Edellä kerrotun käräjöinnin ratkaisi lopulta Vaasan hovioikeus ja Johan Henrikinpoika Peräsaari karkotettiin oikeuden päätöksellä uudistilaltaan. Vuonna 1821 hän perheineen muutti Ylistaroon. Erik Westindius oli kuollut 1809. Samana vuonna leski Saara Hansintytär ja Juha Heikinpoika muuttivat Ylihärmään, mutta palasivat takaisin jo 1810. Johan Heikinpoika oli syntynyt 1787 ja vaimo Liisa Yrjöntytär oli tullut Ylistarosta 1810. Perheessä oli useita lapsia.

Vaikka Juha Heikinpoika lähti Peräsaaresta ei paikka jäänyt autioksi.

Torppaan on merkitty asukkaaksi Jaakko Härsilän vävy, leski Antti Juhanpoika syntynyt 1790 Pernojan Perälän torpassa, hänen vaimonsa oli ollut Jaakko Härsilän tytär. Torpan vuokraajaksi oli merkitty Antin veli Kustaa Juhanpoika (s. 1799) ja Susanna Tuomaantytär Takaluoma (s. 1797). Kustaa perheineen muutti 1825 Evijärvelle.

Torpan seuraavat tunnetut asukkaat olivat vuodesta 1833 Ylihärmästä tulleet Kustaa Juhanpoika, syntynyt 1806 Kauhavalla ja Brita Jaakontytär, syntynyt 1809 Pedersöressä sekä heidän vanhin lapsensa, joka oli syntynyt Alavetelissä. Hekin muuttivat 1839 Ylihärmään. Jostain syystä torppa oli nyt merkitty Yli-Harbergin eli Ikolan torpaksi ja torpan nimenä esiintyy Sikasaari. Torppa on ollut asuttuna vielä 1860-luvun lopulla, silloin lähinnä itsellisasuntona.

Isojaon täydennysjako muutti osan tästä alueesta 1850 vaiheilla Hangasmaan talonumeroon ja edellä mainitun ja Härsilän maitten väliin jäi pieni Karhumäen talon ulkosarka.

Peräsaari ja Hangasmäen torppa, Luhtamäki on karttaan merkitty. Mainittakoon, että Luhtamäen paikalla on nykyisin Juho ja Rauni Hangasmaan talo. Sika- eli Peräsaaren paikan omistavat Heikki ja Kaisa Vilpakka. Peräsaaren ja Luhtamäen torppien rauniot ovat vielä nähtävissä.

Jaakko Martinpoika Härsilän torppa

Torppa esiintyy vain vuosina 1807 - 1813. Torppari oli Yrjö Jaakonpoika Yliselä (s. 1779). Hänen vaimonsa oli Juliaana Heikintytär (s. 1788), kotoisin Ketolan Vähäluoman torpasta. Juliaana näyttää olleen talossa emännyyttä pitäneen Esteri Heikintyttären nuorempi sisar. Yrjö Jaakonpoika oli isäntänäkin eräässä Yliselän talossa, mutta oli joutunut lähtemään perheineen torppariksi. He lähtivät torpasta jo 1813.

Toijanniemi

Ala-Härsilän Toijanniemen torpan ja myöhemmin samannimisen talon perustaminen oli melko lailla myöhäsyntyistä ajoittuen 1850-luvun alkuun. Tällä paikalla saattoi jo tätä ennen olla jonkinlaista asutusta.

Tätä Toijanniemeä ei pidä sekoittaa paljon vanhempaan samannimiseen torppaan. Yli-Harbergin eli Ikolan mailla ollut Toijanniemen torppa on peräisin jo 1700-luvun lopulta. Myöhemmin käytetty nimikin, vanha Toija, viittaa siihen.

Toijanniemeen 1850-luvun alkuvuosina torppareiksi tulivat veljekset Juha Heikinpoika Härsilä (s. 1827) ja Sanna Heikintytär Talvitie (s. 1830), sekä Heikki Heikinpoika (s. 1831) ja Sanna Heikintytär Hantula (s. 1831). Kantatalossa pitivät isännyyttä veljesten isäpuoli ja tämän uusi vaimo. Poikapuolet asuivat torpassa. Näistä Heikki Heikinpoika siirtyi Alapäähän kantatalon isännäksi ja Juha Heikinpoika jäi Toijanmäelle torppariksi.

Kiviniemi

Ala- ja Yli-Harbergillä sekä Yli-Härsilällä oli Kiviniemi-nimiset torpat. Ala-Harbergin Kiviniemen torpassa asuivat Jaakko Samuelinpoika (s. 1829) ja Maria Sofia Annantytär (s. 1830), jotka muuttivat pois 1859.

Uusina asukkaina torpassa olivat Antti Kustaanpoika (s. 1829) ja Anna Stiina Jaakontytär (s. 1829) Isoluoman Malkamäen torpasta. He muuttivat Hellanmaahan Alasaaren torppaan.

Nyt torppaan tuli Isak Isakinpoika Saarenpää (s. 1823) ja Sofia Simontytär (s. 1826), jotka asukkaat lähtivät jo 1864.

Torppaan tuli neljäksi vuodeksi Emanuel Isakinpoika Sax (s. 1818) ja Maria Kustaantytär (s. 1829) Hantulan torpasta. Vuonna 1868 asettuivat paikkaan Isoluoman Haanpään torpan poika Salomon Isakinpoika (s. 1834) ja Maria Juhantytär Bask eli Ilkka (s. 1834).

Hakala

Tämän niminen torppa esiintyy 1860-luvulla. Torpparina on Juha Israelinpoika, syntynyt 1831 Annalassa ja Kaisa Jaakontytär, syntynyt 1831 Turjan torpassa. Vuonna 1865 Hellanmaan Saarenpään torpasta tulivat Hakalan torppaan Kustaa Henrik Matinpoika (s. 1826) ja Liisa Isakintytär (s. 1816).

Yli-Harberg

Yli-Harbergin talojen ensimmäisenä torpparina näyttää olleen jo 1700-luvulla Kustaa Juhonpoika (s. 1733, k. 1797). Torpan paikasta ei ole tietoa. Arvailujen varaan jää, oliko torppa vanha Toija vai Simuna.

Hautalan torppa = talo, nykyisin Rintamäki

Torpan ensimmäisinä tunnettuina asukkaina olivat Härsilän Ikolan vävy Simo Erkinpoika (s.1772) ja Maria Mikontytär Yli-Harberg (s. 1775). Torppaa sanottiin Simunaksi ja on hämmästyttävää, että 200 vuotta myöhemminkin vanhimmat hellanmaalaiset puhuvat Simunasta. Muiden vanhojen torppien asukkaiden nimiä tuskin kukaan tietää. Simuna perheineen tuli paikkaan jo 1798.

