Toijanniemen koulu syntyi merkkitapahtumien katveessa

Hellanmaan koulu oli ehtinyt toimia runsaat 30 vuotta, kun koulupiiriä käsittävä ratkaiseva uudistus tuli ajankohtaiseksi. Perustettiin Toijanniemen koulu vuonna 1917 "helpottamaan sekä Kirkonkylän että Hellanmaan koulujen oppilaspainetta".

Asiaa alunpitäen valmistellut toimikunta ei ollut vielä ehtinyt tehdä esitystä uudesta koulupiiristä, kun hanketta jo kiirehdittiin alueen asukkaiden taholta. Kunnanvaltuustossa tuotiin vuoden 1917 alussa esille, "...että kirkonkylän ja Hellanmaan kansakoulupiireistä olisi erotettava uusi piiri Hellanmaan yliseen päähän ja esitettiin tämän uuden piirin puolesta nyt myöskin papiston luettelo, joka osoittaa että piirissä olisi riittävä määrä kouluikäisiä lapsia. Kun ennen mainittu toimikunta (Kirkonkylän kansakoulupiirin jakotoimikunta, toim. huom.) ei ollut kuitenkaan tehnyt lähempää ehdotusta tällaisen uuden piirin erottamisesta, sen rajoista j.n.e, valittiin sitä varten uusi koulupiiritoimikunta, johon tulivat maanviljelijät J. Kangas kokoonkutsujana sekä Iisakki Porola, Ville Talvitie, Juho Toija ja Juho Saarikoski." (1)

Maanviljelijä Juho Kangas on kirjoittanut 17.3.1917 pöytäkirjan valtuuston valitseman valmistelutoimikunnan kokouksesta, joka on pidetty Juho Toijanniemen talossa. Toimikunta päätti esittää valtuustolle, että uuteen koulupiiriin tulisi ottaa alueita kirkonkylän ja Hellanmaan piireistä, sekä Prepulan piiristä Leppälän talot. Koulupiirin rajat saatiin heti alkuesityksessä sopiviksi, koska vasta 1980-luvulla piiriä suurennettiin Kiviniemen alueen osalta. - Kouluasiaa oli kylässä petailtu jo pidempään monenlaisin tunnusteluin. Niinpä tässä vaiheessa tiedettiin, että mahdolliseen kouluun oli varmasti tulossa 34 oppilasta ja "ei varmasti" lisäksi 15.

Kolmen viikon kuluttua kyläläisten kokoustaessa Nevalan talossa todettiin koulupiirin rajat toivomusten mukaisiksi. Nevalan isännät ilmoittivat vuokraavansa huonetilat perustettavaa koulua varten: luokkahuoneeksi suuren tuvan talon läntisestä päästä sekä viereisen keittiön ja kamarin opettajan asunnoksi.

Tilakysymyksen ratkettua näin nopeasti, ehdotettiin valtuustolle koulun aloittamisajankohdaksi syyskuun ensimmäistä päivää 1917. Näin tapahtuikin. Valtuusto päätti 4.8.1917 koulupiirin perustamisesta syksyllä 1917 "ja siitä asti voimassa pidetään suomenkielinen, pojille ja tytöille yhteinen ja voimassa olevan asetuksen mukainen ylempi kansakoulu".

Ensimmäisessä johtokunnassa toimivat Juho Toijanniemi, Kustaa Lammi, Juho Saarikoski, Ville Talvitie, Matti Saunamäki ja Juho Kangas, jonka johtokunta nimesi puheenjohtajakseen.

