Maa- ja kotitalousnaiset opastavat jäseniään

Hellanmaan maatalousnaisten toiminta on maamiesseuran tapaan lähtenyt alkuun kiinteässä yhteistyössä Ylihärmän Kankaankylän kanssa. Syntysanat on lausuttu Kankaan - Hellanmaan maamiesseuran syyskokouksessa Kustaa Pajulan talossa 22.11.1928. Alueellisesti melko laajan maamiesseuran toiminnan vireyttä kuvaa se, että tuossa kokouksessa oli läsnä 150 henkilöä. Konsulentti Naimi Henrikson piti alustuksen naisen asemasta kodin ja talouden hoidossa. Hän kehoitti paikalla olleita perustamaan naisosaston, joka toimisi kotitaloustöiden arvostuksen kohottajana paikkakunnalla. Keskusteluissa todettiin naisosaston tarpeellisuus ja samassa kokouksessa nimettiin väliaikainen johtokunta.

Perustava kokous pidettiin muutaman päivän kuluttua eli 25.11. 1928 Kankaan koululla. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Maija Kangas, varapuheenjohtajaksi Maija Yli-Kuivila, kirjuriksi Sanni Vassi, rahastonhoitajaksi Maija Kujanpää. Lisäksi johtokuntaan valittiin Maija Järvi ja Lempi Ikola, varalle Hilma Haapamäki ja Hanna Hautala.

Alkuvuosina toiminta oli hyvin vilkasta. Myyjäisetkin järjestettiin jo ensimmäisenä toimintavuotena. Ohjelmallisia iltamia järjestettiin useita. Puhujina oli alan asiantuntijoita. Kurssitoiminta ja kilpailut olivat alun alkaen ohjelmassa. - Ensimmäiset kaalipäivälliset järjestettiin Hellanmaan koululla 13.10.1929.

Laajan alueen yhteistyö todettiin lyhyen ajan kuluessa hankalaksi. Hellanmaan seudulla riitti toiminnallista intoa ja pirteyttä, joten itsenäistyminen omaksi osastoksi tuli ajankohtaiseksi jo runsaan vuoden kuluttua. Itsenäistymisestä päätettiin Hellanmaan meijerillä vuosikokouksessa 13.2.1930. Miehethän lähtivät maamiesseuransa kanssa omille teilleen vasta 1939.

Naisosaston johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi opettaja Maria Kangas, sihteeriksi Maija Yli-Kuivila, rahastonhoitajaksi Tilda Porola sekä muiksi jäseniksi Maija Kujanpää, Tilda Vähämäki ja Aili Haapoja, varalle Maija Ala-Rantala ja Maija Lammi. Jäseniä osastossa vuonna 1930 oli 103.

Tässä yhteydessä on syytä erityisesti mainita kylään muuttanut meijerikkö Hilda Niemelä, joka osallistui ahkerasti yhteisiin toimintoihin. Hän otti ystävällisesti vastaan myös maatalousnaiset, jotka usein pitivät kokouksiaan meijerin kokoushuoneessa.

Juhlavuodet on huomioitu

Pitkän toimintataipaleen aikana on sattunut monia mieleenpainuvia juhlahetkiä. Osaston vuosijuhlia on vietetty kymmenvuotisvälein.

Osaston 20-vuotisjuhlaa vietettiin 9.4.1949. Tilaisuudessa jaettiin maatalousseurojen keskusliiton myöntämät hopeiset ansiomerkit viidelle osaston toiminnassa ansioituneelle. Niitä saivat Maija Porola, Liisa Hautamäki, Saima Pajula, Kyllikki Porola ja Helmi Kontio.

30-vuotisjuhlaa ei erityisemmin vietetty. Toukokuun ompeluseura vuonna 1960 oli kuitenkin tavallista juhlavampi. Konsulentti Onerva Ojala esitti 30-vuotisen työn merkeissä Maanviljelysseuran kiitokset ja onnittelut Hellanmaan naisosastolle. Tilaisuudessa luovutettiin hopeiset ansiomerkit Helvi Yli-Kuivilalle ja Maiju Kankaalle "Hellanmaan naisosaston hyväksi tehdystä pitkäaikaisesta työstä", kuten sanonta kuului. - Emäntä Helvi Yli-Kuivila tuli osaston puheenjohtajaksi 1950 ja hoiti tehtävää hyvin antaumuksella ja aktiivisesti 22 vuotta. Tässä yhteydessä on myös syytä mainita emäntä Saima Pajula, joka hoiti osaston tilejä tunnollisesti 29 vuotta.

