"Mihinkähän sitä kätilyä nyt viärähän"

Kätilöviran hoitajat olivat alkuaikoina lyhytaikaisia, sillä heidän viihtymisensä uudella asuinpaikalla ei aina luontunut. Ensimmäinen pitkäaikaisempi viranhoitaja oli Hedvig Mikkilä. Kätilön asunto oli alkuvuosina Onni H. Kontion (Marjamäki) talossa, mutta Mikkilällä oli oma talo Hyypän talon lähellä. Hänen siirryttyä pois kylästä talon osti Tauno Hella. Vuonna 1937 ostettiin kätilölle asuintalo, johon silloin virassa ollut kätilö Maija Ritvanen (myöh. Porola) pääsi muuttamaan.

Aivan erikseen on mainittu edistysaskeleena se, että Maija Ritvanen sai asuntoonsa myös puhelimen. (1) Todellisuudessa kätilö on ollut jo pitkään ennen sitä "langan päässä", sillä edellä mainittu Mikkilän kätilö on ollut Hellanmaan ensimmäisten puhelimen omistajien joukossa keskusta perustettaessa. Ritvasen kohdalla lienee ollut kysymys "kunnan puhelimesta".

Terveydenhoito laajenee

Terveydenhoito-organisaatio selkiytyi sotien jälkeen merkittävästi, kun kuntaan muodostettiin terveyssisarpiirit. Hellanmaa kuului neljänteen piiriin, jossa olivat osa Kirkonkylän koulupiiriä, Poutun, Toijanniemen, Hellanmaan ja Alahellan koulupiirit. Terveyssisaren asuinpaikka oli luonnollisesti kirkonkylä (1)

Mutta yhteiskunnan terveydenhoidollisista järjestelyistä ja ammattiväen palkkaamisesta huolimatta itseoppineitakin auttajia edelleen tarvittiin. Suojeluskuntatoiminnassa ensiaputaitojen huippukokemukset hankkinut Jussi Huhta toimi rauhan tultua kotiseudullaan lääkärien apulaisena hoitaen "niitä tehtäviä joita nykyisen terveydenhoitojärjestelmän aikana hoitavat terveydenhoitajat." (2)

Mannerheimin Lastensuojeluliiton alkupuuhista Lapualla matkaan lähtenyt lastenneuvolatoiminta saavutti Hellanmaan, kun kätilön asuntotaloa remontoitiin ja laajennettiin 1948 niin, että taloon saatiin sopimaan kätilön ja terveyssisaren asunnon lisäksi myös vastaanotto- ja odotustilat. Kunnanvaltuusto teki vuonna 1950 päätöksen perustaa laajennettuun terveystaloon kunnan kolmas äitiys- ja lastenneuvola.

Mutta aika kului ja vaatimukset kasvoivat. Niinpä 1950-luvun lopulla todettiin, että neuvolatalo on auttamattoman hatara eikä vastaa ajan vaatimuksia. Monissa perusteluissa todettiinkin, että tästä johtuen viranhoitajia ei taaskaan ole saatu kuin lyhyiksi ajoiksi.

Jälleen oli kylän omatoimisuudella ratkaiseva vaikutus.

Paikallislehdestä löytyy uutinen, jonka otsikkona on "Terveystalo harjakorkeudessa". Uutisessa todetaan, että kunnalla ei ole ollut mahdollisuuksia kylän terveystalon rakentamiseen. Sen takia kylän osuuskassan hallinto katsoi asialliseksi ryhtyä korjaamaan "tätä kiusalliseksi osoittautunutta epäkohtaa". Neuvolatilat sijoitettiin osuuskassatalon laajennusosaan. (3)

Näihin aikoihin viranhoitoa Hellanmaassa supistettiin siten, että muodostettiin yksi terveyssisar - kätilön virka. Näin tehtiin, vaikka kätilön tarpeellisuutta oli jossain vaiheessa perusteltu mm. sellaisella tilastolla, että lapualaisista kotisynnytyksistä vuosittain neljännes tapahtuu Hellanmaassa. Tosin syvemmin tilastoa tutkittaessa oli todettavissa, että kotisynnytyksiä koko Lapuan alueella oli tuohon aikaan yhteensä ainoastaan neljä, joista siis yksi synnytys tapahtui Hellanmaassa.

Hellanmaan kätilönä toimi 1950-luvulla Amalia Iskala ja 1960-luvun vaihteen seutuvilla Raija Kotavuopio, Tyyne Ojala ja Anja Routavaara. Yhdistetyn terveyssisar - kätilön viran ensimmäisenä otti vastaan Raili Kosola. (4) Kylän terveydenhoitajana toimi vuosina 1965 - 1970 Kaisu Tuulensuu. Sen jälkeen virkaan tuli Ulla Palojoki.

Hellanmaassa on toiminut myös kyläapteekki. Se on sijainnut Esko ja Maija Malkamäen talossa ja hoitajana on ollut Maija Malkamäki. Nykyään kyläapteekkia ei enää ole, kun Maija Malkamäki lopetti vuonna 1990. Myllykoskella kylän lääkekaapin hoitajana on ollut Ruth Myllykoski. Myllykoskella lääkekaappi oli yli 20 vuotta.

Ilomantsi ja surumantsi

Kätilönviran hoitajiksi tuli varsinkin alkuaikoina henkilöitä, jotka eivät aina sopeutuneet kylän henkiseen ilmapiiriin ja jo senkin takia olivat pian hakeutumassa muualle. Kustaa Kujanpää kertoo eräässä lehtijutussaan, että "siunatussa Hellanmaassa" yleensä viihdytään, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta:

"Olihan kylässä yli 30 vuotta sitten kätilö, kaukaa Karjalasta, jostakin Sortavalan Grönvallista. Tuon karjalaneidon mieli ei ottanut viihtyäkseen tämän lakeudenmaan aukeilla. Niinpä hän sopivassa tilaisuudessa pääsi takaisin omaan rakkaaseen maakuntaansa ja sanoi muuton Hellanmaasta Ilomantsiin merkinneen hänelle samaa kuin pääsyä: 'Surumantsista Ilomantsiin'." - Kustaa Kujanpää (1)