Torppaa asui 1820-luvulta asti poika Mikko Simunanpoika (s. 1798) ja Liisa Matintytär, syntynyt 1793 Ylistarossa.

Vuoden 1850 seutuvilla torpasta tuli itsenäinen tila ja sen manttaali oli 1860-luvulla 1/12. Isäntänä oli edellisten poika Matti Mikonpoika (s. 1824, k. 1867). Vaimo oli Susanna Heikintytär Lehtimäki, syntynyt 1826 Ylistarossa.

Toijanniemen torppa (vanha Toija)

Tämä oli saman talon torppa kuin edellinen. Asujina olivat vuodesta 1798 myös talon vävy Martti Isakinpoika Yli-Härsilä (s. 1762) ja vaimo Kaisa Mikontytär Yli-Harberg ( Ikola ). He asuivat torpassa vuoteen 1806, jolloin muuttivat Yli-Härsilän Frantsilaan ( Nimi kirjoitettu siihen aikaan tähän muotoon ). Tällöin vaimona oli Greta Antintytär (s. 1764).

Martti Isakinpoika jäi Frantsilaan, mutta poika Isak Martinpoika Yli-Harberg (s. 1787) ja vaimo Liisa Juhantytär (s. 1781) muuttivat takaisin vanhaan Toijaan vuonna 1810. Suku pysyi siellä 1860-luvun lopulle asti.

Isakia seurasi isäntänä poika, joka oli taas Martti Isakinpoika (s. 1811) ja vaimo Sanna Mikontytär, syntynyt 1809 Pernojan Perälän torpassa. Martti Isakinpojan kuoltua 1864 asui torpassa vielä kaksi poikaa perheineen. Veljekset oli Juha Martinpoika (s. 1836) ja vaimo Liisa Greta Isakintytär, syntynyt 1836 Isoluoman Haanpään torpassa sekä Mikko Martinpoika (s. 1834) ja vaimo Sanna Kustaantytär, syntynyt 1833 Yli-Annalan torpassa. Torpan syytinkimiehenä asui 1860-luvun lopulla vanha Isak Martinpoika (s. 1787) ja hänen kolmas vaimonsa Liisa Erkintytär, syntynyt 1799 Kauhavalla.

Ikolan torppa

Lyhytaikaisena torpparina oli Daavid Daavidinpoika, syntynyt 1786 Myllykoskella ja vaimo Kaisa Mikontytär Härsilä (s. 1789). Daavid oli Härsilän vävy ja oli jonkin aikaa isäntänäkin, mutta muutti 1819 Myllymäen torppaan Ylistaron Myllykoskelle.

1850-luvulla mainitaan Ikolan torppa Hellanmaassa. Torpan nimi puuttuu, vain asukkaat on mainittu. Tämä torppa on saattanut sijaita Hellanmaan nuorisoseuran takana Härsilän silloisella ulkopalstalla. Asukkaat ovat Erkki Juhanpoika Härsilä (s. 1824) ja vaimo Anna Tuomaantytär (s. 1815) Myllykoskelta, mutta syntynyt Hantulan Alahellan torpassa. Asukkaat muuttivat Ylistaroon 1864.

Naami

Vaikka torppa ei ollut Hellanmaassa mainitaan kuitenkin sen asukkaat. Torpparina olivat 1840-luvun lopulla Mikko Mikonpoika Härsilä (s. 1805) ja Maija Greta Antintytär Lecel. He siirtyivät itsellisiksi. 1850-luvulla oli torpan asukkaina Antti Israelinpoika Annalan torpasta ja Sanna Erkintytär (s. 1803) Ketolan torpasta.

Lyhytaikaisia torppareita

Torppari Juha Juhanpoika mainitaan 1840 vaiheilta, syntynyt 1799 Ylistarossa ja vaimo Hedvig Esantytär, syntynyt 1818 Hangasmäen Lammin torpassa. Heidän kohdallaan ei mainita torpan nimeä.

Toisena lyhytaikaisena torpparina mainitaan Esa Esanpoika, syntynyt Hangasmäen Lammin torpassa, joka oli tässä paikassa torpparina ennen vuotta 1833. Vaimo Justiina Yrjöntytär oli syntynyt 1810 Liuhtarlassa. He muuttivat 1830-luvun alussa Saarenpään torppaan.

Molemmat edellä mainitut torpparit ovat voineet asua jonkin aikaa Sika- eli Peräsaaressa.

Hellbacka

Talo mainitaan jossain yhteydessä 1790-luvulla myös Mettä-Härsilänä. Kyseessä ei ole torppa, vaan kantatalon halkomisen yhteydessä muodostunut talo-osuus. Hellanmaan korpia lähti 1780-luvun puolivälin tienoilla raivaamaan Yli-Härsilän poika Jaakko Martinpoika (s. 1755) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Gristina Petterintytär Fransberg (s. 1753, k.1798). Hän oli sotilaan tytär Kellojalta. Jaakon toinen vaimo oli Susanna Jaakontytär (s. 1778). Jaakko Matinpoika mainitaan ensin isännän veljenä ja 1800-luvun alkuvuosina talollisena. Noin vuonna 1813 hän perheineen siirtyi Haarakankaalle, jonne oli jo aikaisemmin muuttanut vävy Mikko Mikonpoika. Hän oli tullut taloon Hangasmäen torpasta. Saattaa olla, että taloa asuttiin muutaman vuoden ajan Kankaankylästä.

Talon otti torppana asuttavakseen 1810-luvun loppupuolella Jaakko Jaakonpoika (s. 1787), joka oli ensimmäisen isännän Jaakko Martinpojan poika. Hänen vaimonsa oli Valpuri Eliaksentytär, syntynyt 1792 Alahärmässä Kojolan torpassa. Jaakko Jaakonpoika muuttui talolliseksi 1820-luvun alkuvuosina, mutta joutui luopumaan talostaan 1840 vaiheilla muuttaen Lillbackan torppaan. Isännäksi tuli nyt veli Antti Jaakonpoika (s. 1795) ja vaimo Greta Mikontytär (s. 1794). Antin ensimmäinen vaimo Maria Antintytär Widman (s. 1796) oli kuollut jo 1831. Antti Jaakonpoika ja Maria Antintytär olivat tulleet Kankaankylästä 1827 viljelemään torppaa, jonka nimi oli myös Hellbacka.

