On sanottu painava sana yhteisissä asioissa

"Poliittinen toiminta sanan modernissa mielessä virisi Lapualla 1880:n tienoilla, ellei oteta huomioon aiempaa osallistumista valtiopäivämiesvaaleihin." (1) Hellanmaan poliittista toimintaa kartoitettaessa voidaan lähteä liikkeelle vuosisadan alusta, jolloin maamme itsenäisyys kangasteli mielissä kaukaisena haaveena.

Toki on muistettava, että valtakunnan asioihin pyrittiin Hellanmaastakin vaikuttamaan jo ennen sitä. Niinpä esimerkiksi kylässä oli henkilöitä, jotka kelpuutettiin edustamaan paikkakuntaa säätyvaltiopäivien valinnassa. Vuonna 1884 oli säätyvaltiopäivien valitsijamiehenä Matti Hangasmaa ja vuonna 1887 Heikki Porola. Hän oli vuonna 1896 vielä varamiehenä. "Lapualta lähetettyjen valitsijamiesten luku vaihteli neljästä seitsemään luvun kasvaessa uutta vuosisataa lähestyttäessä." - "Valitsijamiehet olivat tunnettuja kunnallis- ja lautamiehiä tai eturivin talollisia." (2)

Jos viime vuosisadan lopulla kiistana olivat kielikysymykset niin vuosisadan alkupuolelle tultaessa alkoivat vähitellen näkyä puoluepoliittiset tavoitteet.

Ja kun olivat kysymyksessä ensimmäiset eduskuntavaalit maaliskuussa 1907, niin oli luonnollista, että poliittisen agitaation pärskeet ulottuivat myös Hellanmaahan. "Punaisen viivan" vetäminen koettiin kautta linjan juhlalliseksi tapahtumaksi ja odotukset vaaleja kohtaan olivat suuret. Vaaleja lähestyttäessä tehtiin voimakkaasti työtä omien hyväksi. Valtakunnan politiikkaa luodaten tuolloin vedettiin selkeitä rajoja oikeisto/vasemmisto-linjalla, joskin on todettu, että vaalitaistelu Lapualla ei ollut kovin kiivasta.

Tuohon aikaan oli vankka vaikuttaja, "yleisen mielipiteen" tulkki, Suomalainen puolue. "Malaperin 'kristillisillä' ei ollut valittamista, koska heidän kannatuksensa oli lähes 75 prosenttia äänistä." (3) Ja jos näin oli koko Lapuan alueella niin Hellanmaassa kannatus oli vieläkin voimakkaampaa. Kokoon saatiin 345 ääntä eli 85,5 %. Vain "suomettarelaisuuden vankimmat linnakkeet" keräsivät vieläkin enemmän, Tiistenjoki 90,4 % ja Lakaluoma 90,5 %.

Toiseksi suurin ryhmä Hellanmaassa oli Sosialidemokraattinen puolue, joka sai 41 ääntä eli 10,5 %. Maalaisliitto oli tuolloin - vasta aivan uutena tulokkaana - hento vaikuttaja. Se sai ainoastaan kolme ääntä eli 0,8 %.

Työväenyhdistyskin kokeili menestystään

Vuonna 1903 perustettu Lapuan Työväenyhdistys yritti tuolloin aktiivisesti lyödä kiilaa myös sivukyliin ja otti kantaa sivukylien asioihin. Niinpä tammikuussa vuonna 1906 perustettiin Hellanmaahan Lapuan Työväenyhdistyksen haaraosasto Valon säde ja Vapaa sana-lehti levisi Pohjalaisen rinnalla aluksi jopa talonpoikaistaloihin, kuten Kustaa Kankaanpää on haastattelussaan kertonut. Näihin aikoihin lienee ajoittunut kylässä aikaisemmin niin paljon puhuttu Oskari Tokoin vierailu ja puhetilaisuus. Hänen puheensa oli erään kuulemassa olleen hellanmaalaisen mukaan ollut niin voimakas kiihoituspuhe, että se karkoitti maltilliset henkilöt pois yhdistyksen jäsenyydestä.