Vuonna 1973 on mainittava kesän suurena tapahtumana Lapuan päivän juhlat Hellanmaassa. Se oli todella koko kylän yhteinen tapahtuma. Kaikki tahtoivat olla mukana vastuuta kantamassa.

Vuonna 1977 syksyllä järjestettiin yhdessä Maa- ja kotitalousnaisten Lapuan paikallisjohtokunnan kanssa Kodin ilta seurakuntakodilla. Vieraita oli 300 eri puolilta Lapuaa.

Vuodelta 1984 on paikallaan mainita Lapuan Herättäjäjuhlat, joissa osaston väki oli runsaslukuisesti mukana muonitus- ja muissa tehtävissä.

Vuonna 1985 pidettiin Kodin ilta nuorisotalolla monipuolisin ohjelmin. Juhlapuhujana oli psykologi Aino Latikka. Yleisöä oli 240 henkilöä. Lisäksi järjestettiin vetaraanisukkien luovutusjuhla. Juhlapuhujana oli Orvokki Kangas. Kaikille sodissa olleille, omassa kylässä asuville veteraaneille lahjoitettiin lämpimät villasukat, kaikkiaan 86 sukkaparia.

Puolivuosisataista toimintaa juhlistettiin Hellanmaan Nuorisotalolla 4.5.1980. Juhlapuhujana oli emäntä Raili Sandelin Nurmosta. Lausuntaa esitti Oili Isoluoma. Historiikin olivat koonneet ja myös yhteisesti esittivät Kaarina Kangas ja Maria-Liisa Rajala. Lapsilta oli musiikkiohjelmaa. Loppuhartauden piti rehtori Veikko Kontio.

Erityisen huomion kohteena olivat paikalla olleet perustajajäsenet Saima Pajula, Maija Liinamaa ja Aili Haapoja, joita muistettiin kukkasin. Osaston piirissä pitkäaikaisesti puurtaneille toimihenkilöille luovutettiin ansiomerkit. Kultaisen ansiomerkin saivat Saara Jussila ja Helvi Yli-Kuivila sekä hopeisen Saima Pajula ja Anna Kattelus. Lisäksi muistettiin viirillä kahdeksaa aktiivista, yhteiseksi hyväksi toiminutta jäsentä.

Marraskuussa 1990 pidettiin kiitosseurat osaston täyttäessä 60 vuotta. Puheenjohtaja Liisa Prepula lausui vieraat tervetulleiksi virren sanoin "Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee." Puhujina olivat emäntä Orvokki Kangas ja rovasti Tapani Pukkila.

Vuonna 1992 vuosikokouksen yhteydessä oli lämminhenkinen tilaisuus, jossa puheenjohtaja ja sihteeri luovuttivat kotikylän kolmelle sotaleskelle Lilja Hangasmaalle, Hilja Kontiolle ja Tilda Lepistölle kotirintamanaisten mitalin. Tilaisuutta juhlistivat myös mitalien saajien lähiomaiset.

Vuosittain järjestetyt joulujuhlat seurakuntakodilla ovat myös olleet kotoista perheiden yhdessäoloa monipuolisen ohjelman ja tarjoilun myötä.

Sota-aikana osallistuttiin huoltotyöhön

Sota-aika 1939 - 1945 oli kotirintamalla olevillekin naisille monella tapaa poikkeuksellisen raskas. Maatalousnaisten toiminnassa tuli eteen aivan uusia haasteita. Siihen sisältyi monenlaista huoltotoimintaa, mm. sotakummilapsen avustaminen. Tarkoitukseen kerättiin omasta kylästä usean vuoden ajan 100 - 150 mk kuukaudessa. Tuntemattomille sotilaille lähetettiin ahkerasti paketteja. Vuonna 1943 keväällä kyläämme sijoitettiin kesäkaudeksi avustuskeskuksien ohjailemana 15 lasta.