Heitä seurasi isäntänä poika Antti Antinpoika (s. 1824) ja vaimo Susanna Jaakontytär (s. 1825). He asuivat talossa vuoteen 1859, jolloin muuttivat Lillbackan torppaan. Tällöin oli Antti Antinpojalla toinen vaimo Liisa Antintytär, syntynyt 1831 Hantulan Kujanpäässä. Lillbackasta he siirtyivät Isoluoman Niemen torppaan.

Taloon muutti Lillbackan torpasta 1859 Elias Jaakonpoika (s. 1814). Hän oli jo aikaisemmin isäntänä olleen Jaakko Jaakonpojan poika ja vaimo oli Serafia Juhantytär, syntynyt 1825 Ylihärmässä. Hekin viipyivät talossa vain 1860-luvun loppupuolelle, jolloin siirtyivät itsellisiksi. Tämä jo jaettu talo-osuus oli vain 1/24 manttaalia.

Hellbacka = Tienhaara

Hellbackan taloa oli jaettu jo 1827, jolloin muodostui uusi Hellbacka-niminen talo. Se tunnettiin myöhemmin Tienhaarana. Isäntänä oli aluksi talon vävy Erkki Erkinpoika (s. 1793), kotoisin Haarakankaalta. Hänen vaimonsa oli Maria Jaakontytär Hellbacka (s. 1780). Nämä eivät talossa kauan asuneet, vaan muuttivat Kankaankylään. Taloa isännöi 1830-luvulla myös vävy Mikko Tuomaanpoika Järnfelt (s. 1787) ja vaimo Susanna Jaakontytär Hellbacka (s. 1792). He tulivat Isoluoman Kankaanpään torpasta. Heitä seurasi isäntänä vävy Kustaa Juhanpoika, syntynyt 1818 Ylihärsilän Syrjämäen torpassa. Vaimo oli Justiina Mikontytär (s. 1820). Kustaa Juhanpoika toimi myös seksmannina. Toinen vävy Antti Matinpoika (s. 1815), tullut Rantalasta ja Maria Juhantytär (s. 1814), muuttivat Kankaanpään torppaan. Kustaa Juhanpoikaa seurasi isäntänä kasvatti, sisaren poika, Kustaa Isakinpoika (s. 1840) Ylisaaren Rajalasta ja vaimo oli Sanna Antintytär, syntynyt Kankaanpään torpassa. Hän oli Justiina Mikontyttären sisarpuolen tytär. Tämän talon manttaali oli 1/12.

Kustaa Isakinpoika Yli-Härsilä eli Tienhaara oli Hellanmaan tunnetuin kunnallismies ja asiakirjojen laatija 1800-luvulla.

Hellbacka - myöhemmin Hietamäki

Talon synnystä ei löydy tietoja, mutta se kuului osana vanhaan Hellbackaan. Ensimmäinen isäntä oli Johan Jaakonpoika Yli-Harberg (s. 1830). Hänen vaimonsa oli Maria Jaakontytär Saarenpää (s. 1831). Kovin pitkää aikaa he eivät tässä talossa asuneet, sillä he muuttivat jo 1861 Yli-Harbergin taloon. Sielläkin he olivat vain muutaman vuoden.

Hellanmaahan muutti Erkki Isakinpoika (s. 1805). Hän oli tullut Ylihärmästä 1854 isännäksi Yli-Harbergiin eli Ikolan erääseen taloon. Hänen vaimonsa oli Sanna Isakintytär Rosbacka (s. 1821). Hän oli leski naimisiin mennessään. Tässä oli siis kysymys talojen vaihdosta ja Erkki Isakinpoika siirtyi siis huomattavasti pienempään taloon. Tässä oli luultavasti kysymyksessä jonkinlainen sukulaisuussuhde. Talon manttaaliluku oli 1860-luvulla 1/24.

Mäki

Torppa sijaitsi vastapäätä nykyistä Ala-Talkkarin teollisuuslaitosta. Torpparina oli 1850-luvulla Herman Juhanpoika (s. 1815) ja hänen vaimonsa oli Liisa Juhantytär, syntynyt 1820 Ylistarossa. Saman torpan asukkaina 1860-luvulla olivat Jaakko Mikonpoika, syntynyt 1831 Ylihärmässä ja Liisa Joosefintytär (s. 1834). Heidän aikanaan torpassa oli palvelusväkeä.

Hellbackan torppa

Torpassa asuivat 1820-luvulla Jaakko Jaakonpoika Kauppi, syntynyt 1793 Alahärmässä ja Maria Erkintytär, syntynyt 1796 Evijärvellä. Näistä asukkaista ei enää löydy mainintaa 1830-luvulla.

Lillbacka

Torppaan muuttivat Hellbackassa isäntäväkenä olleet Jaakko Jaakonpoika ja Valpuri Eliaksentytär. Heitä torpparina seurasi poika Elias Jaakonpoika ja vaimonsa Serafia Juhantytär. He muuttivat talollisiksi Hellbackaan, josta taas puolestaan tuli isäntä torppariksi tähän torppaan. Antti Antinpoika ja Liisa Antintytär tulivat Hellbackasta ja muuttivat myöhemmin Isoluoman Niemen torppaan. Tässä torpassa todella harjoitettiin kierrätystä, sillä kaikki torpparit olivat olleet Hellbackassa isäntinä. 1860-luvulla torpassa asuivat Kangasahon torpan vävy Jaakko Juhanpoika (s. 1837), joka tuli Katteluksesta, sekä vaimo Kaisa Mina Juhantytär, syntynyt 1839 Kangasahon torpassa.

Kangasaho - Tienhaaran talon torppa

Torppaan tulivat 1845 Ylihärmästä Johan Heikinpoika (s. 1805) ja Liisa Isakintytär (s. 1808). Jatkajina torpassa olivat poika Juha Juhanpoika, syntynyt 1842 Ylihärmässä ja vaimo Liisa Matintytär (s. 1844). He siirtyivät pian itsellisiksi.

Rantamäki - Tienhaaran talon torppa

Ylihärmästä tulivat torppaan Juha Juhanpoika, syntynyt 1805 Syrjämäen torpassa ja Liisa Matintytär (s. 1806), jotka siirtyivät pian itsellisiksi.

Pakkala (Backala)

Vuonna 1845 tulivat Ylihärmästä Gristian Juhanpoika Uitto s. 1823 Hirvelässä ja vaimo Sanna Juhantytär Yliluoma syntynyt 1821 Ylihärmässä. He muuttivat jo 1853 Alasaaren Hyypän torppaan. Seuraava torppari tuli Lillbackan torpasta, Antti Kustaa Jaakonpoika (s. 1833). Hänen vaimonsa oli Wilhelmiina Jaakontytär, syntynyt 1835 Isoluoman Malkamäen torpassa. Samat asukkaat asuivat torpassa 1860-luvun lopulla.