Enää oli jäljellä opettajan löytäminen. Johtokunta pyysi tehtävään Hellanmaan koulun apuopettajaa Maria Hakolaa lukuvuodeksi 1917-1918 huolimatta siitä vaikka koulu oli perustettu miesopettajan kouluksi. Myös valtuusto oli tehnyt tämän suuntaisen ehdotuksen. Poikien käsityön opettajaksi valittiin juuri toimintansa aloittaneen Myllykosken koulun opettaja Juho Korvola "epämääräiseksi ajaksi". (2)

Koulun päivää

Kari Torppa on kuvannut vuoden 1977 historiikissaan koulupäivää Nevalan talossa syksyllä 1917 näin:

"On päivä tasan kuusikymmentä vuotta sitten. Kellon ääni kaikuu Nevalan talon aamuhämäräisellä pihalla. Portaitten eteen kiiruhtavat Eeti Kiviniemi, Jussi Huhta, Paavo Lammi ja monet muut täällä olevat. Nuori opettaja Maria Hakola päästää jonot sisälle. Uusi työpäivä on alkamassa. Lapset olisi saatava lukemaan suoraan, oppimaan kertotaulu, opittava Suomen maantietoa ja historiaa ja kehityttävä saven muovailussa. Sisällä luokassa paloi nurkkatakassa iloinen kantovalkea. Sen ääressä valmistui päivän mittaan ateria koululaisille.

Luokassa on liikuttava varoen, sillä opettaja on asettanut sinne kukkaruukkuja koivupölkkyjen päihin.

Näin muisteli koulun ensimmäisen vuoden oppilas Eeti Kiviniemi.

Kaikki neljä luokkaa olivat samassa tuvassa. Pulpetteja oli aluksi vain kaksi, loput saivat istua penkeillä. Mitään käsityöhuonetta ei ollut.

"Lattian päällä vain höylättiin, tai liiverin kynnyksellä", muisteli Kiviniemi.

Myöhemmin talon yhteyteen tehtiin pieni käsityötupa. Jussi Huhta muistaa tehneensä ensimmäisenä käsityönä koulussa pajukorin, sitten kyynäräkepin, perunatömpän ja suolasalkkarin.

Käsityövälineitä oli koulun puolesta niukanlaisesti, aluksi niitä piti tuoda kotoa.

Järjestäjät huolehtivat luokan lämmityksestä ja siivouksesta. Siivous saattoi venyä joskus iltamyöhään.

- Välillä vain käytihin taloon takana ojas rättiä viruttamas, kuten Kiviniemi muisteli.

Järjestäjien käyttäminen koulun siivoukseen ja lämmittämiseen oli voimassa koululaitoksessa pitkään.

Maaliskuussa 1918 tarkastaja Kuosmanen suoritti koululla ensimmäisen tarkastuksen. Koulutyö oli ilmeisesti lähtenyt hyvin matkaan. Siitä kertoo pöytäkirjan merkintä: Tarkastaja lausui mielihyvänsä siitä, että kouluun oli jo ensimmäisenä vuonna saatu koulukeittola ja oppilaskirjasto. Hänen esityksestään oli koululle jo aikaisemmin hankittu havaintovälineitä, höyläpenkkejä, juoma- ja käsienpesulaitteet ja kansliakirjoja." - Kari Torppa (1)

Omaan taloon päästiin vuonna 1922

Syksyllä 1919 kaavailtiin omaa koulutaloa. Koulua varten ostettiin tontti Jaakko ja Fiia Kivistöltä "kahdeksan pellon leveydeltä täysin aukeaa peltomaata melkoisen lakeuden keskellä". (1)

Alanurmosta oli löydetty koulukäyttöön sopiva vanha Tynjälän päärakennus, joka oli lyhyen aikaa ollut myös Niilo Kustaa Malmbergin omistuksessa. Myöhemmin talo oli vielä vaihtanut muutaman kerran omistajaa ja sortovuosien aikana siinä pitivät majaansa venäläiset sotilaat.

Kaupan synnyttyä Tynjälä purettiin ja siirrettiin kökkätempauksella koulun tontille. Eero Toijanniemi on kertonut, että kökkäpäivänä oli Löyhingillä mahtava näky kun hirsikuormia kiskovia hevosia oli perätysten niin paljon, "jotta ei tahtonu toista päätä eroottaa".