Hellanmaan Valon säde oli toiminnaltaan vain himmeä ja hyvin lyhyt tähdenlento, kuten Haapakosken ja Ruhan yhdistyksetkin. Parhaimmillaan sen toiminta oli ehkä työväenaatteen osuustoiminnallista liiketoimintaa kehiteltäessä. Toimihan Hellanmaassa melko pitkään Työväen osuuskaupan, myöhemmin Osuusliike Laajan sivumyymälä. Joidenkin muistitietojen mukaan samalla paikalla on ollut aikaisempina vuosikymmeninä kesäisten juhlien esiintymislava.

Jo ennen vapaussotaa todettiin monien pienten haaraosastojen toiminnan laimeus ja lopahtaminen. Toimihenkilöistäkin saatettiin todeta: "Puheenjohtaja ja sihteeri saattoivat jäädä tulematta kokoukseen tai ohjelman suorittajat laiminlyödä tehtävänsä." (1)

Tällainen "nukahtaminen" tapahtui ehkä myös Hellanmaassa ja toisaalta on sanottu, että vapaussota tasoitti mielialoja ja yhdisti kyläläisiä.

Hengelliset asiat pohjana kannanotoille

On selvää, että ensimmäiset eduskuntavaalit aikanaan loivat monenlaisia odotuksia ja kiivaimmillaan kärjistivät vastakkainasetteluja. Uskonnolla oli erittäin suuri merkitys poliittisia asioita ratkottaessa ja Hellanmaassa tämä alue oli "tulenarka". Vasemmisto osittain vaati kirkon ja valtion eroa. On syytä sanoa, että osittain, koska juuri tässä suhteessa oli kahdenlaista ilmaa. Oli kristillisiä ja sosialidemokraattisia työväenyhdistyksiä ja jäsenistön mielipiteet järjestön sisällä näin ollen vaihtelivat. Toisaalta myös alkiolaisessa nuorisoseuraliikeessä oli kahdenlaista mielipidesuuntaa. Toiset olivat sitä mieltä, että uskonto ja hengelliset asiat olivat kunkin yksityisasioita. Haapakosken nuorisoseura mm. korosti kristillis-siveellisellä pohjalla toimimista samoin kuin hyvin vahvasti myös Hellanmaan nuorisoseura. Niinpä Lapuan historian kirjoittaja toteaakin: "Varmaankin nuorisoseuroissa pyrittiin etsimään synteesiä kristinuskon ja sosialismin välille." (1)

Tämä monivivahteisuus varmasti hämärsi jossain määrin ihmisten mieliä, kun samoissakin leireissä oltiin monta mieltä.

Toisaalta kärjistyksiä aiheutti se, kun "kirkolta" päin otettiin jyrkästi kantaa kehitteillä oleviin kylän asioihin. Niinpä esimerkiksi pahaa verta aiheutti se, kun Lapuan Työväenyhdistys pääyhdistyksen arvovallalla puuttui Hellanmaan rukoushuoneen rakentamiseen: "Huhtikuussa 1909 vastustettiin Hellanmaan rukoushuoneen rakentamista, koska se ei hyödyttänyt köyhiä työläisiä, vaan oli 'sosialistien vähennyslaitos' kylässä, missä sosialisteja pidettiin jumalankieltäjinä, kun taas suomettarelaiset olivat 'suoraan taivaasta'." (2) Tämä kaikkinainen hengellisten ja maallisten asioiden törmäys oli omiaan luomaan pohjaa sille vastakkainasettelulle, jonka pohjalta Hellanmaan eräillä alueilla asennoiduttiin niin voimakkaasti 1930-luvun tapahtumiin. Tämä on hyvä pitää mielessä kun toisaalla kerrotaan 1930-luvun hellanmaalaisista tapahtumista.