Nimeltä tuntematon torppa

Torpassa on asuttu jo 1780-luvulla, sillä torpan asukkaat olivat entinen sotilas Matts Lilja, syntynyt 1744 Nyrhilässä ja vaimo Susanna Isakintytär (s. 1744). Torppari kuoli Suomen sodan aikoihin ja torpassa asuivat itsellisinä hänen poikansa Martti Mattsinpoika (s. 1772) ja Kaisa Juhantytär Yli-Annala (s. 1781). Torpasta ei ole merkintää vuoden 1815 jälkeen.

Baas

Torppa on ehkä sama kuin edellä mainittu Matti Liljan torppa. Torpan nimi mainitaan vasta 1815 jälkeen ja torppaa viljelivät silloin Liljan poika Jaakko Matinpoika (s. 1780) ja vaimo Maria Simontytär (s. 1772).

Lisäksi itsellisenä olivat veli Martti Matinpoika ja Kaisa Juhantytär. Seuraavalla vuosikymmenellä torppaa ei enää mainita.

Syrjämäki

Ensimmäiset merkinnät torpasta on vuodelta 1808. Torppareiksi tulivat silloin Juha Kustaanpoika Ala-Härsilä (s. 1772) ja Kaisa Juhantytär (s. 1779). Hän tuli Hantulan Hellan torpasta ( myöhempi Pajula ). Toinen vaimo oli Susanna Matintytär, syntynyt 1787 Haarakankaalta. Syrjämäen torppa jakautui 1850-luvulla kahdeksi eri torpaksi. Alkuperäisessä Syrjämäessä, johon on liitetty myös nimi Kallipää, asuivat Jaakko Juhanpoika Syrjämäki (s. 1821) ja Liisa Juhantytär, syntynyt 1826 Kauhavalla.

Toisen Syrjämäen torpan asukkaina olivat vävy Isak Heikinpoika Yli-Härsilä (s. 1822) ja Kaisa Greta Juhantytär Syrjämäki (s. 1824). Samat asukkaat olivat 1860-luvulla.

Rintamäki

Ala-Hellassa sijainneeseen Rintamäen torppaan tulivat asukkaiksi Ylihärmästä vuonna 1806 Antti Juhanpoika (s. 1777) ja Liisa Matintytär Alahärmästä. Hänelle on syntymäaikoja merkitty kaksikin, 1774 ja 1777, joista ensimmäinen saattaa olla lähinnä oikea. Antti Juhanpoika oli Isohellan torpan vanhin poika, mutta hän oli asunut jonkin aikaa Ylihärmässä. Liisa Matintytär kuoli 1826. Antin toinen puoliso oli Susanna Matintytär (s. 1790). Antti kuoli 1836. Torppaan tuli jatkajaksi vanhin poika Juha Antinpoika, syntynyt 1799 Isohellan torpassa. Hän tuli perheineen Haapakoskelta Kangasluoman torpasta, jossa perhe oli asunut. Hänen vaimonsa oli Kaisa Isakintytär, syntynyt 1805 Latva-Teikarin torpassa. He asuivat Rintamäen torpassa 1850-luvulle asti, jolloin muuttivat Hantulan torppaan.

Uusi torppari tuli Ylihärmästä Antti Antinpoika Uitto (s. 1809) ja vaimonsa Kaisa Greta Erkintytär (s. 1809). Kaisa Greta kuoli 1860 ja asukkaat muuttivat torpasta pois. Tämän jälkeen ei torppaa esiinny ainakaan Rintamäki-nimisenä.

Rosbackan torppa - myöhemmin talo

Torpan perustamisajankohdasta ei ole tietoja, mutta torppaan muuttivat 1814 vaiheilla Isoluoman torpasta kyseisen talon poika Antti Juhanpoika Isoluoma (s. 1769) ja hänen vaimonsa Susanna Antintytär (s. 1770). Torppa itsenäistyi jo 1820-luvulla jakautuen 1830-luvulla kahtia.

Rosbackan talo

Matti Antinpoika (s. 1799) oli talollisena Rosbackassa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Kaisa Antintytär Orrenmaa (s. 1796), tullut Kauhavalta 1824. Toinen vaimo oli Anna Juhantytär, syntynyt 1804 Kaaran torpassa. Matti Antinpoika joutui luopumaan talostaan 1853 ja siirtyi Hantulan Rajamäen torppaan. Uusi isäntä tuli Yli-Härsilästä, Antti Heikinpoika Yli-Härsilä (s. 1827). Hänen vaimonsa oli Liisa Gristina Matintytär Nisula (s. 1823). Nämäkin asukkaat siirtyivät itsellisiksi jo 1850-luvun alkuvuosina.

Tämän jälkeen taloa isännöivät Lassilasta tulleet Yrjö Kustaa Antinpoika Lassila (s. 1836) ja Maria Yrjöntytär Latikka (s. 1843). Talo oli 1860-luvulla 1/24 manttaalia.

Entisen Rosbackan torpan toisen puolen isäntänä oli Isak Antinpoika, syntynyt 1797 Isoluoman torpassa. Hänen vaimonsa oli Liisa Antintytär Orrenmaa, syntynyt 1792 Kauhavalla. Isak kuoli jo nuorena ja tilaa piti leski Liisa Antintytär. Isännäksi taloon tuli vävy Mikko Antinpoika, syntynyt 1813 Heikkilän torpassa ja vaimonsa oli Kaisa Isakintytär Rosbacka (s. 1824). Talosta on jäänyt manttaaliluku merkitsemättä 1860-luvulla, mutta ilmeisesti se oli sama kuin toisella samannimisellä talolla.

Kiviniemi

Myös Yli-Härsilällä oli Kiviniemi-niminen torppa. Vuonna 1808 muuttivat torppaan asukkaiksi Yrjö Yrjönpoika, syntynyt 1774 Kuortaneella ja Kaisa Jaakontytär, syntynyt 1778 Vähäkyrössä. Torppari kuoli 1841 jonka jälkeen torpan asukkaat vaihtuivat. Nyt torppariksi tuli Juha Isakinpoika, syntynyt 1814 vanhan Toijan torpassa ja hänen vaimonsa oli Maria Juhan tytär Saunala, syntynyt 1819 Ilmajoella. Tämäkin torppari kuoli nälkävuosien aikana, jonka jälkeen torppaan muuttivat Juha Mikonpoika Hallberg (s. 1837) ja Liisa Juhantytär Ikola (s. 1836) (Yli-Harberg).

