. 12 vierailua muihin seuroihin, jotka yleensä eivät perineet mitään vuokraa, vaan halusivat tukea talonsa menettänyttä seuraa. Näytelmiä esitettiin 15. Ylihärmän Ns. järjesti iltaman Hellanmaan Ns:n hyväksi, pidettiin naamiaiskarnevaalit, syysjuhla ym. Jäsenmäärä nousi ja toiminta uudessa toimitalossa jatkui vireänä.

Aktiivista toimintaa

Toimintavuosi 1930-1931 todetaan kertomuksessa vilkkaan toiminnan vuodeksi. Johtokunta kokoontui ahkeraan, yleisiä kokouksia oli 10, omia iltamia 20 ja vierailuja omalle talolle 14, joista monet lahjoittivat tulot seuralle, vierailuiltamia muihin seuroihin oli 2 kertaa ja näytelmiä esitettiin 16. Kun vielä Pyrintö järjesti useita iltamia ja kilpailuja, voidaan todeta, että tilaisuuksia oli runsaasti ja niihin tarvittiin paljon ohjelmaa. Elon Usko ei ilmestynyt ja siitä annettiin toimittajille "muistutus". Kesäjuhlassa puhui ministeri Jalo Lahdensuo ja kanttorit Eino Kangas ja Nestori Rajala pitivät konsertin.

Salin ja näyttämön pukuhuoneen välinen ovi jouduttiin suurentamaan, jotta piano saatiin siirretyksi talven aikana pukuhuoneeseen, mikä oli helpompi pitää pakkasilla lämpimänä.

Toiminnan laajuus oli 1931-1932 edellisen vuoden kaltaista, vain näytelmiä esitettiin vähemmän. Kesäjuhlan pääpuhujina olivat lapualaiset kunnallisneuvokset Alajoki ja Turja.

Kieltolain aika päättyi

Kuten edellä on tullut esille, raittiustyö oli varsinkin seuran toiminnan alkuaikana keskeinen työmuoto. Sitä tuki osaltaan v. 1919 voimaan tullut kieltolaki, jonka voimassaolo päättyi 1932. Mainitun vuoden toimintakertomuksessa todetaan: "Vaikkakin nyt olemme raittiustyön parhaimman tuen menettäneet lain kaatuessa, olkoon kuitenkin jokaisen nuoren sisimmässä kielto tuota kirottua viinapikaria vastaan".

Joulukuussa 1932 tehtiin Hellanmaan puhelinkeskuspiirin kanssa vuokrasopimus, jolla yläkerrassa olevat vahtimestarin huoneet annettiin puhelinkeskuksen käyttöön ilman vuokraa 10 vuoden ajaksi.

Talvella 1933 pidettiin Hellanmaassa Lapuan nuorisoseurojen väliset näytelmäkilpailut, joihin seura otti osaa näytelmällä "Hirsipuumies", ja helmikuun lopulla olivat Kauhavan aluepiirin hiihtokisat.

Seuran 35-vuotisjuhla pidettiin syysjuhlan yhteydessä 10.9.1933. Juhlapuheen piti Paavo Raukko, historiikin esitti Jaakko Juutila ja juhlarunon Kaija Hakala. Lapuan mieskuoro esiintyi, samoin Myllykosken Lotta-voimistelijat. Näytelmänä oli "Hän ja hänen pehtoorinsa".

Hellanmaassa pidetyssä Lapuan nuorisoseurojen yhteisessä kokouksessa, jossa edustettuina olivat kaikki seurat, puhui Viljo Mäki nuorisoseuraihanteista ja keskusseuran edustajana ollut Vihtori Mäkelä nuorisoseura-aatteen merkityksestä. Matti Hulkko alusti keskustelukysymyksen "Nuorisoseurakasvatuksesta" sekä Reino Mäntyvaara aiheesta "Huvielämä ja järjestyksen pito nuorisoseuroissa".

Toimintavuonna 1932-1933 ei järjestetty yhtään seuran yleistä keskustelukokousta syystä, "että seuramme taloudellinen tila oli sellaisessa asemassa, että on täytynyt järjestää iltamia, joista on ollut rahallisia tuloja". - IItamia olikin vierailut mukaan lukien kaikkiaan 32 sekä lisäksi kolmet juhlat.

"Jämerä poikain iltama"

Seuraavana vuonna järjestettiin jo yleisiäkin kokouksia kuusi, vaikka iltamia, vierailut mukaan lukien oli edellisen vuoden määrä eli 32 muutaman juhlan lisäksi. Vuosi 1934 alkoi uudenvuoden iltamalla 1.1. Seuraava tilaisuus oli jo loppiaisena. Siitä lainattakoon pykälä johtokunnan kokouksesta joulukuulta 1933:

"Loppiaisillan käytöstä syntyi tuima mietintö ja tulokseksi saatiin, että järjestetään silloin "jämerä" poikain iltama. Iltama aloitetaan orkesterin soitolla. Juhlapuheen pito-oikeus suotiin Jaska Juutille. Myös suostuttiin Jussi Rantalan anomukseen saada esittää yksinlaulua. Hänelle säestäjäksi tarjoutui Reino Kontio. Satua halusi esittää Veli Toijanniemi. Tervehdyspuhekin täytyi asettaa, koska sen halusi pitää Jussi Hautala. Soittajia olisi ollut paljonkin, vuoron saivat Pentti Rantala ja Jussi Hangasmaa. Lausunta annettiin Kustaa Kontiolle. Murrejuttu ei tahtonut enää ohjelmaan mahtua, mutta täytyi sekin asettaa, koska Jaska Vilpakka sitä halusi".

Vireää toimintaa - lausuntakuorokin perustettiin

Toimintavuonna 1933-1934 toiminta jatkui vireänä. Iltamia, vierailut mukaan lukien, oli 32, juhlia ja juhlailtamia kolmet ja näytelmiä esitettiin 11. Myös Pyrintö järjesti tänäkin vuonna useita tilaisuuksia ja esitti näytelmiä, mm. 5-osaisen Seitsemän veljestä. Vierailuja tehtiin lähiseurojen lisäksi mm. Vähäänkyröön, Ilmajoelle ja Alavudelle. Ja vastaavasti omalla seuralla vierailivat monet kauempanakin olevat nuorisoseurat, urheiluseurat, naisvoimistelijat.

Lausunnan harrastus oli seurassa hyvin laajaa vuosikymmenien ajan ja sitä esitettiin yleensä joka tilaisuudessa. 1935 perustettiin lausuntakuoro, jota johti opettajana Hellanmaan koululla toiminut nuori ylioppilas Kaija Hakala ja hänen jälkeensä Oiva Latikka.

Lapuan nuorisoseurojen välinen iltamakilpailu järjestettiin Hellanmaassa keväällä 1935. Ja "tavallisten" iltamien lisäksi oli "tyttöjen iltamat", "poikain iltamat", "hauskat iltamat", "vanhanajan iltamat" ym.

Tehtävät velvoittavat

Vaikka seuran sihteeri Salli Porola vuoden 1935-1936 toimintakertomuksessa mainitsee innostuksen nuorisoseuratyöhön puuttuvan monilta jäseniltä, ei toiminnassa huomaa minkäänlaista alamäkeä. Tilaisuuksia oli 30, näytelmiä 11, minkä lisäksi Pyrintö järjesti useita iltamia, vierailuja, syysjuhlan, paini- ja urheilukilpailuja ja esitti 5-os. näytelmän Murtovarkaus.

Koko 1930-luvun järjestysmiestoimi hoidettiin siten, että vuosikokous valitsi kaksi kokovuotista järjestysmiestä ja heidän lisäkseen johtokunta tai yleiskokous valitsi lisävoimia kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Pitkäaikaisin järjestysmies tällä vuosikymmenellä oli Ville Keisala. - Järjestyksenpidon vaikeuksista vai mistä lie johtunut, että seuran vuosikokous 23.9.1936 päätti kieltää vahtimestarilta kaljan myynnin sekä "kapakan" pitämisen nuorisoseuran yläkerrassa. Häntä kiellettiin myös laskemasta ihmisiä yläkerran huoneisiin iltaman aikana.

Seuran keskeiset toimihenkilöt ja muut tehtäviin valitut hoitivat saamansa tehtävät, aivan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, tunnollisesti alusta loppuun. Joissakin tapauksissa tehtävä jäi kesken esim. Amerikkaan lähdön, sotapalveluksen tms. takia.

Syyskuussa 1936 seuran puheenjohtajaksi yksimielisesti valittu Oiva Latikka pyysi jo 15.1.1937 eroa "muutamain seuran jäsenten jarrutukseen kyllästyneenä". Yleinen kokous myönsi hänelle eron 24. 1. ja valitsi loppuvuodeksi uuden puheenjohtajan. Latikka oli kuitenkin toiminnassa mukana sen jälkeenkin esiintyen mm. puhujana ja lausujana useissa tilaisuuksissa.

Nelikymmenvuotias

Toimintavuonna 1936-1937 oli seuralla juhlia, iltamia ja vierailuja ennätysmäärä, yhteensä 36, vaikka seuran jäsenmäärä oli vain 57. Kun lukuun lisätään Pyrinnön järjestämät tilaisuudet, nousee luku lähelle 50:tä. Pyrinnön 25-vuotisjuhla oli 13.9.1937.