Osastolla oli sijoitettavana myös oma inkeriläisperhe. Heille saatiin koti Toijanniemen koululta, jossa perheen äiti sai toimia vahtimestarina.

Joulukuussa 1944 maatalousnaiset järjestivät yhdessä lottien kanssa tervetuliaisjuhlan kotiin palanneille rintamamiehille. Tämä harvinaislaatuinen juhla muodostui erittäin vaikuttavaksi ja mieliinpainuvaksi tilaisuudeksi. Puhujina olivat emäntä Maria Kangas, kirkkoherra Jussi Sinnemäki, maanviljelijä Juho Maljonen (Suistamon siirtolaisia) sekä opettaja Vilho Mannila. Laulua esitti rouva Hjelt sekä lausuntaa maanviljelijä V. Kangas ja Helmi Kontio. Lisäksi oli koulun oppilaiden ohjelmaa.

Maatalousnäyttelyistä napattiin palkintoja

Kohta sotien jälkeen oli pian vuorossa Lapuan Maatalousnäyttely 1949. Hellanmaalaiset olivat näyttelypäivien aikana monessa mukana. Naisten osuus on aivan erityisesti mainittava; kotitalous, puutarhanäyttely ja kotiteollisuus, näissä kaikissa oltiin mukana sekä esittelyissä että kilpailuissa. Näyttelypäivinä osallistuttiin paljon työtä vaatineisiin muonitus- ja muihin tehtäviin.

Lähes parikymmentä vuotta kului ja taas v. 1968 Lapua oli näyttelyvuorossa. Voidaan sanoa, että näyttelypuuhissa oli koko kylä, sillä yksin ravintolatehtävissä oli Hellanmaasta työssä 72 naista.

Jo ennen näyttelykesää osallistuttiin talven aikana lukuisiin eri toimikuntien kokouksiin. Oman osaston piirissä oli myös paljon suunnittelu- ja valmistelutöitä. Näyttelyn puutarhapaviljongin ympärille kasvatettiin Hellanmaassa etukäteen runsaasti samettiruusuja. Toiset saivat tehtäväkseen leipoa myyntiin leipiä ja valmistaa myös juustoja.

Näyttelyn kotitaloustoimikuntaan ja kotitalouskilpailun arvostelulautakuntaan kuului Helvi Yli-Kuivila, puutarhatoimikuntaan Maija Liinamaa ja kilpailutoimikuntaan Saara Jussila. Kotiteollisuustoimikunnan apuna työskentelivät lisäksi Helvi Yli-Kuivila ja Sisko Rajala sekä kotitalousosaston apuna Helvi Kallio.

Näyttelyn työnäytöksissä toimivat karstaajina Hilma Pajula ja Martta Pitkänen sekä kehrääjinä Iida Herttua, Amalia Malkamäki ja Saima Rintala. Kirjanpidon havaintoesitystehtävässä oli esillä Maija Liinamaan koko vuoden kirjanpito, Helvi Yli-Kuivilan viiden kuukauden kirjanpito ja Unelma Jalon yhden kuukauden kirjanpito.

Käsityökilpailuun Hellanmaan osastosta osallistui 12 henkilöä. Henkilökohtaisia ensipalkintoja kilpailusta tuli seitsemän: Pyyheliinakankaasta sai ensipalkinnon Helvi Kuivila, Maija Liinamaa ja Esteri Huhta, pöytäliinasta Niina Kontio, ikkunaverhokankaasta Sisko Rajala, lasten villaisesta asusta Helvi Kallio ja pitsistä Helvi Kuivila. Hän sai myös juuston valmistuksesta ensipalkinnon. Osastojen välisessä leipäryhmäkilpailussa Hellanmaan osasto tuli ensimmäiseksi; leipojina olivat Eini Putkonen, Helvi Kuivila, Anna Kuivila, Anna Kattelus ja Esteri Porola. Osastojen välisessä saunapalakilpailussa palkittiin Seija Kankaanpää. Osastojen välisessä kukkien asettelukilpailussa Saara Jussila sai jaetun ensipalkinnon.