Nimeltä tuntematon torppa

Vuodet 1804 - 1808 asuivat torpassa Juha Eliaksenpoika, syntynyt 1774, tuli Ylistaron Myllykoskelta ja Kaisa Daavidintytär (s. 1776). He siirtyivät talollisiksi Myllykoskelle 1808. Torppa saattoi olla Kurun tai Kiviniemen torppa, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole.

Kuru

Yli-Härsilän Kuru-nimisiä torppia oli 1860-luvun taitteessa kaksittain, mutta ne olivat eri talojen torppia. Tässä nyt mainittu torppa oli hyvin vanha ja kuului 1860-luvulla Martti Heikinpoika Yli-Härsilän tiluksiin. Ensimmäinen torppari 1790-luvun loppuvuosilta oli Jaakko Jaakonpoika (s. 1739), syntymäpaikka tuntematon, mutta hän oli vuonna 1794 renkinä Myllykoskella. Vaimo oli Valpuri Erkintytär (s. 1751), kotoisin Hangasmäestä, mutta hänenkään syntymäpaikkansa ei ole tiedossa. Valpuri oli Jaakon toinen vaimo. Asukkaat tulivat torppaan Myllykoskelta. Monta vuotta he eivät jaksaneet raivata, vaan torppaan tuli uusi yrittäjä, mahdollisesti vävy Isak Erkinpoika (s. 1780). Vaimo oli Kaisa Jaakontytär (s. 1778). He tulivat Ylihärmästä ja asuivat torpassa vuoteen 1804, jonka jälkeen muuttivat Hantulan torppaan asuen sielläkin vain kolme vuotta. Vanha torppari Jaakko Jaakonpoika ja vaimo Valpuri Erkintytär mainitaan Ylisaaren torpan syytinkiläisinä 1810 vaiheilla. Ylisaaren torpassa asunut Jaakko Jaakonpoika saattoi olla tämän vanhan torpparin poika. Ylisaaren torppari muutti perheineen Alavudelle ja vanhat syytinkiläiset jäivät Lapualle. Valpuri Erkintyttären mainitaan myöhemmin asuneen sisarensa tyttären luona Hautalassa.

Siitä kuka torpassa asui 1804 - 1808 ei ole varmaa tietoa, mutta jo edellä mainittujen Juha Eliaksenpojan ja Kaisa Daavidintyttären ja torpan seuraavien varmojen asukkaitten välillä oli paljon yhteistä.

Vuonna 1808 torppaan muuttivat Myllykoskelta Erkki Matinpoika (s. 1778) ja Liisa Matintytär, syntynyt 1777 Hangasmäessä. Erkki Matinpoika oli ollut isäntänä Myllykoskella, mutta joutunut lähtemään torppariksi. Samaan taloon siirtyi silloin isännäksi jo ennen mainittu Juha Eliaksenpoika.

Erkki Matinpojan vanhemmat olivat 1770-luvun alkuvuosina siirtyneet Myllykoskelle uudisasukkaiksi ja he olivat tulleet rannikon ruotsalaisalueelta.

Myllykoskelle muutti samaan aikaan muitakin ruotsalaisalueelta peräisin olevia asukkaita. Tällä tapaa rannikon väestön jälkeläisiä siirtyi Hellanmaan alueelle. Tämä on vain yksi esimerkki ruotsalaisasutuksen siirtymisestä Hellanmaahan. Myös muitakin teitä levisi rannikon väestöä kylään.

Erkki Matinpoikaa ja Liisa Matintytärtä seurasi torpan asukkaina kaksi poikaa Erkki Erkinpoika, syntynyt 1804 Myllykoskella ja Juha Erkinpoika, syntynyt 1812 Kurun torpassa. Erkki Matinpojan vaimo oli Liisa Eliaksentytär Hirvelä, syntynyt 1799 Ylihärmässä. He asuivat torpassa jonkin aikaa, mutta muuttivat muualle. Erkki Erkinpoika oli 1860-luvun vaiheilla jälleen tässä torpassa jonkin aikaa yhdessä veljensä kanssa, mutta vaimo oli silloin toinen, Kaisa Juhantytär, syntynyt 1835 Hangasmaan Lammin torpassa.

Toinen veljeksistä Juha Erkinpoika oli sen sijaan paikallaan pysyvä torppari. Oli hänkin ollut jonkin aikaa Ylihärmässä, mutta asui sen jälkeen pysyvästi Kurun torpassa. Vaimo oli Susanna Kustaantytär Hirvelä, syntynyt 1809 Ylihärmässä. Tämän kuoltua hän meni uusiin naimisiin Tuomaalassa syntyneen Maria Yrjöntyttären (s.1819) kanssa.

Kuru

Tämä Kuru-niminen torppa oli eri torppa kuin edellä ja sijaitsi aivan toisen kantatalon mailla. Torppa oli olemassa muutaman vuoden 1860-luvun taitteessa.

Torppareina olivat Juha Kustaa Kustaanpoika, syntynyt 1834 Ylihärsilässä ja Susannan Antintytär (s. 1834). Väki kuoli lyhyessä ajassa 1860-luvun alkuvuosina. Torppaan jäi vain torppari ja pieni tytär, jotka muuttivat pois.

Sax

Torppa oli 1820- luvulta ja torppareina olivat räätäli Isak Isakinpoika Sax ja Maria Jaakontytär (s. 1788) Hantulasta. Torpassa jatkoivat poika Kustaa Isakinpoika Sax (s. 1823) ja Maria Antintytär Sippola (s. 1821).

Nimeltä tuntematon - sijainti Hellanmaassa

Torppaan tulivat asukkaiksi Kauhavalta 1837 Herman Annanpoika (s. 1814) ja Anna Jaakontytär Backröm (s. 1809). He muuttivat 1850-luvun alussa muualle torppareiksi.

Bask

Torppa oli 1850-luvun alkuvuosilta. Torppareina olivat Johan Heikki Heikinpoika Rosbacka (s. 1832) ja Maria Tuomaantytär Boman (s. 1827), joka oli tullut Alahärmästä 1852.

Kangas

Torpparit 1850-luvun loppupuolella olivat Erkki Juhanpoika, syntynyt 1826 Annalan torpassa ja Maria Loviisa Tuomaantytär, syntynyt 1827 Isoluoman torpassa. Torppari on kuollut 1860.