Lapuan nuorisoseurain välisessä näytelmäkilpailussa seura sai ensipalkinnon A-sarjassa näytelmällä "Yli vetten". Esittäjinä olivat Salli Porola, Kyllikki Porola, Veli Toijanniemi, Oiva Latikka ja Jaakko Juutila.

Samana vuonna oli ohjaajana myös Lapuan Patruunatehtaan konttoripäällikkö Jussi Saurio, joka ohjasi 3-osaisen komedian "Espanjan kärpänen". Näytelmää esitettiin hyvällä menestvksellä sekä omalla että naapuriseuroilla. Saurio toimi ohjaajana useita kertoja.

Seuran taloudesta 1930-luvulla todetaan kertomuksissa yleisesti, että "talous on ollut kohtalainen. Suurimpia menoja ovat olleet velan korot". Joinakin vuosina seura joutui ottamaan tilapäislainaa yksityisiltä henkilöiltä. Useimmin lainaajana oli Juho Kangas.

Toimintavuonna 1937-1938 oli tilaisuuksia 25 ja näytelmiä esitettiin 6. Marraskuussa keskusseuran kanssa järjestettiin juhla Suomen Kulttuurirahaston hyväksi. Tilaisuudessa oli ohjelmansuorittajia oman seuran lisäksi Lapuan, Tiistenjoen ja Hanhikosken nuorisoseuroista. Puhujana oli T.E. Sipilä.

Lokakuun 23. pnä 1938 oli seuran 40-vuotisjuhla, jonka ohjelmana oli päivällä Jussi Kankaan tervehdyspuhe, lausuntaa esittivät Ville Kangas ja Helmi Kontio, laulua Nestori Rajala Eino Huhdan säestämänä, juhlapuheen piti kansanopistonjohtaja V.J. Ihalainen ja historiikin oli tehnyt Jaakko Juutila. Iltajuhlassa puhuivat Olavi Perälä ja Vihtori Mäki, Olavi Isoluoma lauloi Eino Huhdan avustamana, Oiva Latikka lausui ja näytelmänä oli Aleksis Kiven Kihlaus. Vanhaa tanssimusiikkia soitti viululla Juho Ala-Rantala ja Ylistaron soittokunta juhlisti päivän ohjelmaa torvimusiikilla.

Seuraava toimintavuosi oli vielä normaalin toiminnan aikaa. Monien iltamien ja vierailujen lisäksi järjestettiin mm. nuorisoseurapäivän juhla, kevätjuhla ja syysjuhla. Näytelmiä esitettiin kuusi, joista vaativin oli Jussi Saurion ohjaama 3-os. Autotyttö. Kesäjuhlassa 30.7. oli juhlapuhujana Nurmon Lauri Soini ja näytelmänä "Olympiakuumetta".

Uhkaavia pilviä maamme yllä

Syyskausi 1939 enteili kuitenkin vakavampia aikoja. Vuosikokouksessa 28.9.39 hyväksytty toimintakertomus päättyy seuraavasti: "Kaikesta huolimatta, vaikka maailman tilanne on vakava, lähdemme uudelle toimintakaudelle luottaen siihen, että Kohtalon Herra suojaa isänmaatamme ja suo työmme rauhassa jatkua".

Lokakuun 3.pnä johtokunta suunnitteli mm. syysjuhlan järjestämistä, mutta se ei enää toteutunut. Lokakuun 7 - 11 pnä reserviläiset kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja marraskuun 30. päivänä alkoi Talvisota.

Johtokunta piti seuraavan kokouksensa vasta 3. heinäkuuta 1940. Talvikaudeksi toiminta pysähtyi ja kansalaisten oli suunnattava voimansa vakavampiin tehtäviin. Talvisota vaati seuran jäsenistä isänmaan vapauden puolesta kuusi nuorta miestä. Toimintakertomuksessa todetaan, että "Tämänvuotinen työ on jäänyt vähäiseksi viime syksynä alkaneen tilanteen vuoksi. Työvuoden viimeisinä kuukausina on seuramme ollut vilkkaassa toiminnassa". - Käyty katkera sota ei siis lamannut seuran toimintaa. Seurantalolla oli sodan takia majoitettuna siirtoväkeä Käkisalmesta, joten tilaisuuksia ei senkään takia ollut mahdollista järjestää.

Kesäjuhla pidettiin heinäkuun lopulla 1940, iltamia oli neljä ja yksi näytelmäkin saatiin esityskuntoon. Tämä kaikki noin kahden kuukauden aikana.

Ns. välirauhan aikana toiminta jatkui normaaliin tapaan. Seurantalolla vierailevien joukkoon oli tullut uusiakin nimiä kuten Peräseinäjoen siirtoväki. Tilaisuuksia oli talvikauden aikana runsaasti ja näytelmä "Savon sydämessä" esitettiin sekä omalla talolla että useilla vierailuilla. Toimintaa piristettiin iltakursseilla. Maaliskuun lopulla järjestettiin sotaväkeen lähteville pojille läksiäisiltamat ja Lapuan nuorisoseura teki maaliskuussa rekiretken Hellanmaahan.

Kesäkuun lopulla 1941 alkoi Jatkosota. Vaikka miehet joutuivat rintamalle ja sota-ajan paineet olivat kovat kotirintamallakin, jatkettiin seuran toimintaa kesän jälkeen niissä puitteissa kun se oli mahdollista. Tynkäjohtokunta kokoontui marraskuun alussa ja 17.11. järjestettiin kotirintamajuhla, jossa juhlapuheen piti Kustaa Tiitu ja esitelmän Lea Huhta.

Talvella pidetty yleinen kokous päätti järjestää Nuorisoseurapäivän juhlan 25.3 ja uusien jäsenten vastaanottotilaisuuden. Näytelmä Savon sydämessä esitettiin omalla talolla helluntaina ja kesäkuussa Lapuan työväentalolla. - Elokuussa -1942 valittiin rintamalla olevien miesten tilalle johtokuntaan uudet väliaikaiset jäsenet. Näytelmä "Roinilan talossa" esitettiin elokuun lopulla ja syksyllä tehtiin jokunen vierailu.

Sodan vaikutuksia seuran toimintaan

Seuran vuosikokous pidettiin kahden vuoden tauon jälkeen syyskuussa 1942. Läsnä oli 20 jäsentä. Kaksivuotiskauden kertomuksessa todetaan sodan aiheuttamat vaikeudet mutta on myös toivoa ja uskoa huomiseen. Mainitaan mm., että "tilanteen huomioon ottaen tärkeimpiin tehtäviin on nuorisoseurankin jäsenten ollut pakko huomio kiinnittää".

Kaksivuotiskauden aikana johtokunta piti 13 kokousta, juhlia oli kolmet, iltamia 22 ja vierailuiltamia naapuriseuroihin 4. Näytelmiäkin esitettiin muutamia. Myös Pyrintö järjesti useita iltamia ja jotkut kilpailut. Sodan aikana tanssi oli kielletty ja iltamissa ohjelman loputtua mentiin usein "parimarssia".

Seuran sihteeri Mirjami Kangas tilittää kertomuksessa mm.: "Nuorisoseuratoiminnassa ei tällä hetkellä ja ainakaan toistaiseksi tulla havaitsemaan sitä tyyliä, mitä totuttiin sodan edeltäneinä aikoina näkemään. Mutta jos voitaisiin toimia vähänkin, niin olisi selvää, että ohjelman arvokkuus ynnä seuran muukin elämä olisi määrätietoisesti paljon parempaa, mitä oikeastaan koskaan on seuramme historiassa voitu havaita".

Työohjelma toimintavuodelle 1942-1943 alkaa: "Seuramme juoksevia asioita hoitaa 15 henkinen johtokunta, joka kokoontuu aina silloin tällöin, kun asioita esityslistaan kertyy". Johtokunta piti 11 kokousta, järjesti kolme juhlaa, 10 iltamaa, kaksi vierailuiltamaa sekä useampia näytelmäesityksiä. Alaosastona toiminut Pyrintö järjesti 30-vuotisjuhlat 7.3.1943, kahdet hiihtokilpailut ja murtomaajuoksukilpailut. Opintokerho kokoontui Vilho Kankaan johdolla 17 kertaa, osanottajia oli 11.

Naisvaltikka

Vuosikokouksessa 13.9.1943 valittiin seuran puheenjohtajaksi ensimmäisen kerran nainen, Kaisa Kangas. Olosuhteista johtuen johtokunnasta tuli naisvaltainen, mutta oli mukana sentään joku mieskin.

Joulukuussa päätettiin "lähettää rintamalle pojillemme joulutervehdys ja laittaa kaksi maakuntapuukkoa arvottavaksi". Viimeisenäkin sotavuonna oli monenlaista toimintaa ja useita tilaisuuksia ja vierailuja. Ohjelmaan kuului useita näytelmiä. Myös paikallisen siirtoväen kanssa järjestettiin yhteinen iltama. Nuorisoseuramerkkikerho toimi Maija Myllykosken johdolla. Osanottajia oli 26 ja kerho teki keväällä vierailut Hellanmaan ja Myllykosken kouluille.

Toiminta jatkui aktiivisena talvi- ja kesäkaudella 1944 sodan vielä jatkuessa. Yhteistyötä siirtoväen kanssa rakennettiin ja yhteisiä tilaisuuksia järjestettiin. Karjalaiset opintokerhot pitivät myös omia iltamiaan, joihin paikallisväestökin kiitettävästi osallistui.