"Johtokunnan lisäksi koulun rakennustyössä olivat muina puuhamiehinä Jaakko Kangas rahastonhoitajana sekä kirvesmies Juho Malkamäki ja puuseppä Kustaa Pihlajamaa (s.1855). Hän oli Amerikassa ollessaan rakentanut erään seurakunnan kirkon ja toimi nyt Toijanniemen koulun puolestapuhujana mm. kirjoittamalla asiasta lehtiin. Käsityönopettajanakin hän toimi ensimmäisen kevätlukukauden ja samoin sota-aikana.

Koulun vihkiäisjuhlaa vietettiin maaliskuussa 1922 ja muutto uuteen kouluun tapahtui jo samana keväänä. "Oppilaat kantoivat pulpetit selässään Nevalasta uuteen kouluun. Saman vuoden syksyllä valmistui koulun ulkohuonerakennus.

Muutakin merkittävää tapahtui samana syksynä maamme kouluoloissa. Elokuun alusta tuli voimaan oppivelvollisuuslaki. Yksi maamme historian merkittävimpiä koululakeja, joka määräsi 7-16 vuotiaat oppivelvollisiksi. Jokaisen tulisi saada koulun koko oppimäärä suoritetuksi. Vasta valmistunut uusi koulurakennus antoi nyt oivalliset puitteet uuden lain käyttöön panolle." - Kari Torppa (2)

Hellanmaan kouluasiat tulivat uudella tavalla esille 1930-luvun alkupuolella, kun Alahellaan ja Viemeröön suunniteltiin uusia koulupiirejä. Viemerön koulupiirin muodostaminen olisi merkinnyt Toijanniemen koulun muuttumista supistetuksi kouluksi. Asia saatiin kuitenkin kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun siten, että uusi koulupiiri perustettiin Alahellaan. Toijanniemen koulua laajennettiin käsittäväksi myös alakoulun, jolloin voitiin perustaa toinen opettajanvirka. Ennenkuin uudistus toteutui oli kouluun saatava tarvittava lisätila, joka valmistui koulurakennuksen jatkeeksi 1934.

Johtokunta kaikessa tiiviisti mukana

Koulu vaati varsinkin sotia edeltävänä aikana myös johtokunnan jäseniltä paneutumista ja paljon työtä. "Kokouksia pidettiin tiheään. Usein asiat liittyivät koulurakennuksen ja ympäristön hoitoon. Monet epäkohdat jätettiin johtokunnan jäsenten huoleksi. Korjauksia tehtiin paljolta kökällä tai pientä korvausta vastaan. Mutta se, joka oli suon kuokkinut viljavaksi pelloksi osasi arvostaa omaa kouluaan ja oli valmis vaalimaan ja hoitamaan myös tätä kylvömaata." - Kari Torppa (1)

Opettajia ehti olla monenlaisia

Myös Toijanniemen koululla on ehtinyt koulutyötään tehdä suuri joukko opettajia. Alkuaikana opettajat vaihtuivat tiuhaan, mutta monet ovat työvuosiensa saatossa ehtineet piirtää näkyvät piirtonsa koulun historiaan.

Maria Hakola toimi tehtävässä vain ensimmäisen vuoden siirtyen takaisin Hellanmaan koulun opettajaksi. Hänen jälkeensä tuli Onni Malmivaara, joka oli kuitenkin virkavapaalla miltei koko lukukauden hoitaen vakinaista virkaansa Karhunmäen kansanopiston opettajana. Sijaisena oli hänen vaimonsa Fiija, joka oli valittu myös tyttöjen käsityönopettajaksi.

Opettajat ovat koulutyön lisäksi olleet vapaaehtoisesti erilaisen harrastustoiminnan ohjaajia. He ovat vetäneet monenlaisia ryhmiä, kuoroista liikuntaan. Niinpä Eino Hemmingistä on todettu, että hänen alaansa olivat tekniset asiat aina koneiden keksimiseen saakka. Aikaa vievä puuhailu oli saanut hänet kerrankin toteamaan: "Tuo koulunpito ei opettajamiehelle sovi yhtään." Heino Perälä on kuitenkin muistellut opettajaansa ja todennut Hemmingin historiatuntien olleen niin hyviä, "ettei ole mitään pois ottamista vielä nytkään". Hemmingin aikana pidettiin koululla raittiusiltamia. (1)

1930-luvun pula-aika kosketti melko rajusti myös Toijanniemen koululaisia. Opettajana oli pahimman vaiheen aikana myllykoskelainen Matti Takaneva ja tyttöjen käsitöitä opetti hänen sisarensa Impi Takaneva.