Kiviranta

Torpparit tässä torpassa olivat Johan Isakinpoika Kultti (s. 1817, k.1868) ja Leena Sofia Juhantytär (s. 1822).

Palomäki

Torppa oli 1860-luvulta ja torppareina olivat Jaakko Jaakonpoika Marttala (s. 1837) ja Liisa Juhantytär (s. 1836), Hangasmaan itsellisiä.

Ojala 1860-luvulta Hellanmaassa

Torppareina olivat Juha Kustaa Kustaanpoika, syntynyt 1821 Ylistarossa ja Greta Eliaksentytär, syntynyt 1822 Alasaaren Hakalan torpassa. Juha Kustaa Kustaanpoika kuoli jo 1868 ja uusiksi torppareiksi tulivat Matti Juhanpoika (s. 1828) ja Kaisa Tuomaantytär Alasaari.

Santala Hellanmaassa

Tämä torppa mainitaan 1840-luvun lopulla. Torppari oli Jeremias Juhanpoika, syntynyt 1815 Virroilla. Vaimo oli Justina Erkintytär Saarenpää (s. 1823). Torpassa oli renkejä ja piikoja. Torpparit muuttivat 1860-luvun lopulla Ransilaan Martti Heikinpojan maalle.

Riihimäki Hellanmaassa

Torppa oli 1850-luvulta ja torpparina oli Herman Matinpoika (s. 1818), tullut Isoluoman mailta. Vaimo oli Maria Matintytär, syntynyt 1815 Kälviällä.

Torppa, jonka nimeä ei ole mainittu

Torppa oli 1850-luvulta ja torppareina Juha Matinpoika, syntynyt 1828 Annalan torpassa sekä Albertina Isakintytär, syntynyt 1830 Huhtalan torpassa.

1860-luvulta on maininta itselliseksi siirtyvästä torpparista, Juha Jaakonpoika Wiggistä (s. 1826) ja hänen vaimostaan Liisa Gristina Jaakontytär Klemettilästä (s. 1829).
Yli-Härsilän Hautala

Torppari 1840-luvun alkupuolelta oli Yli-Härsilän poika Johan Henrik Heikinpoika (s. 1819) ja vaimo Liisa Isakintytär, syntynyt 1819 Ketolan torpassa, mutta tullut Saarenpäästä. Juha Heikki mainitaan 1840-luvun alussa talollisena, mutta sen jälkeen torpparina. Torppaa viljelivät 1860-luvulla vävy Juha Juhanpoika (s. 1832) ja tytär Kaisa Greta Juhantytär (s. 1839).

Kuivilan talo

Tämän talon asutushistoria on kaikkein vaikeaselkoisimpia mitä Hellanmaassa löytyy.

Nimi Kuivila on ehkä ollut jo varhain kyläläisten käyttämä, mutta vasta 1870 vaiheilla virallisesti käytetty: Esim. talollinen Isak Juhanpoika Kuivila (s.1811). Tätä ennen on käytetty nimeä Yli-Härsilä.

Arvailujen varaan jää, oliko jäljempänä mainittu Martti Martinpoika Yli-Härsilä (s.1759) paikan ensimmäinen isäntä. Näihin aikoihin suoritettiin Yli-Härsilän talon jakoa ja silloin muutti jo Hellanmaan Hellbackaan veli Jaakko Martinpoika. Tätä teoriaa puoltavat myös talon torpat v. 1810, jotka kaikki sijaitsivat Hellanmaassa; Rintamäki, Syrjämäki ja Fransila, ja vielä tätä ennen entisen sotilaan Matti Liljan torppa.

Toisen vaihtoehdon mukaan Alapäästä olisi lähdetty Hellanmaahan vasta vuoden 1842 jälkeen ja tulijoissa olisivat olleet Isak Martinpoika Yli-Härsilän tyttäret ja vävyt Isak Juhanpoika (s. 1811) ja Herman Juhanpoika (s.1813). Tätä olettamusta tukee kirkonkirjoista 1830-luvulta löytynyt pieni merkintä, että torppariksi menee Kuivilaan Tuomas Tuomaanpoika. Tämän Tuomaksen perhe muutti sitten Kauhavalle v.1842. Tämän teorian mukaan väki Alapäästä olisi muuttanut paikalle Tuomas Tuomaanpojan jälkeen. Vuoden 1860 seutuvilla talo olisi jo jaettu kahtia ja vuoden 1860 kartoista huomaa, että raivattua peltoa oli jo paljon.

Tämä Yli-Härsilän talo oli 1790-luvulla Martti Martinpoika Yli-Härsilän (s.1759) omistama ja vaimo oli Kaisa Kustaantytär (s.1759 Yli-Kojolassa). Seuraava isäntä oli poika Isak Martinpoika (s.1785) ja vaimo Susanna Isakintytär (s.1784 Isoluomalla). Vielä 1830-luvun puolimaissa talossa elivät syytinkiläiset, vanha leskimuori Kaisa Kustaantytär ja leski Susanna Isakintytär.

Talo oli tällöin vävyjen hallinassa. Isak Juhanpoika (s.1811 Härsilässä) ja Sanna Isakintytär (s.1812) sekä Herman Juhanpoika (s. 1813 Sauru) ja Maria Isakintytär (s.1816 Yli-Härsilä) asuivat taloa.

Isak Juhanpojan osuus oli Ala-Kuivila ja Herman Juhanpojan osuus Yli-Kuivila.

Ala-Kuivila

Isäntänä oli Isak Juhanpoika 1870-luvun alkuvuosiin ja hän toimi myös seksmannina. Talon seuraava isäntä oli Jaakko Isakinpoika, s. 1848 ja Sanna Isakintytär s. 1849 Ylistaron Högbackassa. - Talon manttaaliluku oli 1860-luvulla 5/36.

Yli-Kuivila

Tässä talossa Herman Juhanpoika piti isännyyttä kuolemaansa asti, vuoteen 1860. Tämän jälkeen talon vuokraajana oli vävy Juha Antinpoika s. 1845 Kankaanpään torpassa ja Liisa Hermannintytär s. 1847. Juha Antinpoika ja talon poika Jaakko Hermanninpoika jakoivat talon isännyyden 1870-luvun alussa.

Toinen vävy, Salomon Juhanpoika s. 1841 Ronttolassa ja Anna Hermannintytär s. 1842 siirtyivät saman talon Fransilan torppaan. Myös tämän talon manttaaliluku oli 5/36.