Aselepo raskain ehdoin

Kun seuran vuosikokous pidettiin 26.9.44, oli aselepo saatu aikaan kolme viikkoa aikaisemmin (4.9.). Lapin saksalaissota kuitenkin jatkui ja monet nuorimpien ikäluokkien miehet joutuivat olemaan vielä sotatoimissa. Vuosikokoukseen osallistui 53 henkilöä, vaikka seuran koko jäsenmääräksi kirjattiin vain noin 50. Se jo osaltaan osoitti suurta halua ja innostusta toiminnan jatkamiseen, nyt lähes rauhan oloissa.

Viimeisenä sotavuonna johtokunta piti 11 kokousta, juhlia järjestettiin kolmet, samoin iltamia ja vierailuja tehtiin kaksi. Lisäksi Pyrintö toimeenpani kaksi iltamaa ja yhdet hiihtokilpailut.

Sodasta palaavat toimintaan mukaan

Syksyn 1944 toiminta jatkui jo lähes rauhanajan tapaan, vaikka osa pojista olikin vielä sodassa. Keskusseuran kanssa järjestettiin yhteinen Nuorisojuhla ja pohdittiin myös sitä, miten siirtoväen nuoriso saataisiin mukaan nuorisoseuratyöhön. Marraskuun lopussa jotkut johtokunnan naisjäsenistä pyysivät eroa jotta heidän tilalleen voitaisiin valita miesjäseniä. Jotkut valituista olivat silloin vielä sodassa. Joulukuun 10.pnä järjestettiin "Rintamalta palaavien sotilaiden kotiuttamisjuhla", jossa seuran jäsenten suorittaman ohjelman lisäksi oli siirtoväen edustajan tervehdys. Sodasta palanneille puhuivat Tauno Hella ja Juho Kangas.

Toiminnan ripeyttä osoittaa sekin, että vuoden vaihteessa oli muutaman päivän sisällä kolme yleisötilaisuutta: karjalaisten, nuorisoseuran ja Pyrinnön järjestäminä. Ja näytelmiäkin oli työn alaisena useampia, mm. 2-os. isänmaallinen näytelmä "Valkea uhri".

Pitkien ja ahdistavien sotavuosien jälkeistä toiminnan ja kokoontumisen tarvetta

osoittaa osaltaan, että vuoden vaihteesta vappuun 1945 seurantalolla oli 30 yleisötilaisuutta, joista nuorisoseura itse järjesti 12, Pyrintö 4, siirtoväki 4 ja loput olivat erilaisia vierailutilaisuuksia.

Varhaisnuorisotyöhön huomiota

Toukokuussa 1945 pidetyssä seuran yleiskokouksessa käytiin vilkas keskustelu nuorisoseuratyöstä ja sen tulevaisuudesta pidettyjen alustusten innoittamana. Alustajista Vilho Kangas puhui toimintaan liittyvistä velvollisuuksista ja vastuusta, Oiva Toijanniemi näytelmätoiminnasta, Maija Myllykoski aatteellisuudesta, Martti Perälä yleisestä käyttäytymisestä ja Juhani Yli-Rantala aiheesta "Mitä meille yleensä on nuorisoseuratyö ja miten sen käsitämme". Hän päätti alustuksensa ajatukseen, että mikäli nuorisoseura aikoo elää ja toimia, sen tulee olla kuin liikeyritys, joka pysyy aikansa tasalla.

Alustusten pohjalla käydyssä keskustelussa kiinnitettiin vakavaa huomiota moniin asioihin. Erityisen tärkeänä pidettiin varhaisnuorisolle järjestettävää toimintaa.

Sotien jälkeen normaaliin toimintaan

Kesäjuhlatkin voitiin järjestää taas perinteen mukaisesti heinäkuun lopulla päiväjuhlana, iltamana ja niiden välillä pidettyinä urheilukilpailuina. Näytelmänä oli "Juhannustulilla.

Ensimmäinen sotien jälkeinen laaja toimintakertomus mainitsee, että johtokunta piti 19 kokousta, juhlia oli 6, iltamia 21 sekä lisäksi siirtoväen järjestämiä iltamia 10 ja yksi yhteistoimintailtama. Vierailuja omalle seuralle tehtiin 9 ja seuran vierailuja naapuriseuroihin 2. Lisäksi Pyrintö järjesti kuudet iltamat ja useita kilpailuja. Vuoden aikana seurantalolla pidettiin 53 juhlaa, iltamaa tai näytelmäiltaa. Useimpien tilaisuuksien ohjelmaan kuului näytelmä tai kuvaelma, joten toimintaa riitti 108:lle jäsenelle.

Etelä-Pohjanmaan Ns:n laulu-ja soittojuhlat pidettiin Lapualla elokuun alussa. Hellanmaasta oli mukana nais- ja miesvoimistelijat ja tanhuajat.

Syksyllä 1945 seuran alue jaettiin kolmeen kyläpiiriin ja valittiin niihin johtajat; Keski-ja Alahellaan Yrjö Myllykoski, Ylihella - Myllykosken piiriin Maija Myllykoski ja Raamattu-Nevalan piiriin Yrjö Kangas. Samassa kokouksessa, joka oli nuorisoseuran ja Pyrinnön johtokuntien yhteiskokous, päätettiin osallistua puolella yhdessä Pyrinnön kanssa ostettavaan maa-alueeseen urheilukenttää varten. Lopullisen päätöksen kenttäalueen ostosta Juho Haapalalta teki seuran yleiskokous 11.4.1946.

Perustettuun näytelmäkerhoon ilmoittautui heti 30 jäsentä ja kerhon ehdotuksesta lokakuussa järjestettiin kolmen viikon kurssit teatteriohjaaja Arvo Latvasen johdolla. Jo saman kuun lopulla esitettiin Kaarlo Halmeen 4-os. näytelmä "Murtuneita", jota esitettiin myös useilla vierailuilla. Samaan aikaan oli ohjelmassa myös näytelmä "Renk' Kallen urotyö", jolle kertyi useita esityksiä omalla talolla ja vieraissa. Lausuntakuorokin toimi Vilho Kankaan johtamana.

Vireän toiminnan ja saavutusten aika jatkui

Toimintavuodesta 1945-46 todetaan kertomuksessa, että "Kulunut vuosi on ollut toimintarikkaimpia seuramme historiassa". Ja sen voi todeta toiminnan laajuudesta ja saavutuksista. Juhlia, iltamia ja vierailuja oli runsaasti ja useita näytelmiä oli ohjelmassa. Liikuntakursseja luotsasivat omien ohjaajien lisäksi keskusseuran ohjaajat Sisko Nurmela ja Paavo Rinta. Laulukuoroa johti Iska Kangas ja lausuntakuoroa Vilho Kangas. Puheita, esitelmiä ja alustuksia kirjattiin pidetyksi 42. Kauhavan aluepiirin kevätpäivät kilpailuineen järjestettiin 1. -2.6. Nuorisoseurajärjestön valtakunnallisille suvipäiville Helsinkiin kesäkuussa osallistui 7 nais- ja 15 miesvoimistelijaa, tanhuryhmä ja lippuvartio. Keväällä hankittu seuran uusi lippu oli siten ensimmäisen kerran tärkeässä edustustehtävässä. Samanlainen 30-hengen ryhmä osallistui myös Etelä-Pohjanmaan Ns:n laulu-ja soittojuhliin Seinäjoella heinäkuussa. Veikko Sinisalon lausuntailta oli kesäkuussa.

Heinäkuun lopulle suunniteltu kesäjuhla jouduttiin kylällä vallinneen tulirokkoepidemian takia siirtämään elokuulle. Ohjelma oli päivä-ja iltajuhlineen ja kilpailuineen perinteen mukainen ja monipuolinen. Kilpailuissa oli uutena lajina laukkakilpailu. Ratsastus tapahtui läheisellä tiellä ja ylituomarina toimi Matti Rajala.

Kauhavan aluepiirin näytelmäkilpailussa "Renk' Kallen urotyö" sai 3. palkinnon. Aluepiirin lausuntakilpailussa ja tanhukilpailussa Alahärmässä seura voitti 1. palkinnon, samoin maakunnallisessa tanhukilpailussa Kurikassa. Seura voitti myös aluepiirin murtomaajuoksukilpailun sekä neljän seuran johtokuntien viestijuoksun. Maakunnallisessa lausuntakilpailussa Vaasassa 15.9.46 saavutettiin seurain välisessä koitoksessa neljäs sija. Kutakin seuraa edusti kolme lausujaa. Samassa kilpailussa lausuntakuoro tuli voittajaksi.

Taloudellinenkin tilanne kohentui ja niin seura voi maksaa loput rakennusaikaisista veloistaan. Niinpä sihteeri Raakkel Ala-Rantala voikin johtokunnan nimissä todeta toimintakertomuksen lopussa, että "Nyt 48. työvuoden päättyessä voimme luottamuksellisesti katsoa eteenpäin. Nuorisoseuratyö on voimakkaassa noususuunnassa".

Toimikuntia ja opintokerhotoimintaa

Seuran vuosikokouksessa 9.10.1946 valittiin seuraavat eri harrastusalojen toimikunnat: opintokerhotoimikunta, kokoonkutsuja Vilho Kangas, näytelmätoimikunta Alli Kankaanpää, kotiseututoimikunta Yrjö Kangas ja liikuntakasvatustoimikunta Sauli Kangas.