Historia kertoo, että "vähävaraisille oppilaille jaettiin ravintoavustuksina ruisjauhoja 25 ja 40 kg:n erissä. Myös vaateavustuksia annettiin, joskus jaettiin koulusta voileipiä." "Matti Takaneva toimi opettajana viisi vuotta. Hänet muistetaan innokkaana suojeluskuntamiehenä. Hän järjesti ampumakoulutusta paikkakunnan suojeluskuntalaisille. Rata sijaitsi Palokalliolla, mutta koulun sisätiloissakin harjoiteltiin. Takaneva toimi innokkaasti myös Hellanmaan nuorisoseurassa ja hänen aikanaan pidettiin koululla nuorisoseuran tilaisuuksia. Hänen harrastuksiinsa kuului, siihen aikaan vielä harvinainen valokuvaus. Hän myi kameran eräälle oppilaalleen, joka sitten jatkoi valokuvaustoimintaa kylällä." - Kari Torppa (2) Tämä oppilas on tiettävästi ollut Ylistarossa myöhemmin yrittäjänä ja arvostettuna kultaseppänä toiminut Jaakko Maijala."

"Vuonna 1931 valittiin koulun opettajaksi Reino Järvinen Kuortaneelta ja tyttöjen käsityönopettajaksi hänen sisarensa Aili Järvinen. Myöhemmin opettajiksi valittiin Elsa Järvinen, Maija Järvinen ja Erkki Järvinen. Järvisten aikaa koulussa elettiin vuodesta 1931 aina vuoteen 1967. Heidän yhteinen pitkäaikainen opettajatyönsä muodostui koulun historian kaikkein merkittävimmäksi." - Kari Torppa (3) "Reino Järvinen oli kouluun tullessaan nuori opettaja. Hän kävi koulutyöhön käsiksi kaikella innolla ja tarmollaan. Samoin Elsa Järvinen. Kouluneuvos Karttunen kuvaa heitä kirjassaan Lapuan satavuotias kansakoulu näin: Reino Järvinen toimi asiallisena ja tarmokkaana ja Elsa Järvinen alakoulussa vilkkaana ja taitavana."

Reino Järvinen koulutti erityisesti suojeluskunnan poikaosastoa 'oravakomppaniaa'. Mauno Hangasmaa muisteli, miten suunnistusharjoitukset saattoivat kestää iltapimeään. Metsässä rämpiessä alkoi jo koti ja ruokakin tulla mieleen. "Reino Järvisen suorittaessa asevelvollisuuttaan oli sijaisena Niilo Tammivuori. Hänet muistetaan innokkaana musiikkimiehenä, torvensoittajana, joka usein saapui luokkaan instrumentti kainalossa."

"Koulun ja koko maamme suotuisan kehityksen katkaisi marraskuu 1939. Talvisodan puhjetessa koulun opetustyö lopetettiin. Opettaja Reino Järvinen lähti rintamalle. Viimeisestä koulupäivästä op. Elsa Järvinen on merkinnyt päiväkirjaan: opettaja puhui lapsille. Sen jälkeen suoritettiin joulujuhlaan valmistettua ohjelmaa. Lopuksi rukoiltiin isänmaan puolesta. Edellisenä päivänä koulun pojat olivat olleet keräämässä kylältä piikkilankaa maanpuolustustarpeisiin. Voimistelutunnilla harjoiteltiin miten on käyttäydyttävä ilmavaaran uhatessa."

