"Minun enkelilläni on yllään lottapuku"

Mittava naisten osuus

"Samalla kertaa, kun ihannoiden muistellaan miesten työtä vapaussodan vaiheissa, astuu ehdottomasti esille myös naisten osuus siinä. Ja se ei suinkaan ollut vähäistä.

Niin olivat työssä mukana Hellanmaan kylänkin naiset, äidit ja tyttäret ilman ikä- ja säätyeroitusta.

Aina muistan sen ihanan näyn, kun kansakoulun veistohuone oli täpötäynnä kylän naisväkeä - mitä tekemässä? Siellä oli villoja lattialla suuret kasat, kotoa tuotuja ja kylältä kerättyjä. Siinä teki työtänsä monet karstaparit nopsain käsien liikuttamina, rukit hyrräsivät, sukkapuikot välkkyivät. Villat kiertyivät langoiksi, lapaset ja sukat valmistuivat. Rintamalla oleville lämpimiä käsineitä, jalkineita, paitoja ym.valmistui kiireen kaupalla. Sama kuvaamaton innostus mikä oli syttynyt miesten povessa, se paloi hehkuvana naisten sydämissä." Näin on kirjoitettu Lapua-lehdessä vuonna 1928. (1)

Vapaussodan jälkeen vuonna 1923 ulotti Lotta Svärd Lapuan yhdistys toimintansa Hellanmaahan. Kyläosaston virallinen perustamispäivä on 16.3.1924.

Tuolloin Lapuan lotat järjestivät retken Hellanmaahan. Hilja Riipinen piti aihetta käsittelevän esitelmän ja Elsa Forsman luki "sytyttävän kertomuksen". Tilaisuudessa keskusteltiin kyläosaston perustamisesta ja se sai vahvan kannatuksen. Hanna Kujanpää, Liisa Ojanen, Helmi Kontio, Helmi Haapala, Helvi Mikkilä, Pajulan, Porolan, Vähämäen, Sinnemäen ym. nuoret olivat aluksi osaston kantajoukko, johon sittemmin liittyi yhä nuorempia mukaan. Varsinaisia työtä tekeviä jäseniä on kyläosastossa parisenkymmentä.

Ompeluseura kokoontui talvisin pari kertaa kuukaudessa. Työt myytiin ja tulot tilitettiin Lapuan yhdistykselle. Järjestettiin myös useita iltamia "vakavalla ohjelmalla". (2)

Alkuvuosina antoi lottalupauksen 29 Hellanmaan kyläosaston jäsentä yhdessä Lapuan muiden osastojen kanssa.

Kyläosaston viralliset kokoukset pidettiin käytännön syistä yleensä ompeluseurojen yhteydessä. Kokouksessa käytiin läpi kiertokirjeitä ja sellaisia muitakin viestejä, jotka aiheuttivat jatkossa toiminnallisia järjestelyjä.

Osastossa innostettiin myös monipuolisen liikunnan pariin. Harrastettiin voimistelua, kävelyä, hiihtoa sekä osallistuttiin erilaisiin kilpailuihin ja merkkisuorituksiin.

---

Varsinaisen lottatoiminnan puitteissa jäsenet jaettiin erilaisiin jaostoihin; sanitääri-, muonitus-, varustus- ja viestijaostoihin.

Hellanmaan lotat osallistuivat ahkerasti Lapuan paikallisosaston järjestämiin kursseihin sekä suojeluskuntalaisten koulutustoiminnassa tarvittavaan muonitukseen. Varustusjaosto suoritti lumipukukeräyksen. YH:n aikana järjestettiin monenlaisia iltakursseja. Osanottajia oli aina useita kymmeniä. Lapuan paikallisosaston toimesta aloitettiin säännöllinen liiketoiminta, Lotta-kahvilan ja ravintolan pito kunnantalolla. Hellanmaalaiset olivat myös yrityksessä töissä. Mukana olivat tiettävästi ainakin Sanna Ilkka, Aino, Helmi ja Martta Myllykoski sekä Maija Rintala.

---

Lapuan kirkonkylään perustettiin ensimmäinen tyttöosasto 1935 ja lähivuosina syntyi vastaavia osastoja kaikkien kyläosastojen alueille. Hellanmaahan osasto perustettiin 1937. Ensimmäisenä johtajana toimi opettaja Sanna Porola. Hänellä täytyi olla useita apulaisia, kun kysymyksessä oli laajalla alueella oleva kylä. Seuraavien työssä mukana olleiden pikkulottien ohjaajien nimet löytyivät arkistosta: Saara Saarenpää, Hanna Kujanpää, Aino Yli-Härsilä, Sylvi Kallio, Salli Porola, Lyyli Kuivila, Tilda Kattelus, Liisa Malkamäki, Aili Vähämäki, Hanna Kuivila, Maija Kankaanpää. Hellanmaassa tyttöosastolaisia oli kaikkiaan noin 100.