Opintokerhotoiminta järjestettiin koulupiireittäin ja kerhoja oli toiminnassa neljä: kasvatusopillinen kerho, johtajana Yrjö Kangas; Alahellassa "Takojat", Mauri Isoluoma; Keskihellassa "Kehrääjät", Juhani Yli-Rantala ja Myllykoskella "Jauhajat", Sisko Myllykoski. Kolmessa viimemainitussa kerhossa suoritettiin myös tutkinnot. Kerhojen kokoontumisia oli yhteensä 46. Kyläpiirien väliset iltamakilpailutkin järjestettiin.

Talvella järjestettiin useamman viikon kestäneet näytelmäkurssit Heimo Turtolan ohjauksessa. Kurssilla valmistuivat näytelmät Kaarlo Halmeen "Korpi nukkuu", " Korpi herää" ja "Korpi nousee" sekä 3-os. "Umpisolmu". Näytelmiä esitettiin useita kertoja omalla talolla sekä useilla vierailuilla. Korpi-sarjalla osallistuttiin hyvällä menestyksellä myös Lapuan nuorisoseurojen, Kauhavan aluepiirin ja Etelä-Pohjanmaan Ns:n näytelmäkilpailuihin.

Tilaisuuksia ja edistysseurojen yhteistyötä

Erilaisia yleisötilaisuuksia oli toimintavuonna 1946-1947 kokousten lisäksi 32, joista 7 Pyrinnön järjestämää iltamaa. Tilaisuuksista erikseen mainittakoon uudenvuoden päivänä järjestetty hengellinen juhla, jossa puhujana oli seurakunnan nuorisopastori Otso Kianto. Juhlassa oli monipuolista musiikkiohjelmaa, melodraama ja lausuntakuoron esityksiä.

Kesäjuhla heinäkuun lopulla oli sikäli aikaisemmasta poikkeava, että päivällä oli Hellanmaan edistysseurojen yhteinen juhlakokous, jossa juhlaesitelmän piti maisteri S. S. Aittoniemi, maatalousnaisten edustajana puhui opettaja Sanna Porola ja maamiesseuran mv. Ville Kangas. Juhlailtamassa oli puhujana Lauri Soini. Näytelmänä oli "Sydämiä eri tahdissa". - Urheilukisat ratsastuskilpailuineen pidettiin poikkeuksellisesti illalla klo 18.00 alkavina ennen juhlailtamaa. - Ja rääppiäiset kolmen päivän kuluttua, kuten useimpien kesäjuhlien jälkeen.

Kesäkuussa järjestetyissä Suomen Suurkisoissa oli mukana miesten voimisteluryhmä, Sauli Kangas, Juhani Yli-Rantala, Arvi Niemi, Yrjö Isoluoma ja Erkki Lahtinen osallistuen sekä valio- että jokamiesohjelmaan. Kangas ja Yli-Rantala kuuluivat myös Etelä-Pohjanmaan Ns:n Maakunnalliseen tanhujoukkueeseen, joka esiintyi Suurkisojen tilaisuuksissa sekä sen jälkeen Etelä-Hämeen maakuntajuhlassa Riihimäellä. Etelä-Pohjanmaan Ns:n laulu- ja soittojuhlilla Laihialla elokuussa edustivat seuraa nais- ja miesvoimistelijat sekä lippuvartio.

49:s toimintavuosi oli sotien jälkeisen ajan vilkkaan ja monipuolisen toiminnan aikaa. Seuran omien tilaisuuksien lisäksi oli runsaasti vierailuiltamia lähiseuroihin ja vastaavasti monet ohjelmaryhmät järjestivät vierailuja omalle talolle. Näytelmä-, opintokerho- ja liikuntatoiminta oli monipuolista. Lausuntakuoro toimi aktiivisesti koko vuoden ja moniin niin henkisiin kuin liikunnallisiinkin kilpaluihin osallistuttiin.

Juhlavuosi 1948

Vahvan toiminnan aika jatkui ja valmistautuminen seuran 50-vuotisjuhlaan alkoi toimintavuoden alussa. Johtokunnalla oli runsaasti tehtäviä, se valitsi erikseen juhlatoimikunnan merkkivuoden juhlia valmistelemaan. Suurempia juhlia ja juhlailtamia oli vuoden aikana viidet, iltamia 17, vierailuja muille seuroille 13 ja vierailuiltamia omalle talolle 12. Omia tilaisuuksia 35. Kun lisäksi otetaan huomioon seurantalolla järjestetyt vierailuiltamat, oli seurantalolla toimintavuoden aikana 50 yleisötilaisuutta, minkä lisäksi nuorisoseura toimeenpani vielä 13 vierailuiltamaa muille seuroille.

Lapuan nuorisoseurojen välisissä näytelmäkilpailuissa Ville Ritamäen ohjaama "Kiusaaja" sai 1. palkinnon ja useat näyttelijät henkilökohtaisia palkintoja.

"Vakuuttavan työn ja voiman näytteeksi muodostui Hellanmaan Ns:n 50-vuotisjuhlallisuudet elokuun viimeisen sunnuntain tienoissa", alkoi juhlauutinen Lakeuksien Nuorison syyskuun 1948 numerossa.

Juhlanäytelmänä oli lauantaina "Roinilan talossa" ja sunnuntaina "Yö ja päivä". Juhlapuhujina esiintyivät emäntä Lempi Kangas ja tarkastaja Yrjö Mäki. Lausuntakuoron esittämän juhlarunon oli kirjoittanut Alpo Vuolle ja musiikkia esitti Isonkyrön orkesteri.

Erääksi päiväjuhlan kohokohdaksi muodostui nuorisoseuran lipun vihkiminen, jonka suoritti seuran pitkäaikainen jäsen ja toimihenkilö Ville Kangas. Hän kehotti nuorisoa aina seuraamaan omaa viiriään ja sen mukaan eteenpäin pyrkiessään asettamaan päämääränsä korkealle toivoen, että vihitty lippu aina johtaisi seuraajiaan hyvään ja kauniiseen työhön.

Erityisen miellyttäväksi ja lämminhenkiseksi vanhemman ja nuoremman väen yhdessäolotilaisuudeksi muodostuivat juhlapäivälliset Hellanmaan Rukoushuoneella. Tilaisuudessa pidettiin useita puheita ja esitettiin laulua ja lausuntaa. Päivällistilaisuus päätettiin yhteiseen kiitosvirteen.

Hellanmaan nuorisoseuran toiminta oli sotien jälkeisinä vuosina monipuolista ja ulospäinkin näkyvää. Tuota sodanjälkeistä aikaa kuvastaa osaltaan tämän historiikin kirjoittajan haastattelu Lapuan Sanomissa v. 1971, josta lyhyt lainaus: "Sodanjälkeiset vuodet olivat eräänlaista murroskautta. Ikäluokka oli täysin vaihtunut ja toimintaa vetivät todella nuoret itse. Paljon meihin luotettiin ja me itseemme. Kun polkupyörä oli paras kulkuneuvo, ei silloin riennetty yleisesti ympäri maakuntaa, vaikka naapuriseuroihin kylläkin usein. Oli aikaa olla omalla seuralla omassa porukassa ja tekemistä piti tietenkin olla".

Menestystä maailmalla

Toimintavuonna 1948-1949 olivat seuran harrastuksista vahvimmin esillä näytelmätoiminta ja lausuntakuoro. Alpo Vuolteen johtamilla kursseilla otettiin ohjelmaan kaksi näytelmää, Kalmankorven aarre ja Bathseba Saarenmaalla, joita kumpaakin esitettiin useita kertoja sekä kotona että vieraissa. Kevättalvella nuori näyttelijä Helena Haavisto ohjasi Waltarin komedian Yövieras, joka sai myös useita esityksiä. Nimimerkki REP (Kauko Kangas?) kirjoitti Lapuan Sanomissa arvioinnissaan mm.:"Hellanmaan nuorisoseuralla oli toisen Pääsiäispäivän iltana varsin huomionarvoinen ensi-ilta. Näytelmän valintaa on pidettävä onnistuneena, ja se oli hellanmaalaisen yleisön mielestä 'kalmankorpi' -aiheiden jälkeen pirteää kuultavaa".

Bathseballe palkintoja

Aino Kallaksen virolaisaiheisella näytelmällä Bathseba Saarenmaalla, seura osallistui Lapuan nuorisoseurojen välisiin näytelmäkilpailuihin maaliskuussa 1949 saaden ensipalkinnon. Myös kaikki kolme esittäjää, Sauli Kangas, Irma Latikka ja Alli Kankaanpää palkittiin henkilökohtaisesti. Kauhavan aluepiirin kilpailussa tuli myös voitto.

Toimintavuosi jatkoi seuran vireän harrastustoiminnan aikaa. Juhlia oli viidet, iltamia 20, vierailutilaisuuksia lähiseuroihin 9 ja sama määrä muiden seurojen vierailuiltamia omalle talolle. Lisäksi Pyrintö järjesti 12 yleisötilaisuutta.

Nuorisoseuramerkkikerho ja kirjallisuuskerho toimivat Sauli ja Vilho Kankaan johdolla. Lausuntakuoro toimi aktiivisimmillaan ja esiintyi omien tilaisuuksien lisäksi mm. keskusseuran vuosikokouksessa Ylistarossa, Maakuntajuhlassa ja Alkio-juhlassa Lapualla, Maamiesseuran naisosaston 40-v. juhlassa ja Hevosjalostusyhdistyksen maatalousjuhlassa.