"Jatkosodan aikana koulu toimi yksiopettajaisena viisi päivää viikossa. Elsa Järvinen opetti yläkoululaisia lyhennetyin kurssein. Poikien käsityön opetusta antoi johtokunnan jäsen ja taloudenhoitaja Tuomas Vainio. Alakoulua pidettiin 1-2 kertaa viikossa. Pikkuoppilaille annettiin runsaasti kotitehtäviä, jotka kuulusteltiin aika ajoin." - Kari Torppa (4)

"Elsa ja Reino Järvinen siirtyivät Lohjan kauppalan suomenkielisen kansakoulun opettajiksi, mutta Järvisten aika jatkui koululla sillä opettajiksi tulivat nyt Maija ja Erkki Järvinen. Maija Järvinen oli opettajana vuodesta 1949 vuoteen 1967 ja Erkki Järvinen vuodesta 1950 vuoteen 1964. Heidän lisäksi kouluun tuli opettajaksi 1951 Aino Soini. Hän opetti koulussa vuoteen 1969 eli eläkkeelle siirtymiseensä asti. Opettaja Soini työskenteli lähinnä 3. ja 4.luokilla. Hänet tunnettiin ahkerana ja tunnollisena opettajana. Maija Järvinen muistetaan pidettynä alakoulunopettajana. Erikoisesti odotettiin kuusijuhlia, joissa oppilaat runon muodossa esittivät opettajansa näkemyksen heidän koulunkäynnistään. Maija Järvinen on koulun ensimmäinen opettaja, joka on lähtöisin omasta kylästä ja käynyt itse Toijanniemen koulua. Hän aloitti vapaaehtoisen ruotsinkielen opetuksen koululla, ensimmäisenä kouluna Lapualla. Opettaja Erkki Järvinen hoiti työnsä ohella myös Lapuan kansankoululautakunnan sihteerin tehtäviä." - Kari Torppa (5)

Sauli Kangas on todennut Järvisten ajan päättyessä, että "Reino ja Erkki Järvinen olivat syvästi kiintyneet Toijanniemen kouluun ja koulupiiriin, jossa heillä oli paljon ystäviä. Myös koulupiiriläiset muistavat heitä arvostuksella ja kunnioituksella."

Koulun oppilasmäärä kääntyi 1960-luvulla voimakkaaseen laskuun ja vuonna 1967 koulu oli muutettava jälleen kaksiopettajaiseksi. Järvisten jälkeen koulun opettajiksi tulivat Yrjö Mäki ja Marja-Leena Karhunmäki ja 1970-luvun alusta lähtien Maini Salonpää sekä Anneli ja Kari Torppa.

Jälkimmäisten ajasta Sauli Kangas on kirjoittanut: "He omistautuivat kaikella tarmollaan koulutyöhön. Heidän tekemänsä työ vaikutti merkittävästi koulun selviämiseen 1970-luvun vaikeista vuosista."

Torppien jälkeen tuli opettajaksi Seppo Kaappola, joka teki koulussa pitkän päivätyön. Hänen kautensa kesti vuodesta 1978 vuoteen 1995. Hän oli erityisesti urheiluhenkinen opettaja. Niinpä hänen aikanaan koulussa virisi moninaista urheilutoimintaa. Hänen vaimonsa Sirpa Kaappola toimi koulussa opettajana vuosina 1979 - 1982.

Sauli Kangas on todennut, että "jo ennen Torppien aikaa kylä ajautui toiminnallisesti pysähtyneeseen tilaan. Puheet koulun lakkauttamisesta olivat kylväneet apatiaa ihmisten mieliin. Yhteiskunnallinen toiminta ja osallistuminen oli sekä kaventunut että yksipuolistunut. Tässä matalapaineessa alkoi kyläläisten keskuudesta muodostunut kylätoimikunta ajamaan paikkakunnan asioita". Tilanne koulussa olikin tuolloin huolestuttava, sillä koulutoimentarkastaja oli todennut tarkastuskierroksellaan koulutilojen puutteellisuuden ja oppilasmäärän pudonneen alle 12 oppilaan minimin. Näin ollen tarvittiin voimakkaita toimenpiteitä opinahjon pelastamiseksi.