Pikkulottien työ oli lähinnä ruokatavaroiden keräämistä. He toimivat myös Siirilän pappilan pihatuvassa isojen lottien apuna, kun siellä leivottiin jatkuvasti rintamalle suuria eriä leipää. Sinne mentiin polkupyörillä oli keli mikä tahansa.

---

Vuonna 1938 tammikuun 23. päivä tuli suruviesti kylälle. Rajavartiosotilas Jussi Huhtamäki kaatui vartiopaikallaan.

Lotat ja suojeluskuntalaiset järjestivät hänelle kotiin Hellanmaahan tuotaessa vastaanottotilaisuuden Sinnemäen pihamaalla. Näin haluttiin osoittaa kunnioitusta kotikylän pojan muistolle. Kyläläiset ja suojeluskuntalaiset huolehtivat valtion muutoin kustantamien hautajaisten järjestelyistä.

---

Kyläosaston toimesta järjestettiin paljon erilaisia tempauksia sekä juhlatilaisuuksia merkkipäivinä. Hellanmaan koululla järjestettiin mm. juhlailtama 4.4.1939 Tampereen valtauksen muistolle. Juhla keräsi kyläläiset yhteen.

Länkipohjan päivänä 16.3 olivat lotat lippuineen kunniavartiossa Lapuan kirkossa, kun rintamanaisten rintamamiehille lahjoittama lippu vihittiin.

---

Historiaan kuuluisana tapahtumana jäänyt Suomen ja Ruotsin välinen maaottelumarssi suoritettiin ajalla 4 - 25. 5. 1941. Hellanmaassa osallistuivat marssiin kaikki, jotka kynnelle kykenivät. Lottia oli matkassa 58 ja pikkulottia 32. Suojeluskuntalaisia ja poikaosastolaisia oli tien täydeltä, siis koko kylän väki.

---

Hellanmaan kyläosaston taloudellinen asema oli parhain Lapuan kyläosastojen vertailussa. Osastolla oli rahaa vuonna 1937 10.035 mk, joka oli kerätty ompeluseuroilla ja erilaisilla tempauksilla.

Rahavaroja Hellanmaan lotat jakoivat oman kylän tarvitsijoille ja eri yhdistyksille, mm. Tuusulan Lottamuseolle ja Mannerheimin ratsastajapatsasrahastoon. Vuonna 1939 reserviläisten varusteisiin ja joulupaketteihin annettiin 10.131 mk.

"Viäläkö kerkiää lottaan ompeluseuroohin"

Suojeluskuntalaisille ja yleensä myös miehille olivat lottien ompeluseurat hyvin tärkeitä. Kerran eräs renkipoika oli lähtenyt "fälttööltä" kotiin jo kolmen aikana iltapäivällä ja huutanut naapureille:

- Viäläkö kerkiää lottien ompeluseuroohin. - Tämä renkipoika oli Edvin Tienhaara, kaikille hellanmaalaisille tuttu mies. (1)

Pöytäkirjojen kertomaa

Poiminnat pöytäkirjoista tuovat esille, millaista lottatoiminta on ollut:

"Pöytäkirja tehty lottain ompeluillassa Pentti Lahdensuolla 26.1.1938. Puheenjohtajana toimi Helvi Yli-Kuivila. Saapuvilla oli 42 jäsentä.

"Keskusteltiin rajavartiosotilas Jussi Huhtamäen hautauksessa esille tulevista toimenpiteistä ja valittiin 12 lottaa auttamaan ja järjestämään tarjoilua. Lisäksi toimitettiin rahan keräys seppeleen ostoa varten. Suojeluskuntalaiset osallistuvat myös omalta osaltaan seppeleen aikaan saamiseksi. Kehotettiin lottia saapumaan 30 tammikuuta 1938 kunnianosoitukseen Huhtamäen ruumista tuotaessa Sinnemäkeen." - Illan sihteerinä on toiminut Aino Yli-Härsilä.

Helmikuun kokouksen sihteeri Raamatun Hautamäessä on kertonut: "Työillan mieliala oli reipas ja innostunut. Useita lottia oli sinne tullessaan hiihtänyt 10 km 3 kg painoinen reppu selässä. Kahvikulta varmaankin maistui erittäin hyvältä hiihdon jälkeen."

Haapamäessä on 28.4.1938 keskusteltu "suojeluskuntalaisten raha-anomuksesta ampujien kiertopalkinnon ostoa varten. Heille päätettiin myöntää 200 mk tähän tarkotukseen."