Kauhavan aluepiirin piiripäivät järjestettiin toukokuun lopulla monine kilpailuineen ja aluepiirin hiihtokisoissa neljän miehen joukkue saavutti 2. palkinnon.

Ensimmäiset "Hellanmaan olympialaiset" järjestettiin nuorisoseuran kentällä ja lähiteillä kesällä seuran osallistuessa aktiivisesti järjestelyihin. Osanottajia oli yli 200, kaikki oman kylän asukkaita.

Siinä pääpiirteitä seuran 51. toimintavuodesta. Kun jäseniä oli vain 91, oli toiminta useimmille jäsenille "täystyöllistä" kunkin oman arkityön tai koulunkäynnin ohessa.

Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran toiminnanjohtaja, kauhavalainen Vihtori Luoma puhui niinä vuosina "kolmesta suuresta" maakunnan nuorisoseurasta, tarkoittaen niillä Hellanmaan, Nurmon ja Töysän nuorisoseuroja.

"Syrjäkylän lapsille laakerit" Helsingistä Lokakuun 2. päivänä 1949 vietti Pellervo-seura suuria 50-vuotisjuhliaan Helsingissä pääjuhlan ollessa Messuhallissa. Tilaisuudessa olivat läsnä tasavallan presidentti puolisoineen, hallituksen jäseniä, ulkomaisia vieraita useista Euroopan maista, monituhatpäisen yleisön täyttäessä Messuhallin.

Hellanmaan nuorisoseura oli saanut kutsun vain muutamaa viikkoa ennen juhlaa. Nuorisoseurajärjestöstä oli Etelä-Hämeen Tanhuajien lisäksi pyydetty lausuntakuoroa ja eräs toinen seura oli luvannut ottaa tehtävän vastaan. Jostakin syystä se ei toteutunut ja hellanmaalaisille kutsu tuli poikkeuksellisen myöhäisessä vaiheessa, mutta haastava tehtävä uskallettiin ottaa vastaan. Ja niin alkoivat lähes joka iltaiset harjoitukset tehtävänä Heikki Asunnan vaativa runo "Arjen orkesteri".

Etelä-Hämäläisten tanhuajien mestariryhmä sai esityksestään suuren suosion. Sitten tuli Hellanmaan lausuntakuoron vuoro. Siitä antaa hyvin seikkaperäisen ja tunnekylläisen selvityksen maisteri Sylvi Kauhasen kirjoitus Pyrkijän numerossa 10/49:

"Valkeni sitten se suuri päivä. Jo Messuhallin oven luona sydän jyskyttäen kysyin järjestäjillä: 'Joko hellanmaalaiset ovat täällä? Miltä näyttävät?' 'Soreata joukkoa. Kelpaa katsella', vastattiin.

Juhla oli alkamassa kun katseeni tapasi koko joukon korokkeen läheltä vasemmalta. Lakkasi sydämen jyskytys, huolet hupenivat. Jokaisella oli valoisa ilme - valoisuus tekee ihmisen kauniiksi, sillä se ilme on lähtöisin henkisistä harrastuksista ja hyvyydestä.

Kun sitten joukko, tytöt Lapuan puvuissa, pojat pohjalaisissa Jussin paidoissa, helavöissä ja härmäläisissä puukoissa astui lavalle täynnä kaunista arvokkuutta, oli siinä joukossa todella sisältöä.

Nuori johtaja, maanviljelijä Vilho Kangas järjestäessään lausujia sopivasti kovaäänisten eteen puhui paljon pelkällä äänettömyydellään. Hän oli varma joukostaan ja näin hän suggeroi lausujiaan, valaen heihin kaunista rauhaa, auttaen hartauteen, kuten runon henki vaati. Miten tärkeitä olivatkaan nuo muutamat levolliset sekunnit, ilman otsan kurtistamista, ilman hätäisiä liikkeitä. Nuori johtaja ei mitenkään tehostanut itseään, siksi hän niin vaikuttikin.

Kuoron ääntäminen oli selvää, yhteisääni kuului kauniilta, solistit erinomaisia, ja kun silmien nähtävänä oli puhdas kukoistava nuoruus - niin kuinka se ei olisi valloittanut yleisöä. Se oli samalla kertaa liikuttunut ja kiitollinen. Oma iloni oli niin suuri, etten tahtonut jaksaa sitä kestää. Hellanmaan Nuorisoseura voitti valtakunnallisissa juhlissa ensimmäiset laakerinsa.

Hellanmaasta tuli kuuluisa nuorisoseura, ja tämä voitto on velvoittava ei ainoastaan tätä polvea, vaan lastenlapsiakin. Kannattaa ahertaa, kannattaa kehittyä sisäisesti, sillä sitä ei tiedä, mitä Kohtalo on varannut syrjäkylänkin lapsille. Tulee olla valmis Kohtalon varalta, kypsä ottamaan mahdollisuudet vastaan, niin kuin oli Hellanmaa. Vaikka harjoitusaikaa oli perin vähän, uskallettiin valita Hellanmaan Nuorisoseura, koska tiedettiin, että sen seuran yleistaso oli korkea. Siellä nuorten keskuudessa opiskelu, tietojen ja taitojen kartuttaminen oli tärkeää. Niin hedelmällisesti vapaa-aikansa viettänyt nuorten joukko kykeni lyhyessäkin ajassa vastaanottamaan Heikki Asunnan pitkän, voimakashenkisen runon 'Arjen orkesteri' ja ilmentämään sen toisille."

1940 - 1950 lukujen vaihteessa toiminta jatkui edellisten vuosien kaltaisena. Juhlia, iltamia ja vierailuiltamia muihin seuroihin järjestettiin yhteensä 26. Tammikuussa 1950 sai ensi-iltansa Ilmari Turjan näytelmä "Raha ja sana" Ville Ritamäen ohjaamana. Näytelmällä vierailtiin monilla seuroilla. Lausuntakuoro esiintyi monissa tilaisuuksissa ja laulukuorokin aiottiin perustaa, mutta siitä tuli mieskvartetti Jussi Ala-Rantalan johdolla. Kesäjuhlassa oli puhujana Toivo Antila ja osuustoimintajuhlassa Yrjö Mäki. Laulu-ja soittojuhlilla Seinäjoella oli 50 ohjelmansuorittajaa ja miesvoimistelijat esiintyivät erikseen juhlailtamassa.

Marraskuussa seura sai kutsun lähettää kolme miestä Helsingissä Kestikartanossa järjestettyyn kansallispukunäytökseen ja haasteen ottivat vastaan Sauli ja Vilho Kangas ja Juhani Yli-Rantala.- Seuran jäsenmäärä oli laskenut 57:ään, mutta syy lienee ollut lähinnä laiskassa hankinnassa. - Hellamaan nuorisoseura sai toisen palkinnon Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran aatteellisen työn kilpailussa.

Sääntöjä uudistettiin

Suomen Nuorison Liitto uudisti paikallisseurojen mallisäännöt niin, että toimintavuodeksi tuli kalenterivuosi aikaisemman syksystä syksyyn käytännön tilalle. Uudistus ei kuitenkaan koskenut vielä toimintavuotta 1950-51. Sen vuoden toimintaan kuului Inkeri Paavolan johtamat iltakurssit, useampi 1-osainen näytelmä, ukkomiesten ja poikamiesten kutsut, erikseen kummatkin, juhlia, iltamia ja vierailuja, yhteensä "vain" 15, minkä lisäksi naapuriseurat vierailivat omalla talolla seitsemän kertaa ja Pyrintö järjesti kilpailujen lisäksi 8 iltamaa. - Kolmannet koko kylän urheilukilpailut pidettiin, syyskuun alussa Lapuan Sanomien uutisoidessa tapahtuman otsikolla "Ylihella rökitti Alahellan".

Laulu-ja soittojuhlille Törnävälle osallistuivat tanhuajat ja voimistelijat sekä lippuvartio Mauno Hangasmaan johdolla. - Pitokalustoakin tuettiin järjestämällä iltama sen hyväksi.

Reino Lappinen ohjasi näytelmän "Mistä minä lapsen saisin" ja Lapuan eri seurojen välisissä iltamakilpailussa saatiin ensimmäinen palkinto. Kesäjuhlassa puhui Hermanni Haapoja ja syksyllä Ilta sanan ääressä tilaisuudessa Heikki Rajalahti ja Tauno Jokinen. Marraskuussa 1952 oli seurojen välinen iltamakilpailu ja Hellanmaassa se järjestettiin kilpailujen merkeissä. Sääntöjen muutoksen takia seuran toimintavuosi oli noin 16 kuukautta. Sinä aikana järjestettiin kaksi juhlaa, 18 iltamaa ja 6 vierailua muualle. Pyrinnöllä oli 10 tilaisuutta. Lausuntakuoro esiintyi edelleen monissa tilaisuuksissa oman kylän ulkopuolellakin. Laulu-ja soittojuhlilla Törnävällä sekä miesvoimistelijat että tanhuajat voittivat kummatkin sarjansa. - Jäseniä seurassa oli 84.

Vuosi 1953 oli ensimmäinen jolloin toimintavuosi käsitti kalenterivuoden. Vuosi oli edelleen toimintarikas ja vaati paljon myös seurantalon kunnostamisessa. Alkuperäinen vesikatto oli kestänyt runsaat kaksi vuosikymmentä ja se uusittiin tiilikatoksi.