Vaaleja vaalien perään

Äänioikeuden astuttua voimaan suomalaisia opetettiin toden teolla vaalikäytäntöön, joskin tiuhaan toistuvat vaalit olivat omiaan turhauttamaan, mutta toisaalta kasvattamaan uhmaa. Keisari hajotti eduskunnan valtaoikeuksien nojalla moneen kertaan (1908, 1909, 1910). Historiallisesti aivan ainutlaatuista lienee se, että vuosien 1907 - 1917 aikana jouduttiin pitämään kahdeksat eduskuntavaalit.

Maalaisliiton kannatus nousi Hellanmaassakin tuona aikana tasaisen varmasti ollen vuonna 1917 16,5 % ja vastaavasti suomalaisen puolueen kannatus laski ollen kuitenkin vuonna 1917 vielä 65,5 %. Hämmästyttävintä lienee se, että sosialidemokraattien kannatuskin oli nousussa, sillä vuonna 1917 se keräsi 18 % annetuista äänistä.

Lapuan historiassa on tilasto, joka osoittaa puoluekannatuksen kehittymisen Lapualla noina demokratian alkuaikoina. Hellanmaan äänijakauma neljissä eduskuntavaaleissa oli seuraava:

Maalaisliiton kannatuskasvu jatkui entistä selkeämmin vuoden 1919 eduskuntavaaleissa, jolloin otettiin kantaa tasavaltalaisen hallitusmuodon puolesta. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ei Hellanmaassa kuitenkaan ollut organisoitua maalaisliiton järjestötoimintaa.

Sotien jälkeistä kuvaa

Viime sotien jälkeisiin vuosiin tultaessa on todettavissa, että Hellanmaan seutu on pysytellyt aktiivisen alueen maineessa. On pidetty huolta siitä, että äänioikeuden suomaa vaikutusmahdollisuutta on käytetty.

Viisissä eduskuntavaaleissa (1962-1979) ovat äänestysprosentit olleet melko korkeita. Alahellassa prosentti on ollut neljissä vaaleissa jopa yli 95 %.

• Vuosi 1962: Alahella 95,4 %, Hellanmaa 93,2 %, Toijanniemi 94,1 %.
• Vuosi 1966: Alahella 95,34 %, Hellanmaa 88,48 %, Toijanniemi 93,5 %.
• Vuosi 1970: Alahella 95,02 %, Hellanmaa 89,93 %, Toijanniemi 80,65 %.
• Vuosi 1975: Alahella 92,86 %, Hellanmaa 88,90 %, Toijanniemi 89,07 %.
• Vuosi 1979: Alahella 96,26 %, Hellanmaa 90,68 %, Toijanniemi 92,44 %. (1)

Lapuan historia kertoo niukoin vedoin poliittisten puolueiden organisoitumisesta paikkakunnalla. Niinpä esimerkiksi kuvaukset Maalaisliiton ja Kansallisseuran/Kokoomuksen pitäjäyhdistysten ja kyläosastojen perustamisesta mahtuvat vajaaseen sivuun, kun taas työväenyhdistysten historiasta on melko laaja selvitys. Liekö kuvausten niukkasanaisuuteen syynä sama kuin tätäkin tekstiä laadittaessa. Asiakirjat ovat pelkistettyjä ja pöytäkirjoja puuttuu kymmenien vuosien ajalta. Ilmeisesti kiivaimpina poliittisina aikoina on käynyt niin kuin eräs kirjoittaja toteaa: "Mutta toiminta oli niin työn täyteistä ja monia neuvottelutilaisuuksia pidettiin, että sellaiset muodollisuudet kuin pöytäkirjan pito pidettiin sivuseikkana tai suorastaan unohdettiin."