Vuonna 1985 oli EP:n maatalousnäyttely Seinäjoella. Osaston jäseniä oli jälleen erilaisissa tehtävissä.

Kurssitoiminnalla lisätaitoja

Kurssi- ja kilpailutoiminta oli 1930 - 1940-luvuillakin melko ahkeraa monipuolista. Oli keitto-, leipoma-, silli-, kutoma- ja ompelukurssseja. Sotien jälkeen toiminta laajeni erittäin vireäksi ollen sitä 1940-luvun lopulla ja koko 1950-luvun. Heti sotien jälkeen vuonna 1946 marraskuussa pidettiin kaksiviikkoinen keittokurssi meijerillä. Kurssi päättyi onnistuneisiin päivällisiin. Talvella 1947 pidettiin kutomakurssi rukoushuoneella ja vuonna 1950 vastaava kurssi Isoluoman ja Hietakankaan taloissa. Vuonna 1953 järjestettiin kutomakurssi Yli-Hellan Vilpakassa ja Varjorannassa sekä Ala-Hellan Ala-Kuivilassa ja Ala-Hautalassa. - Vuonna 1950 oli ompelukurssi Veikko Kallion talossa ja 1952 Jussi Kujanpään talossa. Kotisairaanhoitokurssi järjestettiin tilattuna SPR:n Lapuan osastolta.

Sienikursseja oli 1970-luvulla ainakin kolmet. Talvikki Kurikkala sai osaston jäsenet kiinnostumaan sienien käytöstä ja sieninäyttelystä. Maija Malkamäen opastuksella käytiin metsässä sieniretkelläkin.

Vuonna 1975 huhtikuussa järjestettiin pakastekurssit seurakuntakodilla. Kurssi kesti kuukauden ja mukana oli 30 naista. Opettajina olivat talousopettaja Virve Harjanne ja kotitalousteknikko Helmi Kiviaho.

Aivan poikkeuksellisena tapahtumana Hellanmaan naisosaston kannalta voidaan pitää 1950-luvulla valtakunnallista radio- ja kirjekurssia, jossa opiskeltiin puutarhanhoitoa. Kurssi radioitiin 12 peräkkäisen viikon keskiviikkoiltoina ja Hellanmaassa oli kaksi opintoryhmää. Kuuntelemaan kokoonnuttiin vuorotellen toistensa kotona. Kurssin radioäänenä eli valtakunnan verkossa lähetetyn radiokurssin luennoijana oli entinen hellanmaalainen, puutarhaopettaja Maija Kujanpää. Oppikirjana käytettiin hänen kirjoittamaansa kirjaa "Meidän perheen puutarha".

Vuonna 1973 uutena toimintamuotona pääsi ompeluseuroissa alkuun opintokerhomuotoinen opiskelu. Talven aikana kokoonnuttiin 16 kertaa. Kerhotoiminta jatkui virkeänä jopa niin, että piirejä oli joinakin vuosina kaksi. Piirien vetäjinä toimivat Saara Jussila, Maija Malkamäki, Pirkko L. Hyvärinen, Raija Ylimäki, Kaarina Kangas ja Aino Rantala.

Kilpailutoimintakin oli vankkaa koulutusta

Maatalousnäyttelyjen yhteydessä järjestettyjen kilpailujen lisäksi on oltu mukana muissakin kilpailuissa. Varsinkin osaston sisällä on järjestetty melko runsaasti kilpailutoimintaa.

Kilpailuista 1930 - 1940-luvuilta voidaan mainita mm. maidonhoito- ja puutarhanhoitokilpailu sekä tomaatin- ja avomaakurkun kasvatuskilpailu. Niin ikään kilpailtiin sipulin- ja pellavanviljelyssä sekä vihanneskasvien hoidossa.

Valtakunnalliseen yksivuotiseen ruokatalouskirjanpitoon osallistui v.1953 Hellanmaan osastosta Helvi Yli-Kuivila saaden ensimmäisen palkinnon. Osaston järjestämässä kaksivuotisessa kodin ympäristönhoito- ja kaunistamiskilpailussa olivat mukana Helvi Hantula, Eini Kankaanpää ja Hilma Hietakangas. Kaikki saivat ensimmäisen palkinnon.