Vuoden ohjelmaan kuului mm. kaksi kokoillan näytelmää; Mauno Hangasmaan ohjaama "Hirttonuora" ja Heimo Turtolan ohjauksella valmistunut "Rakkaus vaakalla". Kumpaakin esitettiin useita kertoja ja ohjelmassa oli lisäksi useita pienimuotoisempia näytelmiä. Yleisötilaisuuksia järjestettiin paljon, sillä juhlia ja iltamia oli omalla talolla 24, vierailuja eri seuroihin 14. Vierailuista suurin osa oli näytelmäesityksiä.

Kunnostetun talon uudistusjuhlaa vietettiin marraskuussa 1954. Kesäjuhlassa puhujana oli Toimi Helatie Ilmajoelta ja kilpailuiltamasta seura palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Juhlia ja iltamia oli 24 ja näytelmävierailuja muihin seuroihin viisi. Lausuntakuoro esiintyi mm.Itikan 50-vuotisjuhlassa. Lausuntakilpailuissa Voltin Väinölässä seura sai toisen kiinnityksen kiertopalkintoon.

Näytelmän "Laivan kannella" ohjasi Väinö Alanen ja sen ensiesitys oli toukokuussa 1955. Näytelmää esitettiin kaksi kertaa omalla talolla, joista toinen oli kilpailuiltamana, sekä kahdeksan kertaa vierailuilla. Orkestereista oli erityisesti suosiossa Jam Session, joka esiintyi vuoden aikana ainakin kaksikymmentä kertaa. Juhlia ja iltamia oli 27, vierailuja 9 ja elokuvailtoja 14. Kesäjuhla pidettiin heinäkuun lopulla. Jäseniä oli 85.

Nuorisoseuraliike 75 vuotta

Nuorisoseuraliikkeen syntymän 75-vuotisjuhlia vietettiin myös syntysijoilla Kauhavalla juhannuksena, jossa seuraa edusti lausuntakuoro ja lippuvartio.

Mauno Hangasmaan ohjaama näytelmä "Kuriton sukupolvi" sai ensiesityksensä huhtikuussa ja Anni Hämäläisen opastuksella harjoiteltu: "Juhannustulilla" juhannuksen aikaan 1956. Kesäjuhlassa oli lähiseurojen väliset henkiset kilpailut. - Yleisötilaisuuksia oli tuntuvasti vähemmän kuin edellisinä vuosina ja tanssitilaisuuksien osuus oli entistä suurempi. Vierailuja tehtiin seitsemän Alajärveä myöten. Ohjelmana olivat pääasiassa näytelmät.

Maakunnallisissa henkisissä kilpailuissa lausuntakuoro voitti ja sai kolmannen kiinnityksen kilpailtavana olleeseen tauluun.

Etelä-Pohjanmaan Maakuntateatteri vieraili näytelmällä "Äidittömät" ja kesällä Yleisradio nauhoitti ohjelmaa "Nuorten ikkunaan". Lausuntakuoro edusti koko järjestöä Lahdessa 1. -2.6. 57 valtakunnallisissa kulttuurikilpailuissa ja esiintyi myös Törnävän laulu- ja soittojuhlilla sekä Hellanmaan osuuskassan 50-vuotisjuhlassa 10. 11. 1957. - Jäsenmäärä merkittiin 94:ksi.

Sotien jälkeisen ajan aktiivinen toiminta oli selvästi laantumassa, mutta niinhän se on yleisesti, että aatteellisten järjestöjen toiminnassa tapahtuu aaltoliikettä riippuen monista tekijöistä. Innokkaatkin vetäjät joskus väsähtävät tai tulee muita ajankohtaisia asioita ja tehtäviä jotka vievät mukaansa. Yleisesti 1960-luku oli epäkiitollista aikaa niin nuorisoseuraliikkeelle kuin monille muille puoluepoliittisesti sitoutumattomille järjestöille. Se oli "ajan henkeä". Lisäksi mm. telvision tulo ja kansalaisopistotoiminnan voimakas laajentuminen maaseudullekin olivat vähentämässä nuorisoseurojen toimintaa.

60-vuotisjuhlatoimikunta nimettiin Vilho Kangas puheenjohtajana. Kymmenhenkinen toimikunta ryhtyi yhdessä johtokunnan kanssa valmistelemaan merkkivuoden juhlatapahtumaa. Helmikuussa seurojen välisessä iltamakilpailussa saatiin ensimmäinen palkinto ja Artturi Leinosen kirjoittama näytelmä "Markkinatori" sai ensiesityksensä huhtikuussa. Kesäjuhla pidettiin heinäkuun lopulla ja seuran 60-vuotisjuhla elokuun 24.pnä 1958. - Päiväjuhlassa oli puhujana Yrjö Vasama ja iltajuhlassa Juhani Yli-Rantala.

Talon kunnostusta suunnitellaan

Vuoden 1959 vuosikokous pidettiin sääntöjen mukaisesti tammikuussa ja sääntöjen määräämien asioiden lisäksi valittiin eri harrastusalojen toimikunnat. Toimintatapahtumista ei kuitenkaan löydy mainintoja. Vuosikokouksessa 29.1.1960 käsiteltiin normaalit asiat ja keskusteltiin mm. puutavaran keräyksestä ja nimettiin kerääjät. Helmikuun 26. päivänä samana vuonna pidettiin seuran yleinen kokous, jossa käsiteltiin seurantalon kunnostusta Vilho Kankaan alustuksen pohjalla. Kokouksessa, jossa olivat mukana sekä veteraanien että nuorten edustajat, käytettiin lähes 30 puheenvuoroa. Yhteisymmärrystä ei löytynyt ja niin päätettiin, että puheenjohtaja hankkii uusia piirustuksia ja selvittää kustannusarviota ja sen jälkeen pidetään uusi kokous.

Seuran toiminta näyttää olleen täysin lamassa runsaan kymmenen vuotta, sillä "uudelleen perustamiskokous " pidettiin Hellanmaan Nuorisotalossa helmikuun 15.2. 1982. Mukana olivat myös keskusseuran toiminnanjohtaja Jorma Aro ja nuorisosihteeri Ritva Haapalainen.

Johtokunta päätti aloittaa toiminnan tanhupiirillä tai jytäjumpalla sekä järjestämällä erityisiä nuorten iltoja. Keskusteltiin myös seurantalon kunnostamisesta kesäkäyttöön ja tuotiin ilmi ajatus, että nuorisoseura-aatteen tarkoitus on "toimia nuorten omilla ehdoilla".

Syyskokouksessa päätettiin pyytää asiantuntijoilta arvioita toimitalon kunnosta ja järjestää nuorille "vapaan sanan ilta" siitä, millä heidät saataisiin toimintaan mukaan. Veli Sipilä oli kutsuttu puhumaan "näytelmän teosta ja näyttelemisestä". - Toimintasuunnitelmaan kirjattiin kuitenkin 13 kohtaa, mm. peli-illat, rytmiliikuntakurssi, pihamaan kunnostus, talon korjaus ja maalaus, näytelmä-ja tanhupiirit, Kalevan nuorten toiminta, kahdet iltamat ja erityinen nuorten "tempauspäivä" sekä kerho, joka keräisi vanhat paperit ja valokuvat talteen ja arkistoisi ne. -

Talon kunnostus otettiin vakavasti ohjelmaan ja kyläläisiä kutsuttiin kokoukseen siitä keskustelemaan. Puukeräys päätettiin järjestää. - "Ja nyt ei poijat puut mätäne", sanoi Ahti. "on kuulemma aikaisemmin kahdet puut mädäntyneet seuran tontille".

Lapuan Sanomat kertoi heinäkuussa 1983: "Seuran henkiin herättäminen tuli kylässä ajankohtaiseksi, kun kaikkein nuorimmat alkoivat kaivata harrastustoimintaa, kertoi seuran puheenjohtaja Hannu Pulli. - Nuorisotalon tilat koulun yhteydessä riittäisivät meille, mutta talolla on monta muutakin käyttäjää. Tämä vanha nuorisoseurantalo on ollut tyhjillään liki kaksikymmentä vuotta. Se on kunnostettavissa kesäkäyttöön suhteellisen helposti. Tiilikatto on pitänyt pintansa sateita vastaan."

Seurassa toimi aktiivisesti kolmisenkymmentä nuorta ja Kalevan nuoria oli mukana toistakymmentä. Kalevan nuorten tanhuryhmää ohjasi Raija Ylimäki. Varttuneemmat tanhuajat toimivat kansalaisopiston piirissä.

Kökkätyötä väellä ja voimalla

Kesäkuun alkupäivinä alkoi innostunut joukko 20-30 hengen voimin siivota taloa ja sen ympäristöä. "Naiset porstaa seinät ja katot ja keittää kökkäkahvit, taustalla soi musiikki. Hannu kävi katsomassa katon kuntoa. Hirvitti!" - Moskat ajettiin traktorilla kaatopaikalle ja miehet rakensivat uudet portaat. "Hirsiseinistä tuli komiat ja valkoiset ja haisivat hyvältä". Myös maa-ja kotitalousnaiset osallistuivat kökkään.