Seppo Kaappola kirjoittaa koulun 75-vuotishistoriikissa: "Kyläläisten voimakas usko omaan kouluun ja taistelu oman koulun puolesta onnistui. - Vuoden 1981 lopulla kaupunginhallitus vieraili koululla ja tutustui laaditun saneeraussuunnitelman eri vaihtoehtoihin päärakennuksen tilojen parantamiseksi. Myöhemmin kaupunki myönsi 250.000 markan määrärahan päärakennuksen korjaukseen. - Suurin muutos entiseen verrattuna oli keittiötilojen rakentaminen voimistelu- ja käsityöluokkaan. Käsityöluokka siirtyi ulkorakennuksen keittiötiloihin. Päärakennuksen yläkertaan rakennettiin pukuhuone, suihkutilat ja opettajanhuone." (6) Yläkertaan tuli myös keittäjälle tilava asunto.

"Kaupunki ei myöntänyt varoja ulkorakennuksen korjaamiseen, vaan kylätoimikunta entisöi myöhemmin kökkätyönä keittiöstä monitoimitilan. Aluksi tila toimi naisten kutomatilana, myöhemmin oppilasmäärän lisääntyessä poikien teknisen käsityön tilana." - Seppo Kaappola (7) - Ulkonaisesti koulu pesi kasvonsa Museoviraston arkkitehti Panu Kailan ulkomaalauksen värisuunnitelman pohjalta suoritettujen maalaustöiden toteuduttua. - Kyläläisillä oli kova into tehdä koulun hyväksi kaikki mahdollinen. Kaupungin toimesta laadittiin piha-, kenttä- ja ympäristösuunnitelma. Kenttä tehtiin kyläläisten toimesta talkootyönä. Samoin talkoiltiin piha-alueen istutukset ja nurmikot sekä hankittiin piha- ja kenttävalaistus. - Sauli Kangas (8)

Näihin kylätoimikunnan talkoiluihin liittyi myös muitakin tempauksia, jotka välittömästi palvelivat kylän asukkaita, koulua ja koululaisia. Eräs sellainen oli Ojanvarsitien rakentaminen. Mettäkylän koululaiset ovat vuosikymmenet kulkeneet kylästä kouluun läpi peltojen ja metsien, talvella hiihtäen. Hevoskaudella selvittiin vielä jotenkin, mutta aika muuttui ja vaatimukset sen mukana. Tarvittiin kunnollinen tie kouluun, kauppaan ja postiin ja pitihän ihmisten autoistuvana aikana muutoinkin päästä liikkumaan. Kun saatiin varmistus siitä, että rakentamiseen oli osoitettavissa valtiolta tuleva määrärahaosuus, ryhtyivät kylän miehet tietä rakentamaan. Se tehtiin nopeasti kaikki kelit kestäväksi kylätieksi. Sen jälkeen ovat lasten koulumatkat olleet toisenlaisia kuin ennen. (9)

Vuonna 1984 Toijanniemen ja Poutun välistä koulupiirirajaa tarkennettiin Kiviniemen osalta. Koko Kiviniemen alue liitettiin Toijanniemen koulupiiriin. Edellä mainitun toimenpiteen johdosta Seppo Kaappola toteaa historiikissaan vuonna 1992: "Tämän johdosta koulumme oppilasmäärä on ollut ja pysyttelee tulevaisuudessakin noin 25 oppilaan suuruisena ja jos sitä nyt verrataan muihin Lapuan kaksiopettajaisiin kouluihin, niin koulumme oppilasmäärä on suurin". (10)

Sauli Kangas on todennut koulun historiasta kertoessaan: "Koululla tuli 1980-luvun alkuvuosina vakinaisen opettajan paikka vapaaksi. Erään kirjailijan mukaan Kainuuseen mennään vain matalalla profiililla, ikään kuin huomaamatta soluttamalla ihmisten keskuuteen. Kun koululle em. avoimeen virkaan valittiin tuolloin 1980-luvun alussa opettaja Kajaanista, niin voitiin samalla tavalla todeta, että Kainuusta tullaan samoin matalalla profiililla, itsestään numeroa tekemättä, mutta hyvin ymmärtäen koulun aseman ja arvon kyläyhteisössä.