Itsenäisyyden alkuaikoina käytiin omat kiistat valtiomuodosta ja se oli myös Hellanmaassa omalla tavallaan voimakkaasti kylää kahtia jakava vaihe; herännäisyyden piirissä oltiin kuningasmielisiä ja vastaavasti muut olivat tasavaltalaisia. Kun näistä kiistoista vähitellen selvittiin alkoivat meidän päiviimme saakka ulottuvat puoluepoliittiset suuntaviivat hahmottua myös Hellanmaassa. Maalaisliiton ympärille ryhmittäytynyt viljelijäväki alkoi puuhata omaa paikallisosastoa. Ehdittiin kuitenkin vuoteen 1922 ennenkuin perustamistoimet konkretisoituivat.

Maalaisliiton osasto perustetaan

Osaston perustaminen liittyy laajempaankin puolueen järjestötoiminnan organisointiin, jota johti puoluesihteeri Vihtori Kivimäki, silloinen Lapuan Ojutkankaan koulun opettaja. Hänen virkapaikastaan johtuen Maalaisliiton "puoluetoimisto" oli vuosina 1922-23 Ojutkankaan koululla.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1922 oltiin vihdoin koolla Juho Yli-Rantalan talossa. Opettaja Vihtori Kivimäki ja johtaja E.V. Leskelä alustivat keskustelukysymyksiä, joissa kosketeltiin yhteenliittymisen merkitystä: "... me yksilöinä olemme heikkoja, mutta yhteenliittymisen kautta saamme voimaa, joka vaa'assakin jotakin painaa". (1)

Ville Kangas kirjoitti osaston 30-vuotishistoriikissa: "Se oli aikaa, jolloinka maamme ja kansamme otti ensimmäisiä, monessakin mielessä hapuilevia askeleitaan itsenäisenä maana ja kansana, jolloinka vapaussotamme iskemät haavat olivat vielä kirvelevät ja avoimet. Näihin aikoihin vielä hallitusmuototaistelun kiivaat mainingit olivat tuoreessa muistissa." (2)

Varsinkin 1930-luvun rauhattomina vuosina osaston toiminta oli hyvin aktiivista, kun yritettiin pitää yllä vastavoimia liikehdinnälle, joka kärjistyneimmillään tähtäsi kansanvallan tuhoamiseen. (3)

Mitään valtavaa innostusta ei perustavassa kokouksessa koettu, sillä mukana oli ainoastaan parikymmentä asian harrastajaa. Ensimmäisessä johtokunnassa ovat olleet Ville Kangas puheenjohtaja, joka toimi tehtävässä 27 vuotta, Eino Hemminki sihteeri, Juho Yli-Rantala (vpj), Antti Hietakangas (rahaston hoitaja), Ernst Saarikoski, Juho Kangas, Antti Perälä, Jaakko Rantala ja Jaakko Rajala.

Johtokunta piti ensimmäisen kokouksen viikkoa myöhemmin Toijanniemen koululla, jolloin pöytäkirjaan liitettiin ensimmäinen jäsenluettelo. Osastoon oli viikon sisällä liittynyt 54 hellanmaalaista. Mukana oli jo siinä vaiheessa 15 naista, joka osoittaa naisten olleen Hellanmaassa alusta alkaen Maalaisliitto-Keskustan järjestötoiminnassa aktiivisesti mukana.

Osaston muina puheenjohtajina ovat toimineet Pentti Lahdensuo, Mauri Isoluoma, Sauli Kangas, Heino Rantala, Heikki Isoluoma, Jussi Ala-Rantala, Kaleva Rajala, Ahti Rantala, Raimo Jussinmäki ja Pekka Hella. Ensimmäisestä jäsenluettelosta on pääteltävissä, että Maalaisliiton jäsenkuntaa yhdisti Hellanmaassa nuorisoseuratausta. Santeri Alkion itsekasvatus- ja sivistysihanteille syttyneet hellanmaalaiset omaksuivat myös Alkion yhteiskunnallisen ohjelman.