Vuonna 1964 järjestettiin Yrjö Palomäen tilalla Lännen Sokeri Oy:n sponsoroima sokerijuurikkaan harvennuskilpailu. Osasto järjesti päivän aikana paikalla olleelle noin sadalle hengelle kenttäaterian ja kahvituksen.

Vuonna 1964 kilpailtiin sipulin ja vihannesten kasvatuksessa. Esimerkkinä sipulikilpailun tulokset: Alma Mäkinen 99 pistettä, Eeva Huhtamäki 99, Lilja Yli-Rantala 91, Raakel Ala-Rantala 87 ja Maria Hantula 77. Vihanneskilpailu Maija Liinamaa 94, Saima Vähämäki 92, Eeva Huhtamäki 91, Alma Mäkinen 90 ja Maija Isoluoma 88.

Järjestettiinpä joskus näyttäviä hiihtokilpailujakin, kuten esimerkiksi vuonna 1979, jolloin pidettiin kahdeksan naisosaston välinen viestikisa Kankaan koulun maastossa. Voittajana oli Hellanmaan osasto ja voittaneen joukkueen jäseninä Rauni Hangasmaa, Pirkko Hyvärinen ja Liisa Tienhaara. (1)

Laitteita kaikkien käyttöön

Neuvojien opastuksella nousi jatkuvasti esille uusia ideoita. Usein kampanjoitiin myös uusien laitteiden ja työvälineiden hankkimiseksi.

Jo 30-luvulla kerättiin varoja laitehankintoihin. Niinpä hankittiin mm. tuiki tarpeellinen pellavaloukku ja leveät kangaspuut. Kehityksen kulkiessa eteenpäin tuli 40-luvun hankintana ajankohtaiseksi sähkökäyttöinen pellavaloukku ja -lihta.

Vuonna 1973 aloitettiin Keski-Hellassa loppuvuodesta opintokerhotoiminnan lomassa työpiiri rakenteilla olevan seurakuntakodin tekstiilien hyväksi. Vuonna 1974 keväällä osasto järjesti myyjäiset seurakuntakodin hyväksi ja toukokuun 5. päivä pidettiin historiallinen, seurakuntakodin perustusten valukökkä, jossa osaston naiset huolehtivat muonituksesta.

Neuvojat toiminnan tukena

Hellanmaalaistenkin neuvojana oli toiminnan alkuvuosina Lapuan yhteinen neuvoja Sanni Muilu. Hänen jälkeensä tuli tehtävää hoitamaan Anna Ketelä vuosiksi 1931 -1935. Vuonna 1935 tuli kaksi neuvojaa, Sylvi Hahkala ja Saima Tervasmäki. Toimintakertomuksista käy ilmi, että he ovat olleet 1930 - 1940-lukujen tienovilla ahkerasti mukana osaston tapahtumissa.

Monipuolista opastusta saatiin 1960-luvulla useammilta eri alojen neuvojilta. Laila Lumme toimi paikallisena neuvojana 1950-1960-luvulla ja hyvin tutuiksi tulivat myös maakunnassa laajemmin kiertäneet neuvojat Annikki Piirainen, Onerva Pättiniemi ja Onerva Ojala.

Pitkän päivätyön lapualaisten maa- ja kotitalousnaisten neuvojana teki Talvikki Kurikkala, joka vieraili usein Hellanmaassa pitämässä erilaisia kursseja ja neuvontatilaisuuksia. Hän toi kokouksiin aina uusia ajatuksia. Hän toimi myös retkien johtajana.

Nimimuutoksia

Naisosaston nimi on vuosikymmenten aikana käynyt läpi oman kehityksensä. Vuonna 1947 maamiesseuran naisosasto katsottiin aikansa eläneeksi. Nimestä jätettiin pois maamiesseura kokonaisuudessaan ja otettiin käyttöön itsenäisempi muoto. Nimeksi tuli nyt Hellanmaan Maatalousnaiset.

1970-luvulla maatalous kävi jo läpi aikamoisen muodonmuutoksen. Myös maatalousnaisten riveihin oli tulossa paljon sellaista jäsenistöä, joiden pääammatti ei ollutkaan enää talon emännyys. Niinpä, ettei nimi olisi ollut esteenä, maatalousnaisten osastonimeä haluttiin tässä vaiheessa kautta valtakunnan väljentää. Osaston nimeksi otettiin Maa- ja kotitalousnaiset.

