Näin edelleen elettiin

ja kovatkin ajat koettiin,

kun oli olkileipä einehenä

pettuleipä päivällisnä.

Nälkävuotta viisi, kuusi,

hätäänsä jo kansa huusi,

Herralta apua anottiin

korkeuteen kurkoteltiin.

Jo nujertui moni nurmen alle,

säästyi sittenkin sitkeimmät,

Herran ihmeen avun koiton,

varassa vaivaisten vellihoidon.

V.K.