Kun sadeiltana ei voitu tehdä ulkotöitä päätettiin pitää keskusteluilta. Mutta Botniakalusteen kuorma-autot tulivat hakemaan kalusteita ja niin tavarat siirtyivät ketjussa autoihin. Niin talo saatiin tyhjäksi ja talkoot voivat jatkua. Heinä-elokuu tehtiin töitä lähes kaikkina iltoina, joskus myöhään yöhön.

Tammikuun alussa nuorisolautakunta järjesti Nuorisotalolle keskustelutilaisuuden, jossa oli 50 henkeä ja julkistettiin säännöt, joita talon käyttäjien tuli noudattaa. Nuorille pidettiin nuorisoseurailtoja tiistaisin, ohjaajina Hannu Pulli ja Ritva Lahdensuo. Nuoret pelasivat lentopalloa, koripalloa, bingistä, sählyä, lukivat lehtiä ja kuuntelivat musiikkia. Myös muutama elokuvaesitys järjestettiin. Tanhupiiri toimi kevätkauden Mauno Hangasmaan ohjauksella Taisto Riitamäen säestäessä.

Kalevan nuorten toimintaa ohjasi Raija Ylimäki. Hiihtolomaviikolla järjestettiin "hiihtolomarieha", päivällä lapsille ja illalla nuorille. Pääsiäislauantaina poltettiin kokko ja kevätjuhlaan kokoonnuttiin 17.4. Kunnan nuorisoleirin järjestelyistä vastasi Hellanmaa. Liittokokousedustajat kuulivat Lappeenrannan kokousmatkalla, että seura on saanut opetusministeriöltä 20.000 mk talon korjaukseen. Aerobig-jumppaa vetivät Nuorisotalolla Raija ja Jaana Ylimäki ja lentopalloturnauksessa seuran pojat voittivat nuorisojärjestöjen kisat.

Seuran sihteerillä oli täysin aihetta kirjoittaa toimintakertomuksen loppuun: " Moneen vuoteen, tai tekisi mieli sanoa moneen vuosikymmeneen ei ole ollut toiminnaltaan niin työntäyteistä ja ahkeraa vuotta kuin tämä vuosi 1983."

Viisikymmentäluvulla tehty tiilikatto purettiin kesällä 1984 ja tehtiin peltikatto. Vuosikokous ja syyskokous pidettiin ja toimintasuunnitelmaan otettiin näytelmä- ja tanhupiirit kansalaisopiston opintopiireinä, kuorolausunta ja elektroniikkakerhoakin suunniteltiin. Viljankeräys päätettiin panna toimeen. Johtokuntaa vahvistettiin rakennustoimikuntana ja siihen valittiin Pekka Hella, Leila Kontio, Oiva Myllykangas, Erkki Lahtinen ja Matti Perälä. - Kaupungilta saatiin talon remonttiin 12.000 markan avustus.

Seuraavan vuoden eli 1985 vuosikokous ja syyskokous pidettiin edelleen Nuorisotalossa ja niissä käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat. Osanottajia oli enää 9-10 ja talon kunnostustöiden lisäksi toimintasuunnitelma oli niukka. Vuoden 1986 vuosikokouksessa maaliskuussa keskusteltiin taas talon remontista ja todettiin, että salin lattia ja katto pitäisi saada kuntoon. Niinpä kökät päätettiin aloittaa tiistai-iltaisin, ensimmäisenä työnä katon hiominen. Kesäkuun alussa 1989 järjestettiin paperinkeräystalkoot. Paperia kerättiin monen traktorin voimalla eri puolilta kylää. Paperit lajiteltiin seurantalon salissa, "sanomalehdet erikseen, koska siitä saatiin parempi hinta. Kylän nuoriso teki lajittelussa kovan työn, sillä salin lattia oli paperia aivan täynnä".

"Hyvien ihmisten kylä" vilkastutti

"Nuorisoseuran toiminta on ollut viimeiset vuodet aivan pysähdyksissä. Vetäjät ja kökkäväki ovat väsähtäneet. Tahti oli liian tiivistä. Talo on nyt melkein valmis kesäkäyttöön. Kun kylvötyöt on tehty, viedään remontti loppuun, sillä 4.-5. heinäkuuta talomme tulvahtaa täyteen TV 2:n väkeä". - Näin kirjoitti pöytäkirjaan Raija Ylimäki seuran "entisen" johtokunnan kokouksesta 4. pnä toukokuuta 1993. - Seurantalolla kuvattiin kohtauksia yhdeksän osaiseen tv-sarjaan "Hyvien ihmisten kylä". Televisiosarja oli alahärmäläissyntyisen Seppo Vesiluoman kirjoittama.

Kesäkuussa alkoivat talon ja ympäristön siistimistä ja kunnostusta koskevat talkoot. Verhoja ommeltiin neljän ompelukoneen voimalla ja niin jo 10 vuotta aikaisemmin hankitut kolme pakkaa kangasta pääsivät vihdoin ikkunoita somistamaan. Miehet korjasivat rikkinäiset ikkunat, maalasivat ravintolahuoneen lattian, viimeistelivät sähkötyöt ym. Talkoisiin osallistui neljäkymmentä henkilöä. Vielä viimeisinä päivinä ennen kuvausten alkamista "porstattiin näyttämö ja eteiset ja tehtiin viimeiset valmistelut kuvauksia varten". 4.7.1993: "Historiallinen päivä koittaa. Hellanmaan nuorisoseura on antanut talonsa TV 2:n käyttöön kahdeksi päiväksi. Oli vaikuttava näky kun kuvaajien ja näyttelijöiden autokolonna kääntyi tänne seurantalolle. Hetkessä talo oli täynnä vilskettä", kirjoittaa sihteeri päivän tapahtumista.

Kuvaukset tehtiin Jussi Niilekselän ohjauksessa ja hellanmaalaisiakin oli muutama näyttelijänä mukana, mutta suurempi ryhmä järjestämässä koko joukolle ruokailua koululle, kahvitusta, makkaranpaistoa ym.- "Kun kuvaukset iltamyöhällä loppuivat, voimme olla tyytyväisiä, sillä kaikki sujui meidän seuran puolesta kiitettävästi. Haikealla mielellä hyvästelimme kuvausryhmän ja toivotimme heidät pian tervetulleeksi takaisin elokuvantekoon".

Televisiokuvaukset ja sen aiheuttamat toiminnot saivat aikaan piristystä seuran muuhunkin toimintaan. Kansalaisopiston puutyönopettaja Onni Rantala valmisti Heikki Vilpakan ja Raija ja Taisto Ylimäen avustamana 30 kpl steppilautoja ja lisäksi vuokrattiin puntteja ja niin pääsi alkamaan koko kesän jatkuneet jokaviikkoiset jumpat Raija ja Virpi Ylimäen johdolla. Jumppaajia oli 20-30. Seuran pihapiiriin laitettiin myös lentopalloverkko.

Mitä alle 18-vuotiaille?

Heinäkuussa 1993 oli keskustelutilaisuus, minkä aiheena oli mitä toimintaa ja missä alle 18-vuotiaille? Läsnä oli 21 osanottajaa. Vastuukysymyksiin kokouksen puheenjohtajana toiminut Ahti Rantala totesi, että kun nuorisoseuralla ei ole ollut muutamaan vuoteen vuosikokouksia, ei näin ollen ole varsinaisesti johtokuntaakaan vastaamassa toiminnasta. "On vain pieni joukko nuorisoseuran ystäviä, entisen johtokunnan jäseniä, jotka ovat vieneet remonttia loppuun".

Kun paikalla olleille nuorille esitettiin kysymys, minkälaista kerho-, tms. valvottua toimintaa he haluaisivat, eivät he tuntuneet innostuvan minkäänlaisesta kerhotoiminnasta. He haluaisivat vain oleilla seurantalon tiloissa. - Sitä todettiin jo aikaisemmin kokeillun huonolla menestyksellä. Lopuksi ovet täytyi sulkea jo tulipalon vaarankin takia. - Joku nuorista ehdotti, että he voisivat heittää tikkaa ja pelata pingistä. Läsnäolijoista ei kuitenkaan löytynyt henkilöä, joka olisi ollut halukas kokoontumisten valvojaksi, jolta edellytettiin vähintään 20 vuoden ikää.

Seuran varsinainen vuosikokous pidettiin monen vuoden tauon jälkeen 28. 4. 1994 omassa talossa. Läsnä oli 12 osanottajaa. Pekka Hellan johdolla käytiin läpi sääntömääräiset asiat. "Tänä kesänä hiotaan salin ja eteisen lattiat ja pidetään yhdet aikuisten tanssit", päätti kokous lopuksi. Tämä lienee seuran viimeinen varsinainen vuosikokous ennen seuran satavuotisen toimintakauden täyttymistä.

Miehet puheenjohtajina, naiset sihteereinä

Seuran puheenjohtajana on sadan vuoden aikana ollut 62 eri henkilöä, joista vain yksi on ollut nainen, v. 1943 valittu Kaisa Kangas (Rajala). Puheenjohtajista kymmenen on hoitanut tehtävää enemmän kuin yhden vuoden. 70:nä ensimmäisenä vuotena on puheenjohtajina ollut 60 eri henkilöä, mikä antaa selvemmän kuvan aktiivivuosikymmenien nopeasta vaihtuvuudesta.

Sihteerin tehtäviä on hoitanut 45 eri henkilöä, joista miehiä 8 ja nekin kaikki 25:n ensimmäisen toimintavuoden aikana. Rahastonhoitajat ovat vaihtuneet yleisesti vuosittain mutta tilintarkastajat ovat olleet pitkäaikaisempia kuten yleisestikin järjestöelämässä.