Retket

Retkeily on kuulunut maa- ja kotitalousnaisten ohjelmaan eräänä mieluisana toimintamuotona. Retkiä tehtiin 1970 - 1980-luvulla mm. Suupohjaan, Ahvenanmaalle, Ouluun, Alahärmään, Ylihärmään, Poriin ja Raumalle, Kaustiselle ja Jyväskylään. Polkupyöräretkiä tehtiin naapuripitäjiin ja oman kylän alueelle. Naapuriosastoihin pidettiin myös kiinteää yhteyttä.

Viimeiset vuodet

1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla on kokoonnuttu yhteisiin tupailtoihin maamiesseuran kanssa. Esitelmänpitäjiä on ollut hyvin laaja-alaisesti eri aloilta. - Jäseniä Hellanmaan Maa- ja kotitalousnaisissa oli seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvuilla noin 140 - 150.

Vakiintuneiden työmuotojen lisäksi on tullut myös hyviä uusia. Muonitus- ja talkootehtäviä on ollut paljon. Torimyynti osaston tarpeisiin on koettu taloudellisesti kannattavaksi. Toimenkuvaan ovat tulleet myös lahjoitukset samoin kuin muistamiset erilaisissa perhetapahtumissa.

Myllykosken maamiesseuran naisosasto

Ammatillisella valistus- ja järjestöpuolella Myllykosken kylä on suuntautunut tiiviimmin oman pitäjän alueelle, toisin kuin aatteellisella ja vapaa-aikatoimintojen kohdalla. Maamiesseura ja maamiesseuran naisosasto ovat muodostaneet yhteisen toiminta-alueen Huhtalan ja Hööpakan kylien kanssa.

Myllykosken Maamiesseuran naisosasto on perustettu vuonna 1929. Sen 50-vuotishistoriikissa todetaan: "Naisosaston tarkoitus on saada maalaisnaiset, nuoret ja vanhemmat, ymmärtämään tehtävänsä oikean arvon, sekä niissä yhä pyrkimään eteenpäin, että voisi talouselämän oikealla järjestelyllä hoitaa tarkoitustaan vastaavasti talouttaan."

Alkuvuosikymmeninä toiminta näkyi ja oli monipuolista. Vaivaa nähtiin ja tuloksia saatiin aikaan. Yhtä kokousiltamaa varten saatettiin tehdä etukäteen valtavasti työtä.

Esteri Huhdan ja Leena Myllykosken laatima historiikki kertoo, että ensimmäiset iltamat pidettiin Hööpakan koululla 4.1.1933 ja väkeä oli 150 henkeä. Ohjelmaa oli runsaasti: tervehdyssanat neiti Sanni Lammi, lausuntaa neiti Mirja Latikka. Opettaja Liisa Kuivinen puhui pitkälti selostaen ja innostaen rakastamaan huonekukkia ja niitä kotinsa viihtyisyydeksi ja kaunistukseksi kasvattamaan. Opettaja Aili Kuivinen esitti useita kertoja yksinlaulua. Myllykosken tytöt esittivät hauskan esityksen "Ryöstö kiertoportaissa". Maija Huhta luki lastun ja Martta Hööpakka kertomuksen. Hööpakan tytöt esittivät kuvaelman "Tinttamareski". Ohjelmassa oli väliaikoja, jolloin myytiin arpoja. Tarjoiluakin oli järjestetty.

Viisunikkari kuvaili noita aikoja näin:

Osaston historiasta nousee esille aivan erikoislaatuisia voimannäytteitä. Vuodelta 1934 todetaan, että myllykoskelaiset esittivät ulkoilmanäytöksenä kansannäytelmän "Juhannustulilla". Ketä lienevät olleet nimeltään näyttelijät.

Retket kuuluivat olennaisena osana toimintaan. Vuoden 1935 kesäretki tehtiin Suupohjaan, Ilmajoelle, Kurikkaan ja Kauhajoelle.