Ylihärsilän talon torppa

Frantsila = Ransila = Fransila

Torpan nimi muuttui vuosikymmenten aikana. Torpan perustajat tulivat paikalle 1806. Kirkonkirjamerkinnät osuvat yhteen muutama vuosi sitten puretun asuinrakennuksen harjahirressä olleen vuosiluvun kanssa, joka oli sama kuin rippikirjassa. Torpan perustajat tulivat Yli-Harbergin eli Ikolan vanhan Toijan torpasta: Martti Isakinpoika s. 1762 Yli-Härsilässä ja hänen toinen vaimonsa Margeta Antintytär s. 1764. Vuonna 1810 seutuvilla torpan vanhin poika lähti takaisin vanhaan Toijaan.

Torpan asumista jatkoi poika Matti Martinpoika s. 1800 vanhassa Toijassa ja vaimonsa Sanna Erkintytär, syntynyt 1793 Alahärmän Kaupissa. Tämäkin torppari kävi Helsinkiä rakentamassa, sillä vuonna 1832 mainitaan hänen menneen sinne. Käynti oli varsin lyhyt, sillä jo 1835 hän oli torpassaan.

Seuraavat torpan haltijat olivat poika Matti Matinpoika ja Justiina Mikontytär s. 1822 Klemettilässä. Myös veli Martti Matinpoika (s. 1821) ja vaimo Maria Heikintytär Liuhtarla s. 1818 Liuhtarlassa, asuivat samannimistä torppaa naapurissa, mutta torppa sijaitsi Martti Heikinpoika Yli-Härsilän mailla. Viimeksi mainitut siirtyivät itsellisiksi 1850-luvulla. Matti Matinpoikakin lähti torpastaan Hautalan talon maille pieneen torppaan ja tähän torppaan jäi asukkaiksi veli Erkki Matinpoika s. 1826 ja Greta Matintytär, s. 1828 Ylistarossa. Nämäkin asukkaat muuttivat Hautalan tiluksille.

1860-luvun puolimaissa torppaan asettui asumaan Kuivilan talon vävy Salomon Juhanpoika, syntynyt 1841 Ketolan Ronttolan torpassa ( nykyisin Ista ) ja hänen vaimonsa Anna Hermannintytär s. 1842 Kuivilasta. Torppa itsenäistyi 1870-luvulla.

Ransilan torppa Martti Heikinpoika

Yli-Härsilän maalla

Torppari Matinpojasta on jo maininta edellisen torpan yhteydessä. 1850-luvulla tähän torppaan tulivat asukkaiksi Kustaa Kustaanpoika Mann, syntynyt 1820 Ilmajoella, mutta tullut Lapualle 1848 Kankaankylän Römpsiön torpasta, jossa hän oli asunut. Torpparin aika tässä torpassa jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli jo 1859. Vaimo oli Susanna Juhantytär (s. 1825) Reisbackasta. Tämän torpan asukkaina 1860-luvulla olivat Johan Erkki Erkinpoika (s. 1832) ja vaimo Maria Daavidintytär (s. 1835) Ylistarosta.

Kolmas Ransilan torppa - tämäkin

Martti Heikinpojan maalla

Tähän torppaan siirtyivät 1860-luvun lopulla torppareiksi Alahellasta Santalan torpasta Jeremias Juhanpoika. Tämä torppa saattaa olla Fransilan Miiaksi mainittu pieni torppa. Karhunmäkeen mentäessä oleva mäkikin on ollut nimeltään Miianmäki.

Nimeltä tuntematon torppa

Ransilan lähellä 1830 vaiheilla

Torppari Isak Jaakonpoika s.1793 Ylistarossa ja Justiina Erkintytär s. 1804. Justiina oli torpparin toinen vaimo. Myös tämä perhe muutti Helsinkiin, josta he eivät enää palanneet samoille maille.

Ylihärsilän talon torppa

Torpan nimeä ei mainita, mutta 1830-luvulla torppaan tulivat Tuomas Tuomaanpoika ( s. 1890 ) Järnfelt ja Kaisa Niilontytär s. 1789 Yli-Kojolassa. Asukkaat muuttivat 1842 Kauhavalle.

Näiden asukkaiden muuttaessa torppaansa 1830-luvulla on merkintä: menivät Kuivilaan.

Ensimmäisten torpparien asuinsijoista ei saa varmaa tietoa, koska torppien nimet puuttuvat, mutta Hellanmaassa olevat kaksi Rantala-nimistä torppaa on ollut asuttuna jo 1700-luvun puolella. Myös Rajamäki-niminen torppa kuuluu vanhimpien joukkoon.

Ensimmäisiä yrittäjiä olivat Antti Mikonpoika (s. 1736) ja Susanna Garlintytär Ilberg (s. 1736). He olivat kierrelleet monissa taloissa, ensin Lahdella Reinin torpassa, Matarojan torpassa, Ylisaaren torpassa, Alasaarella nimismiehen renkinä ja taas Ylisaaren torpassa. Antti Mikonpojan tulo Hellanmaahan ajoittui aivan 1790-luvun alkuun. Epäselvää on, yrittikö Antti Mikonpoika 1780-luvun alussa raivata torppaa Yli-Saaren maille, mutta yritys jäi sillä kertaa kesken. Torpan asumista jatkoivat poika Antti Antinpoika (s. 1772) ja vaimo Susanna Heikintytär, syntynyt 1778 Ylisaaren talossa. Tässä jakautuneessa talossa isännät vaihtuivat yhtenään. Antti Antinpojasta on merkintä 1790-luvulta: “Antti Antinpoika Hellanma” (viimeinen a-kirjain puuttuu). Hänellä oli myös kello, joka saattoi olla kulmakunnalla ensimmäinen. Antti Antinpojasta tuli lopulta isäntäkin kirkonkylän Ylisaareen. 1810-luvulla hänet mainitaan talollisena, mutta ei Hellanmaassa. Hän muutti vanhoilla päivillään torppaan asumaan. Tässä Hellanmaassa sijainneessa torpasssa olivat kanssa-asujina sisaren mies Gabriel Jaakonpoika (s. 1765) ja vaimo Liisa Antintytär kyseisestä torpasta. Kaappo muutti 1800-luvun alussa toisen vaimonsa kotitorppaan Ilkan Hyyppään.

Torpparina mainitaan 1800-luvun alkuvuosista asti myös Yrjö Heikinpoika Ylisaari (s. 1776). Vaimo oli Maria Matintytär Nisula (s. 1775). He lähtivät kirkonkylän Ylisaareen jo 1820 mennessä. Torpan sijaintia ei voi selvittää, mutta se saattaa olla sama kuin Antti Antinpojan torppa. Yrjö Heikinpoika oli Antti Antinpojan vaimon veli.