Osasto järjesti loppiaisena 1923 ensimmäisen iltaman. Puhujina olivat kansanedustajat Jalo Lahdensuo ja Frans Kärki sekä puoluesihteeri Vihtori Kivimäki. Osaston puheenjohtaja Ville Kangas esitti lausuntaa ja musiikinopiskelija Nestori Rajala lauloi.

Osaston iltamista tuli vuosittainen perinne. Tavallisimmin puhujina oli oman paikkakunnan ja lähipitäjien kansanedustajia. Jalo Lahdensuo vieraili usein osaston tilaisuuksissa. Toisinaan hellanmaalaiset kuuntelivat myös ylistarolaisen kansanedustajan Heikki Vehkaojan poliittisia tilannekatsauksia. Iltamien lisäksi järjestettiin aina ennen vaaleja puhetilaisuuksia. Äänet pyrittiin keskittämään oman pitäjän ehdokkaalle. Niinpä Jalo Lahdensuo sai Hellanmaasta runsaasti ääniä koko kansanedustajakautensa ajan eli vuoteen 1936 saakka.

Osaston toiminta oli hyvin vakiintunutta ja vaihtuvuus johtokunnassa vähäistä. Muutamia uusia jäseniä johtokuntaan kuitenkin valittiin. Heistä on erikseen perusteltua mainita vuonna 1935 johtokuntaan valittu Jussi Huhta, joka teki mittavan työn Maalaisliitto - Keskustan hyväksi Hellanmaassa.

Toisen maailmansodan aikana järjestötoiminta oli luonnollisesti hyvin vähäistä, mutta sodan jälkeen toiminta virisi entistäkin aktiivisempana. Mukaan tulivat sodassa aikuisiksi kasvaneet nuoret miehet ja myös naisten osuus järjestötyössä kasvoi nopeasti.

Yksi osoitus osaston toiminnan aktiivisuudesta oli 30-vuotisjuhlien järjestäminen. Vuonna 1953 (3.5.) nuorisoseuran talossa pidetyssä juhlassa oli juhlapuhujana Maalaisliiton puheenjohtaja V.J.Sukselainen ja toisena puhujana kansanedustaja Kustaa Tiitu. Monipuolinen ohjelma sisälsi mm Hangasmaan veljesten voimistelunäytöksen. Vilho Kangas esitti lausuntaa ja Ville Kangas osaston historiikin. Pääjuhlan lisäksi kokoonnuttiin saman päivän iltana iltamiin, jossa puhui kansanedustaja Toivo Antila Kurikasta. Nuorisoseuralaiset tanhusivat ja esittivät näytelmän.

Merkkitapaus osaston toiminnassa 1950-luvulla oli pääministeri Urho Kekkosen vierailu maanviljelijä Olavi Rintamäen talossa 31.8.1955. Tilaisuudessa olivat läsnä Maalaisliiton Lapuan osastojen johtokunnat.

Marraskuussa 1958 osaston syyskokouksessa Veikko Kallion talossa vierailivat ministeri Johannes Virolainen ja puoluesihteeri Arvo Korsimo. Sihteerinä toiminut Olavi Perälä kirjoitti pöytäkirjaan: "Kaksi suurta miestä" esitti selonteon poliittisesta tilanteesta ja hallituskriisistä. - Arvatenkin yöpakkashallitusta seurannut poliittinen tilanne kiinnosti hellanmaalaisia.

Osaston 40-vuotisjuhlaa vietettiin 28.1.1963 Oiva Perälän talossa. Juhla oli onnistunut ja yleisöä oli n. 150 henkeä. Juhlapuhuja oli piirin silloinen puheenjohtaja Väinö Rankila. Vapaan sanan aikana mm. kunnallisneuvos Kustaa Tiitu onnitteli osastoa ja toi esiin kiitokset siitä, että "Hellanmaasta on saatu apua silloin kun sitä on todella tarvittu poliittisesti tärkeinä hetkinä."