Noina vauraina toiminnan vuosina pidettiin hyvää huolta myös julkisuuskuvasta. Em. vuoden paikkeilta on peräisin päätös: "Sanomalehtikirjeenvaihtajiksi valittiin Ilkalle Jaska Juutila, Vaasalle Reino Rintamäki, Pohjankyrölle Ville Järvi ja Lakeudelle Jussi Rintamäki."

Pöytäkirjoista löytyy merkintä: "Päätettiin merkitä puolustuslainaa 2000 mk". Talvisodan jälkeen päätettiin, ettei jaeta palkintoja eikä kunniakirjoja vaan palkinnonsaajat lahjoittivat ne naisosastolle, koska rahaa tarvittiin muualle."

Sodan esille nostamat merkinnät jatkuvat: "Keskusteltiin ruvetaanko kehräämään ja karstaamaan villoja, että saataisiin reserviin kutsutuille miehille sukkia ja käsineitä. Päätökseksi tuli, että naisosasto lahjoittaa ennen ostetut villat pohjaksi ja toivotaan, että ihmiset lahjoittavat lisää."

Edelleen päätettiin lahjoittaa vähävaraisten reserviläisten vaatetukseen 1000 mk. Ostettiin kaksi pakkaa flanellia, josta ommeltiin paitoja ja housuja, joita annettiin niille joiden piti pian lähteä.

Sota-ajan kuvaa oli myös se, että "päätettiin järjestää käynti Seinäjoen sotasairaalassa ja viedä mukana potilaille voileipiä, maitoa, tomaatteja, omenia ja marjoja."

Kurssitoiminta oli tietysti naisosastossa hyvin keskeistä. Historiikki kertoo eräältä vuodelta Hööpakan Kevarissa pidettyjen viisiviikkoisten kurssien työsuorituksista: ikkunaverhokankaita yhteensä 102 m, kahdeksanniitistä sängyn edustaa 7 m, neli- ja kuusiniitistä pöytäliinakangasta erilaisia laatuja 30 m, kahdeksanniitistä ruususeppelekuvioista peitekangasta 4 m, kahdeksanniitinen rinkinen raanu. Yhteensä kurssin tuloksena 233 metriä erilaisia kankaita.

Sitten nousi esille ajatus kahden kylän yhdistystoiminnan lopettamisesta. Viisunikkari on jäänyt ihmettelemään perusteita, kun päällimmäisenä syynä oli pitkät matkat:

Jakautuminen oli kuitenkin tosiasia ja kaikki edellä kerrottu taakse jäänyttä romanttista menneisyyttä. Päätös jakautumisesta tehtiin 18.3.1964. Toiminta on sen jälkeen noudatellut vanhaa kaavaa, mutta pienimuotoisemmin. Varat jaettiin ja kumpikin kylä jäi puurtamaan omineen.

Pienentyneen osaston ensimmäinen puheenjohtaja oli Eevi Loukola. Kotitalouskonsulentti Onerva Piiraisen osuus oli ratkaiseva toiminnassa.

Hellanmaan tytöt opiskelevat emännäntaitoja

Lapuan kirkolla olivat tiet vellimäistä rapakkoa - kengännyöriä myöten pyrki uppoamaan, vaikka kuinka yritti kiertää ja hivutella itseään eteenpäin aidanpylväistä kiinni pidellen. Mutta Hellanmaassa oli kylmä hivenen verran kovettanut maata. Raskas sumu kattoi koko aukean lakeuden ja satoi hienona vihmana hartioille.

Taivalsimme Maija Porolan ja Maan-Jussin kanssa Hellanmaan meijerille katselemaan kyläkunnan tyttöjen ruuanlaittokurssia ja talo oli touhua ja ihanaa ruuantuoksua täynnä. Alakerrassa meijerikkö Hilda Niemelä puukengissään meijerin vettä lainehtivalla lattialla ja yläkerran kahdessa pienessä keittiössä paistoivat tytöt, joita oli liki parikymmentä, lihapullia ja sokerikakkuja.

- Ei mulla viälä mitään vasituusta heilaa oo, mutta kyllä täällä monellakin taitaa jo olla sellaanen kattottuna, sanoi Sisko Rajala, 21-vuotias sirkeäsilmäinen emännänalku ja paiskasi uudet lihapullat pannuun niin että sihisi. Eikhän tuolla Kaisallakin -.