Eräs järjestöllinen harvinaisuus

Hellanmaan nuorisoseuran osalle on tullut eräs harvinainen sattuma mitä minkään toisen nuorisoseuran kohdalle ei järjestön koko olemassaolon aikana ole osunut. Sen kasvatit olivat samanaikaisesti koko järjestön, Suomen Nuorison Liiton, johtopaikoilla. Vilho Kangas liiton johtokunnan puheenjohtajana vv. 1970-1971 ja Juhani Yli-Rantala samanaikaisesti liiton pääsihteerinä. Kangas oli pitkään myös Etelä-Pohjanmaan Ns:n puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä sekä SNL:n johtokunnassa vuodesta 1955 alkaen. Yli-Rantala toimi SNL:ssa pääsihteerinä vv. 1958-1985 sekä samanaikaisesti Vapaan Sivistystoiminnan Liiton toiminnanjohtajana vv. 1978-1986.

Tiet erkanivat

Seuran alkuaikoina olivat toiminnassa mukana monet, jotka sittemmin esimerkiksi kokemansa uskonnollisen herätyksen takia tai jostain muusta syystä eivät katsoneet mahdolliseksi enää osallistua toimintaan. Sellaisista henkilöitä voidaan mainita Kustaa Kujanpää, joka oli puhujana seuran tilaisuuksissa, johti laulukuoroa ja kotiopintoja, Juho Sinnemäki kirjoitti juhlarunoja seuran kesäjuhlaan ja Juho Pajula oli mukana mm. seuran kotiseututoimikunnassa. Vain nämä esimerkkeinä mainitaksemme.

Tunnettu herännäisjohtaja Juho Malkamäki (1844-1928) antoi talonsa Malkamäen ja Karhunmäen ympäristöineen, väkineen ja hevosineen nuorisoseuraliikkeen ensimmäisen suuren juhlan toteuttamiseen. Myös toinen eteläpohjalainen heränneiden maallikkojohtaja Arvi Logren (1823-1883) suhtautui suopeasti nuorisoseuratoiminnan alkuvaiheisiin ja piti mm. Malkamäen nuorisojuhlassa 1882 puheen, jossa hän sanoi, että reki tarvitsee eteensä kaksi aisaa, hengellisen ja maallisen sivistyksen. - Tiet erkanivat kuitenkin varsin pian. Vuosisadan vaihteen aatetaistelut veivät herännäisyyden ja nuorisoseuraliikkeen etäämmälle toisistaan. - Jaakko Numminen mainitsee Nuorisoseuraliikkeen historiassa v. 1961. "Tietenkin on mahdollista, että nuorison tanssi ja leikit olivat tehneet vastenmielisen vaikutuksen Malkamäkeen, mutta toisaalta on hyvin luultavaa, että hänen lämmintä kansallista mieltään olivat viehättäneet ne isänmaalliset puheet ja esitelmät, joita Karhunmäen kentällä oli pitkin päivää kuultu".

Vaikka edellä kerrottu ei suoranaisesti kuulukaan Hellanmaan nuorisoseuran historiaan, on sen vaikutus Hellanmaassa ollut merkittävä ja jakanut kyläläiset tavallaan kahteen leiriin, mikä on osaltaan heikentänyt nuorisoseuran mahdollisuuksia toimia täystehoisesti koko kyläkunnan piirissä.

Näytelmien ja liikuntaharrastusten seura

Kuten toisissa yhteyksissä on todettu, Hellanmaan nuorisoseura oli ensimmäiset kuusi vuosikymmentään erityisesti näytelmätoiminnan seura. Aleksis Kiven Kihlaus esitettiin jo ennen seuran perustamista ja sitten tulivat mm. Kisaviikolla, Postikonttorissa, Mallassaunalla, Syteen taikka saveen, Mestari Muikkunen ym.

Pöytäkirjoista ja vuosikertomuksista voidaan laskea ja joiltakin vuosilta arvioida, että seuran toimesta on esitetty ainakin 450 näytelmää. Vuosikymmeniä näytelmä kuului useimpien iltamien ohjelmaan ja niinpä parhaina vuosina oli ohjelmassa jopa 15-16 näytelmää. Niiden lisäksi suuri määrä kuvaelmia ja näyttämöhupailuja, joko itse tehtyjä tai muualta löydettyjä.

Jaakko Juutilan tekemässä seuran 35-v. historiikissa mainitaan, että jotkut vuosikymmenien toimijoista ovat laskeneet olleensa mukana 50-60 näytelmässä. Iltamaohjelmien näytelmät olivat suurelta osin sisällöltään keveitä 1- ja 2- osaisia huvinäytelmiä, mutta alkuajoista lähtien uskallettiin ottaa ohjelmaan myös suurempia ja kirjallisesti merkittävämpiä kuten Anna-Liisa, Murtovarkaus, Murtuneita ja Seitsemän veljestä. Kaikki edellä mainitut olivat ohjelmassa eri vuosikymmenillä useita kertoja. Murtovarkaus ja Seitsemän veljestä olivat myös Pyrinnön ohjelmistossa.

Seuran alkuvuosikymmeninä urheilua ja muita liikuntaharrastuksia hoiti pääasiassa alaosastona toiminut Pyrintö. Toisen maailmansodan jälkeen voimistelulla ja kansantanssilla oli vahva sija seuran toiminnassa. Erityisesti miesvoimistelu- ja kansantanssiryhmät menestyivät hyvin myös maakunnallisissa kilpailuissa.

Musiikilla yleensä ja erityisesti tanssimusiikilla on aina ollut merkittävä sijansa nuorisoseurojen toiminnassa. Jo alkuvuosikymmeninä Hellanmaan nuorisoseura hankki omistukseensa kaksi viulua, joille nimettiin hoitajat ja joilla pääasiassa soitettiin ensimmäisinä vuosikymmeninä tanssin musiikki ja myös juhlissa ja iltamissa esitetty soitinmusiikki. Niillä säestettiin lauluja, piirileikkejä ym. - Musiikkitoiminnasta kerrotaan lähemmin toisaalla, jossa kylän musiikkiharrastuksia esitellään kokonaisvaltaisemmin.

Puheet, esitelmät ja alustukset olivat tärkeä osa seuran toimintaa, varsinkin alkuvuosikymmeninä. Siten levitettiin tietoa, innostettiin aatteeseen ja itsensä kehittämiseen.

Puhujina seuran kokouksissa, iltamissa ja juhlissa esiintyivät kaikki seuran puheenjohtajat, mutta myös monet muut jäsenet joutuivat vuorollaan esiintymään puheenpitäjinä, mikä oli hyvää valmennusta muihinkin yhteiskunnallisiin, järjestöllisiin ja talouselämän tehtäviin. Voidaankin sanoa, että nuorisoseura oli merkittävä puhujakoulu.

"Alku" alusta alkaen

Seuralehti nimeltään Alku ilmestyi ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen. Aluksi kerran kuussa, myöhemmin sattumanvaraisemmin riippuen lähinnä toimittajien akiivisuudesta. Lehden toimittaja valittiin pääsääntöisesti seuran yleisessä kokouksessa ja ensimmäinen toimittaja oli seuran puheenjohtaja Juho Alasaari. Hänen jälkeensä tulivat Juho Hyyppä ja Juho Kontio. Lehti oli aina välillä pitempäänkin ilmestymättä, mutta herätettiin taas uudelleen eloon. Ns. sortovuosina seuralehteä voitiin käyttää myös sortovallan vastustamiseen ja kansallisen innostuksen kohottamiseen. Siitä ei ole kuitenkaan konkreettisia todisteita, koska tämän kirjoittajan käsiin ei ole löytynyt yhtäkään alkuvuosien lehteä. Lapuan historiassa II (siv. 525) mainitaan, että "Nuorisoseurat eivät pahemmin kärsineet sortovuosista, mutta Hellanmaan seuran lehti jouduttiin nimismiehen käskystä lakkauttamaan - sitkeähenkinen se ei ollut muutenkaan".

Mainintaa lehden lakkauttamisesta ei löydy pöytäkirjoista, mutta syynä saattaa olle se, että vuosien 1902-04 ajalta seuran pöytäkirjat ovat Juho Alasaaren mukaan irtolehdille kirjoitettuina hävinneet jo alkuvaiheessa. Tapauksesta ei ole mainintaa myöskään Juho Alasaaren kirjoittamassa seuran 25-v. historiikissa. Lehdestä on mainintoja vasta vuodesta 1905 alkaen.

Vuoden 1911 lopussa yleisessä kokouksessa "Perustettiin seuran lehti, jonka nimeksi tuli "Valonsäde". Ilmeisesti Valonsäde ei kuitenkaan päässyt "säteilemään", sillä seuraavina vuosina lehdestä ei ole minkäänlaista mainintaa. Vasta tammikuussa 1915 pidetyn yleisen kokouksen pöytäkirjassa on maininta:"Aijottiin ruveta toimittamaan seuran lehteä vaan vaikeiren aikain takia päätettiin lykätä asia tuonnemmaksi".

Viimeinen lehti ilmestyi nuorisoseuran 50- vuotisjuhlaan 1948 ja sen toimittivat Sauli ja Kauko Kangas ja Paavo Ojala. - Toimittajan tehtäviä hoitivat eri aikoina monet henkilöt.