Kankaan "perheyhtymä"

Puoluepoliittisesti on syytä mainita maakunnassa ja valtakunnan tasolla vaikuttanut Kankaan pariskunta Yrjö ja Orvokki. Yrjö Kangas oli sotien jälkeen perustamassa Maalaisliiton Etelä-Pohjanmaan piirin nuorisojärjestöä, joka liittyi kesällä 1945 perustettuun Maaseudun Nuorten Liittoon (MNL). Yrjö Kangas toimi piirin johtokunnassa ja puheenjohtajana. Myöhemmin hänet valittiin MNL:n johtokuntaan ja sen varapuheenjohtajaksikin. Hän oli sitä kautta myös MNL:n edustajana puoluevaltuuskunnassa ja myöhemmin Maalaisliiton/Keskustapuolueen piiritoimikunnassa.

Orvokki Kangas (s.1921) teki mittavan työn valtiollisella saralla. Avioparin työnjako kunnallispolitiikassa oli pitkään se, että isäntä oli hallituksen ja emäntä valtuuston jäsen (1964-1984). Orvokki Kangas oli myös aktiivisesti mukana poliittisessa järjestötoiminnassa, kuten Keskustapuolueen Naisten varapuheenjohtajana ja Etelä-Pohjanmaan Keskustanaisten puheenjohtajana.

Pitkä perinne keskittää äänet oman pitäjän ehdokkaalle tuli osaston piirissä uudella tavalla ajankohtaiseksi, kun Orvokki Kangas asetettiin ehdokkaaksi vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Hellanmaan osasto sai oman edustajansa valtiopäiville samalla kun Vaasan läänin vaalipiiristä valittiin ensimmäisen kerran nainen Maalaisliitto-Keskustan kansanedustajaksi. Keskeisen perustan Orvokki Kankaan poliittiselle uralle kansanedustajana, puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana ja sosiaaliministerinä muodosti Hellanmaan paikallisosaston ja sen rinnalla toimivan naisosaston johdonmukainen tuki. Niinpä Orvokki Kangas on myöhemmin muistellut, että vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeenkin hän koki monien onnittelujen joukossa kaikkein tärkeimmäksi Hellanmaan paikallisosaston ja naisosaston onnittelut.

Orvokki Kangas oli kansanedustajana vuosina 1970-1983. Presidentin valitsijoiden joukossa hän oli neljä eri kertaa, vuosina 1968, 1972, 1978 ja 1982. Sosiaali- ja terveysministerinä hän toimi vuosina 1976-1977.

Koko 1970-luku oli paikallisosaston aktiiveille työntäyteistä aikaa johtuen siitä, että osastolla oli oma kansanedustaja ja eduskunta hajotettiin kahdesti kesken vaalikauden. Kokouksia ja puhetilaisuuksia pidettiin paljon. Puhetilaisuuksissa vieraili useita puolueen johtohenkilöitä. Vuoden 1974 vuosikokouksessa esitti poliittisen tilannekatsauksen puolueen varapuheenjohtaja Ahti Pekkala. Tässä yhteydessä on sopiva mainita, että ministeri ja myöhemmin maaherra Pekkalan sukujuuret juontavat hänen äitinsä puolelta Hellanmaahan.

Monista 70-luvun suurista uudistuksista on osaston kokouksissa keskusteltu vilkkaasti; peltojen paketointi, lehmien tapporahat ja muut maatalouden ylituotantoon liittyvät kysymykset ovat keskusteluttaneet myös hellanmaalaisia. Keskustelua herättivät myös korkeakoulujen hallinnonuudistus, peruskoulu ja maaseudun sosiaaliset kysymykset.

Osaston 60-vuotisjuhla pidettiin 6.2.1983 Hellanmaan koululla. Juhlapuheen piti puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka jakoi ansiomerkkejä osaston toiminnassa mukana olleille.