- Ei oo, eikä oo varmaa tulookokaan ikinä, kun on niin poijista puute täällä Hellanmaas, tiuskasi Kaisa Kangas ja lähti kiivaasti mutta samalla naureskellen ulos koko keittiöstä.

- Tämä kurssi kestää kaksi viikkoa, kertoi meille kurssin opettajana toimiva neuvoja Saima Tervasmäki. Päivätyö alkaa klo 10 ja päättyy siinä 15 korvissa. Aluksi on aina hartaushetki, sitten on luento jostain ruokatalouteen tai kodinhoitoon liittyvästä aiheesta ja sen päätyttyä alkavat tytöt valmistaa päivällistä. Tytöt tuovat itse kaikenlaista tavaraa, mitä ruokiin tarvitaan.

Ja kurssin päättäjäisiksi meillä on isot kaalipäivälliset, jatkoi Maija Porola, joka on naisosaston nuori puheenjohtaja ja kantaa herännäiskansan mustaa pukua.

- Kertokaapa tytöt, mitä te teette iltaisin talon töiden päätyttyä? Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että pitäisi lähteä täältä kotokylästä jonnekin muualla työn hakuun? kyselen tytöiltä.

- Mua ei kaupunki oo ikänä vetäny, sanoi Kaisa Kangas. Kaipa sitä joskus on tuumaillu, että sais työ olla helpompaa, mutta on siltikin niin kotoosta liikkua omas tuvas, omas navetas ja omilla pelloolla, ettei tee mieli lähteä pois. Ja nuorisoseuras kuluu mukavasti vapaa-aijat. Siellä näytellähän ja harjootellahan kansantanhuja, lausuthan ja opiskellahan. Kyllähän tie on vähän pitkä, neljä kilometriä, mutta eihän tua näin maalla tunnu paljoltakaan.

- Meillä onkin täällä Hellanmaas maakunnan paras kansantanhuporukka, kertoi Maija Kangas. Voitimma komiasti Kurikas viimmeksi piretyt kansantanhukilapaalut. Ja meirän lausuntakuoro voitti syyskuus Vaasas piretyis lausuntakilpailuis kuorojen väliset kilpaalut.

- Oomma me näyttelemiseskin palkintoja saanu, jatkoi Vilma Hangasmaa, joka itsekin on esiintynyt monessa kappaleessa. Koko illan näytelmiä on ollut monia, "Roinilan talossa" ja "Savon sydämessä" ja "Renki-Kallen urotyö", ja yksinäytöksisiä jos minkä verran.

- Kyllä mäkin vaan tykkään, ettei täältä maalta trenkää mihkään lähtiä, arveli Mirja Ala-Hautala, kookas, komea, vaalea tyttö Härmän rajoilta. Kotona meitä tarvithan kovasti eikä sitä mihnään mualla maailmas meitä niin tarvitakaan.

- Kyllä nämä Hellanmaan tytöt on juurtunehet lujasti maahan, sanoi Maija Porola tyytyväisenä. Ja hauskaa on musta sekin, jotta ne niin harthasti tuloovat tällaasille kursseille. Tuo Mirjakin kun joka päivä polkoo pyärällänsä seittemän kilometrin takaa meijerille.

Ja niin valmistuu päivällinen: hernemuhennoskeittoa, lihapullia, kaalilaatikkoa, puolukka- ja porkkanakiisseliä ja mitä mahtoikaan olla. Pitkässä pöydässä maistellaan kaikkea hyvää ja Porolan Maijakin on niin tyytyväinen, ettei tiedä kuinka kiittelisi. Itse Porolan isäntäkin on haastettu päivälliselle. Hän istuu tiukassa mustassa körttitakissaan Maan-Jussia vastapäätä ja miehet puhuvat perunanluovutuksesta ja heinänhinnoista, mutta muistavat antaa korean kiitoksen emännillekin.

Näin valmistuu Hellanmaassa emännänalkuja - koreita, riuskoja, taitavia tyttöjä kaikki. Katsokaa vain pojat eteenne, että kerkiätte korjaamaan. (1)