Tätä kirjoitettaessa ovat koulun molemmat vakituiset opettajat Anne Kangas ja Kirsi Sulkakoski äitiyslomalla. Viransijaisuuksia hoitavat nuoret pätevät opettajat, jotka myöskin kannustavalla tavalla hoitavat suhteita lapsiin ja lasten kautta koteihin." - Sauli Kangas

Harrastustoiminnan keskus

"Koulun saaminen on aina merkinnyt kylän henkisen elämän virkistymistä. Sen myötä on saatu yhteiseen käyttöön tilavat, mutta usein kodikkaat tilat. Suurten keskusten välimaastossa, kuten Toijanniemessä, koulu on edelleen ainut kokoontumistila." - Kari Torppa (1)

"Koulun juhlat on aina koettu lämpiminä ja kodikkaina tilaisuuksina kylän elämässä. Koulusäännön edellyttämä juhla oli kevättutkinto, jonka yhteydessä oli vuoden aikana tehtyjen töiden näyttely.

Tärkein juhla on varmaan ollut kuusijuhla. Hyvin järjestettynä se saattoi jäädä kouluajan mieliin painuvimmaksi muistoksi. Moni kokee joulumielen tulevan koulun kuusijuhlasta: lasten lauluista ja kirkkaista silmistä. Elsa ja Reino Järvisen ja Esteri Kaaprolan järjestämä kuusijuhla (1945) kesti kaksine väliaikoineen kolme ja puoli tuntia. Ohjelma oli monipuolista ja runsasta. Kuorolaulua, runoja, kertomuksia, kuorolausuntaa ja näytelmiä. Juhlaan kuului tietysti kuusi ja joulupukki. 1920-luvulta lähtien on koululla pidetty äitienpäiväjuhla. Järjestäjinä olivat usein kylän nuoret. Koululla säilynyt pöytäkirja kertoo miten huolellisesti juhla suunniteltiin ja toteutettiin. Puhujina vieraili usein seurakunnan pappeja kuten Kustaa Huhta, Olavi Kares, kerran myös kansaned. Eveliina Ala-Kulju." - Kari Torppa (2)

Toijanniemen koulun täyttäessä 60 vuotta järjestettiin 4.12.1977 monipuolinen kyläjuhla, jonka yhteydessä paljastettiin myös sodissa kaatuneiden muistolaatta. Juhlapuhujana oli koulutoimentarkastaja Lauri Tammisto. Aivan erityisen juhlavan lisänsä juhlivalle koululle ja koulupiirille toi koulun oma kasvatti, toisen vuosikurssin oppilas, vuorineuvos Jussi Ketola. Väkeväsanaisessa tervehdyksessään hän totesi:

"Rauhanomaiseen rakennustyöhön tähtää myös se koulutus, jota yhteiskunta tänä päivänä haluaa jäsenilleen antaa. Ongelmamme on, miten voisimme hoitaa yhteisen taloutemme siten, että jokaiselle koulutetulle olisi sen piirissä paikka ja turvattu tulevaisuus. Minun reseptini on selvä, enkä ole koskaan ujostellut sitä esittää. Tätä maata vie eteenpäin se, että ihmisille annetaan mahdollisuus yrittää. Tämä kirvoittaa hänestä voimia, joita toiminta suuren koneiston pienenä rattaana ei voi saada esiin. Koneistossa tarvitaan tietenkin jokaista osaa ja ratasta, mutta niille, joilla on halu kokeilla voimiaan, täytyisi olla tilaisuus yrittää. Meillä ei ole varaa jättää näiden ihmisten luovaa toiminnallista panosta käyttämättä. Toivon, että tämä henki elää yhä Toijanniemen koulun kasvateissa ja koko tässä maakunnassa." (3)