Keskustapuolueen Hellanmaan paikallisosasto on tullut toimineeksi jo lähes 80 vuotta. Viime vuosikymmenet toiminnassa ovat kuluneet tasaisen varmasti ja tärkeimmät tehtävät ovat olleet sekä kunnallisiin että valtiollisiin vaaleihin valmistautumiset ja niiden tulosten kirjaamiset. Osasto on jatkanut johdonmukaisesti oman pitäjän ehdokkaan tukemista valtiollisissa vaaleissa. Niinpä 1987 eduskuntavaaleissa, jolloin Anneli Jäätteenmäki oli ensimmäistä kertaa ehdokkaana, hän sai osaston yksimielisen tuen.

Puolueen naisosasto

1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla luotiin koko maahan Maalaisliiton naisosastojen verkosto. Hellanmaahan osasto perustettiin vuonna 1948. Perustamiskokous pidettiin Yli-Nevalassa. Tilaisuudessa puhuivat matkasihteeri Aino Rajala ja piirijärjestön edustajana Helena Äystö. Naisia tilaisuudessa oli koolla runsaasti ja yksimielisesti päätettiin perustaa Maalaisliiton Hellanmaan naisosasto.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin emäntä Aino Rantala ja sihteeriksi emäntä Helvi Kallio. Heistä tulikin vastuunkantajia, jotka ovat tehneet kaikkein pisimmän työpäivän osaston luottamushenkilöinä. Suuri joukko kyläkunnan naisia on vuosikymmenten aikana ehtinyt toimia osaston luottamustehtävissä. Pitkäaikaisimpia on puolue muistanut ansiomerkeillä.

Nykyinen puheenjohtaja on Raija Ylimäki. Osasto toimii rekisteröimättömänä kiinteässä yhteistyössä paikallisosaston kanssa.

Vuosikymmenten varrella toimintamuotoina ovat olleet kokoukset, puhetilaisuudet ja retket, joita on tehty eri puolille maata historiallisesti merkittäviin kohteisiin. Naisosaston tavoitteena on yhdessä paikallisosaston kanssa tehdä työtä puolueen aatteellisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Hellanmaan Kokoomus

Hellanmaan Kokoomus on tullut toimineeksi jo kohta 70 vuotta. Yhdistys juhli vuonna 1981 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. Osasto on perustettu vuonna 1931 syksyllä. Ilmeisesti Lapuan historian kirjoittajallakaan ei ole ollut perustamisasiakirjoja käytössään, koskapa selostuksessa todetaan: "Kansallisseurat syntyivät Hellanmaahan, Tiistenjoelle ja Ruhaan. Kun kaikki ilmoitettiin rekisteriin 1931 ja ainakin Tiisten osasto tuolloin perustettiinkin, niin lapuanliikkeen aiheuttama hämmennys lienee pakottanut kokoomuksen tehostamaan organisaatiotaan." (1)

Hellanmaan osaston perustamispäiväksi on merkitty 11.10.1931. Näyttää siltä, että kaikin puolin on pyritty toimimaan ripeästi, sillä sääntöjen virallinen hyväksyminenkin on tapahtunut jo 20.10.1931. Puheenjohtajana perustavassa kokouksessa on toiminut opettaja Kustaa Kujanpää, joka on valittu myös yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi: "Otettiin keskusteltavaksi kansallisseuran perustaminen ja asiasta keskusteltua päätettiin yksimielisesti perustaa Hellanmaan Kansallisseura. Seuraan kuuluu Hellanmaan äänestysalue Lapualta ja Mettälän äänestysalue Ylistarosta," todetaan perustavan kokouksen pöytäkirjassa.

Jälleen tulee vastaan se tosiasia, että Hellanmaa ja Myllykoski, tässä tapauksessa myös Hööpakka ja Huhtala ovat olleet yhteistyöalue eli pitäjän raja on unohdettu, vaikka se kunnallisvaaleja ajatellen onkin luonnollisesti ollut ehdoton vedenjakaja.