Koululla S.Porolan luona on 25.4.1938 keskusteltu "ryhmäjaosta ketjutiedotuksen varalta. Luettiin ryhmät, mihin kukin kuuluu."

Vuoden 1939 alkupuolella on ryhdytty kokoontumaan miltei joka toinen viikko ja ikään kuin pahinta enteillen, syksyllä joka viikko. Aktiivisuus on ollut silmiinpistävää, sillä iltojen osanottajamäärä on pysytellyt 30 - 50 paikkeilla.

Helmikuussa 10.2.1939 on oltu koolla Hietakankaalla: "Jaettiin kymmenvuotismerkit, joita saivat seuraavasti: Rauha Porola, Liisa Hautamäki, Helmi Haapamäki ja Martta Porola. Myöskin jaettiin hiihto- ja kävelymerkit, merkkien saajia oli runsaasti."

Kustaa Pajulassa 2.11.1939 pidetystä illasta todetaan: "Illassa vallitsi reipas, sotainen ja paljon uhrautuva mieliala" - "Päätettiin ottaa 3000 mk suuruinen puolustuslainaosuus." - "Järjestettiin leipomista, siis jaettiin 1200 kg ruisjauhoja ympäri kylää joista piti leipoa reserviläisille leipää."

Marraskuussa oli tietysti tunnelma jo kovin poikkeava. Pöytäkirja 23.11. kertoo, että mukana oli 47 lottaa. Kokoontumispaikka on jäänyt mainitsematta: "Ompeluseurapaikalle oli tuotu villoja, joita oli kerätty reserviläisten villapaitoja varten. Villoja oli kaikkiaan 44 kg langan valmistamista varten. Villat nypittiin ja seuraavassa ompeluillassa oli puhe karstata. Kutojille myös tiedotettiin heille kudotettaviksi tulevista paidoista.

Ja sitten oltiin koolla 28.11. Arvi Katteluksen talossa: "Karstattiin ja kehrättiin aikaisemmin kerättyjä villoja. Lottain lisäksi oli ompeluseurassa vanhempia ihmisiä kehräämässä reserviläisille villapaitalankaa. Olipa lastenkin ahkerat kädet hajottamassa villanykeröitä ja osasivatpa miehetkin tuota työtä tehdä hyvin. Yksimielisyys on voimaa. - Mainittakoon, että tuossa illassa oli 26 lottaa ja 16 muuta asiaan innostunutta.

Sinä iltana se tieto sitten tuli:

"Kello 20.45 kuunneltiin sotilasiltahartaus. Sen jälestä kuunneltiin Suomen Tietotoimiston ylimääräiset uutiset, joissa ilmoitettiin venäläisten sanoneen irti heidän ja Suomen välillä tehty hyökkäämättömyyssopimus. Kuuntelijat ottivat tiedon vaieten vastaan, ajattelivat sitä enemmän."

Lottatoiminnan pöytäkirjan pitäminen päättyy pariksi kuukaudeksi, kunnes jälleen 25.1.1940 on oltu koolla Hakalassa: "Keskusteltiin sankarivainaja Aukusti Kuivilan hautajaisten avustamisesta. Päätettiin leipoa sinne pullaa lottien varoista." - "Luettiin rintamalta lähetettyjä kiitoskirjeitä."

Fiina Pajulan luona pidetyssä illassa 30.10.1940 "Keskusteltiin marraskuun 24. päivänä pidettävistä iltamista. Päätettiin sinne kutsua rintamamiehet, siirtoväki ja kaatuneiden omaiset."

Ala-Hautalan lottaillassa 9.5.1941: "Lotat esittivät haasteen suojeluskuntalaisille maaottelumarssille" Historiaan eräänä valtavana massatapahtumana kirjautunut marssipäivä oli 18.5.1941. (1)

Myllykoskella oli oma osasto

Myllykoskella toimi myös hyvin aktiivisesti oma lottaosasto, joka perustettiin 26.10.1930. Pikkulotat toimivat vuodesta 1935 lähtien. Lottaosaston johtajana toimi itseoikeutetusti kyläläisten hyvin kunnioittama opettaja Saima Taittonen apunaan Sanna Juutila, Saima ja Liisa Rintamäki sekä Kerttu Mäntyvaara. Pikkulottien ohjaajina toimivat Saima Taittosen lisäksi monet varttuneemmat lotat.

Kysyttäessä kuinka paljon nuoria naisia ja tyttöjä Myllykosken lottatoiminnassa oli mukana oli vastauksena; kaikki mahdolliset. (1)

Myllykosken lottahistoriassa on myös oma surullinen lukunsa. Kylän lotista kaksi joutui antamaan henkensä isänmaata palvellessaan. He olivat lähinaapurukset Impi Takaneva ja Taimi Heinola. Taimi Heinola (s. 13.2.1921) toimi lääkintälottana jatkosodan aikana Ylistaron Herttualan koululla, josta oli tehty kulkutautisairaala. Hoitaessaan lavantautipotilaita hän sai tartunnan ja menehtyi siihen 9.4.1942. Impi Takaneva (s. 5.4.1904) toimi Viipurin sotasairaalassa sairastuen hoitotyössä ja menehtyi 4.11.1943. (2)

Linnoitustöiden muonittajina

Ennen talvisodan alkua tehtiin Kannaksella linnoitustöitä. Hellanmaan lottia oli mukana linnoitustöiden muonitustehtävissä esim. Taavetissa 1939, jossa työskentelivät mm. Lempi Hantula ja Helvi Jussila sekä ainakin kolme muuta hellanmaalaista lottaa. Sotien aikana vankeja muonittamassa Seinäjoella olivat Hanna Kuivila, Saara Saarenpää ja Hanna Kujanpää.

Rintamalinjojen läheisyydessä

Talvisodan alkaessa lähtivät rintamalle Hanna Pajula, Hanna Kujanpää ja Saara Saarenpää.

Jatkosodan aikana olivat rintamalla Elli Hantula, Kaarina Passi, Helvi Hakala, Elina Saarenpää, Laina Ojaniemi, Rauha Kiviniemi, Laura Kujanpää, Mirja Kujanpää ja Hanna Kujanpää, siis kolme saman perheen jäsentä.

Esimerkkinä yhden ihmisen lottatyöstä rintamalla kerrottakoon, että mm. Elli Hantula ja Helvi Hakala lähtivät rintamatehtäviin 3.10.1941. Helvi palasi siviiliin 4.6.1943 ja Elli 22.6.1943. Tytöt olivat nuoria, hiukan yli 20-vuotiaita, saman Hantulan pihapiirin kasvatteja. He veivät mennessään suuren säkin villavaatteita ja jakoivat ne sotilaille Hellanmaan lottien terveisinä.

Elli Hantula ja Helvi Hakala palvelivat eri kanttiineissa emäntinä kenraali Raappanan komennuksessa olleen neljännen divisioonan alueella, rintamalohkoilla Repola-Tiiksa-Rukajärvi-Ontajärvi-Karhunmäki.

Hantulasta oli maanpuolustustehtävissä kaikkiaan kuusi perheenjäsentä, sillä sisaruksista myös Helvi ja Maria työskentelivät kotirintaman lottatehtävissä. Pojista Paavo ja Niilo olivat rintamalla. Niilo kaatui talvisodassa. Hakalasta, siis samasta pihapiiristä, oli lähtenyt Iska talvisotaan 18-vuotiaana vapaaehtoisena.

Hellanmaahan tulleet Karjalan tytöt toimivat omalta kotiseudultaan lähteneinä erilaisissa rintamatehtävissä. Heistä mainittakoon tiedossa olevat: Lempi Penttonen (Kankaanpää), Irja Pulli (Hautala), Niina Nykky (Kontio) ja Maire Kuokka (Sillanpää).

Näin vuosikymmenten jälkeen lottatoimintaa arvioitaessa voidaan todeta, että lotat harmaissa puvuissaan - samanlainen asu yhtä hyvin arjen työssä kuin juhlassa - tekivät aivan ainutlaatuista työtä maan ja kansan hyväksi.

Tänä päivänä sotaveteraaninaisten palvelutyö jatkuu veteraanien keskuudessa eräänlaisena lottatyönä.

Eräs sotaveteraani on kauniisti ja liikuttavasti kuvannut lottien työtä sanomalla:

- Minun enkelilläni on yllään lottapuku!

Järjestön lakkauttaminen

Lottajärjestön lakkauttamisen aikana vuonna 1944 Esteri Porola vei hevosella lotille kuuluvan omaisuuden Lapuan poliisilaitokselle. Rahat talletettiin vastaperustetun Etelä-Pohjanmaan Naisten huoltosäätiön tilille. Osaston rahastonhoitaja Helvi Hakala vei asiapaperit nimismiehen kansliaan Alajoen liukasta tietä polkupyörällä ajaen. Omaisuuden luovuttajia oli ollut paikalla myös muista kylistä.

Eräiltä osin lottien omaisuuden ja asiapapereiden myöhemmästä kohtalosta ei ole enää tarkempaa tietoa. Virallisesti järjestö lakkautettiin 23.11. 1944.