Kansallisseuran johtokuntaan valittiin maanviljelijät J.K. Myllykoski, Iisakki Porola, opettaja Kustaa Kujanpää, maanviljelijät Jaakko Ojanen, Juho Pajula, Jaakko Malkamäki ja Matti Hakala, varalle neidit Maiju Kuivila, Maiju Yli-Kuivila, maanviljelijät Matti Lemponen ja Juho Hautamäki.

Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Kustaa Kujanpään, varapuheenjohtajaksi Iisakki Porolan, sihteeriksi Juho Pajulan ja rahastonhoitajaksi Jaakko Malkamäen.

Katsaus ensimmäisen vuoden toimintaan osoittaa, että mitään näkyvää ei vielä saatu aikaan, koska perustaminen tapahtui vasta syksyllä. Jäsenluku oli vuoden lopussa 56. Ensimmäisen kokonaisen vuoden 1932 katsauksessa todetaan jäsenmäärän nousseen 64:ään. Vuoden aikana pidettiin jo yksi esitelmätilaisuus ja juhlatilaisuus Hellanmaan koululla. Esitelmiä ja puheita pitivät lehtori Reino Ala-Kulju, asessori K.R.Kares, maanviljelijä Vihtori Kosola, pankinjohtaja Iivari Koivisto ja opettaja Kustaa Kujanpää. Ajan hengen mukaisesti väki oli liikkeellä, sillä tuossa joulukuisessa juhlassa oli yleisöä peräti 500 henkeä. (2)

Tämän aineiston pääasiallisin kerääjä Arvi Pajula on todennut, että toiminta Hellanmaan kansallisseurassa lienee alkuaikoina ollut hiljaista, koska samoihin aikoihin Lapuanliike toimi voimakkaasti jatkuen aina sotien alkamisen lähituntumaan. Sota-aika omalta osaltaan hiljensi poliittista järjestötoimintaa. Vasta 1940-luvun lopulla toiminta virisi uudelleen ja pääasiana osaston piirissä oli vaalityö.

Osaston viettäessä 1981 50-vuotisjuhlaansa luovutettiin puolueen ansiomerkkejä osaston aktiiveille. Nimilista kertoo, ketkä ovat useamman vuosikymmenen aikana olleet toiminnassa vastuullisilla paikoilla. Merkkejä saivat Sanfrid Ala-Hautala, Samuli Pihlaja, Helvi Yli-Kuivila, Veikko Ala-Hautala, Saara Jussila, Toivo Kujanpää, Esko Malkamäki, Arvi Pajula, Jussi Porola, Sanna Porola, Esa Tienhaara, Oiva Toijanniemi ja Esa Yli-Kuivila.

Vuonna 1998 valitun johtokunnan muodostavat: Esko Veikkolainen (pj), Esa Yli-Kuivila (varapj.), Eljas Niemi (siht. ja tal. hoit.), Veikko Ala-Hautala, Anna Kattelus, Heikki Hautala, Jarmo Pukkinen, Heikki Saarenpää, Matti Hakala, Leena Palomäki, Kari Tienhaara ja Martti Herttua.

Ehdokkaita ja läpi menneitä

Hellanmaan seudulta lähtöisin olevia henkilöitä on silloin tällöin ollut ehdokkaina valtiollisissa vaaleissa. Hellanmaan koululla lapsuutensa viettänyt Juha Ikola oli ehdokkaana presidentin valitsijamiesvaaleissa ja tuli myös valituksi suurehkolla äänimäärällä. Myllykoskelta lähtöisin oleva, Turun seudulla vaikuttava Sauli Hautala on ollut Kristillisen liiton kansanedustajana. Ja kun mennään syvemmälle sukuihin voidaan tässä joukossa mainita entinen valtiovarainministeri ja entinen maaherra Ahti Pekkalakin, jonka äiti on entisiä Esan talon Haavistoja. (3)