Ylisaaren torppa

Torppari 1790-luvun alkuvuosista oli Gabriel Jaakonpoika (s. 1767). Vaimo oli Margeta Matintytär (s. 1758). Asukkaat eivät olleet lapualaissyntyisiä. Torpan syytinkiläisiä oli 1810 vaiheilla Jaakko Jaakonpoika (s. 1739) ja Valpuri Erkintytär (s. 1757) Hangasmäestä. Torppari saattoi olla Jaakko Jaakonpojan poika tämän ensi aviosta. Jaakko Jaakonpojasta ja Valpuri Erkintyttärestä enemmän Kurun torpan yhteydessä. Gabriel Jaakonpojan ja Margeta Matintyttären poismuutosta on rippikirjassa merkintä. He ovat muuttaneet Alavudelle 8.5.1814.

Ylisaaren torppa

Torppareina ennen vuotta 1810 olivat Antti Gabrielinpoika s. 1763 Hantulassa ja Maria Kustaantytär Karhunmäestä. He muuttivat Karhunmäkeen 1810 vaiheilla ja olivat tätä ennen asuneet Ala-Harbergin torpassa.

Lyhyen aikaa torpassa olivat torppari Lars Hansinpoika ja hänen vaimonsa Anna (s. 1775). Heistä löytyy puutteelliset merkinnät, ei ole merkintää edes torpparin syntymäajasta. On vain merkintä Vähäkyrö. Lapsesta Herman Larsinpojasta (s. 1811) löytyy syntymäpaikkamerkintä Lapua.

Tässä mainituilla torppareilla saattoi olla jotakin yhteyttä edellä mainittujen asukkaiden kanssa. 1810-luvulla mainitaan torppareina myös lyhyen aikaa Jaakko Jaakonpoika, syntynyt 1778 Vähäkyrössä ja Brita Juhantytär, syntynyt 1774 Kauhavalla. He muuttivat jo ennen vuotta 1815 Isoluoman torppaan.

Rantalan torppa = talo (Ala-Rantala)

Torppaan tulivat Alanurmon Marttalan nuorempia poikia oleva Isak Tuomaanpoika Marttala (s. 1782) ja vaimo Liisa Juhantytär Heikkilä, syntynyt 1787 Alanurmossa. He ovat tulleet torppaan noin 1813. Isak Tuomaanpojan aikana torppa itsenäistyi omaksi taloksi 1830-luvun alkuvuosina. Isäntä toimi myös sexmannina ja näyttää olleen ensimmäinen Hellanmaasta. Isak Tuomaanpojan jälkeen tila jakaantui kahtia ja Rantalaan jäivät poika Jaakko Isakinpoika, syntynyt 1824 Rantalassa ja vaimonsa Liisa Matintytär (s.1826) Sinnemäestä. Manttaaliluku 1860-luvulla oli 7/64. Rantalassa oli asuttu jo ennen Isak Tuomaanpoikaa.

Rajala

Rantalasta oli jo 1840-luvulla erotettu torppa Rajala pojalle Isak Isakinpojalle, syntynyt 1814 Rantalassa. Vaimo oli Sanna Juhantytär, syntynyt 1813 Syrjämäen torpassa. Rajala oli torppana vain lyhyen ajan, se itsenäistyi hyvin pian. Manttaaliluku oli sama 7/64. Talo oli siis jaettu tasan kahtia.

Poika Isak Isakinpoika oli vuonna 1865 siirtynyt Kontioon. Vaimo oli Sanna Juhantytär Kontio (s. 1838). Isännäksi tuli nuorempi poika Jaakko Isakinpoika, syntynyt 1847 Rajalassa. Talossa ei ollut torppia.

Rantalan torppa = talo - myöhemmin Yli-Rantala

Tätäkin torppaa oli asuttu jo 1790-luvulla. Vuoden 1820 seutuvilla tulivat asukkaiksi Isoluoman torpasta Matti Juhanpoika Isoluoma (s. 1765) ja Susanna Juhantytär Ala-Fossi (s. 1769). Torppa itsenäistyi omaksi taloksi 1830 - 1836, siis samaan aikaan kuin toinenkin Rantala. Talo oli 1860-luvulla 7/48 manttaalia.

Seuraavana isäntänä talossa oli Matti Matinpoika Rantala s. 1795 Isoluomalla (k. 1864). Vaimo oli Susanna Yrjöntytär Yli-Pernoja (s. 1800).

1860-luvulla isännyyttä piti Matti Matinpoika Rantala (s. 1826). Hänen vaimonsa oli Maria Matintytär Härsilä (s. 1831). Kanssa-asujina olivat Jaakko Matinpoika (s. 1829) ja Maria Eliaksentytär (s. 1835) Luoma Ylistarosta. Talon mailla oli 1860-luvulla Rantala-niminen itsellistorppa, jossa asuivat vanha pariskunta, entinen sotilas Kustaa Höglin ja Greta Matintytär (s. 1812).

Rajamäki - Rajala - Aho

Ensimmäinen torppari ehti asua torpassaan vain kaksi tai kolme vuotta, sillä hän kuoli jo 1816.

Vuosien 1813 - 1814 aikana tulivat torppaan Isohellan torpan poika Jaakko Juhanpoika Isohella (s. 1785) ja Susanna Joosefintytär (s. 1785). He olivat Isohellan torpassa vielä 1.3. 1813, jolloin syntyi poika Jaakko. Vanhempi poika Juha oli syntynyt 1809, tyttäret Susanna 1811 ja Maria 1815. Maria syntyi Rajamäen torpassa. Lapset luetellaan tässä torpan momimutkaisten asukassuhteitten takia.

Leski Susanna Joosefintytär solmi uuden avioliiton kauhavalaisen Juha Juhanpoika Öhmanin kanssa, syntynyt 1793 Kauhavan Skuggilassa. Hän tuli Kauhavalta 1817. Juha Juhanpoika kuului samaan sisarussarjaan kuin veljensä Esajas Hyypän torpassa ja Maria, joka emännöi Isohellassa ja myöhemmin Sinnemäessä. Marian mies, Matti Juhanpoika oli edesmenneen Jaakko Juhanpojan veli.

Vuosina 1814 - 1821 torpalle löytyi nimeksi Rajamäki. 1820-luvun lopulla torpan nimi oli Rajala. Kyseessä ei ole nykyinen Rajala, vaan torppa on sijainnut Rantalaan vievän tien lähistöllä. 1860-luvulla torpan nimi oli Aho ja kysymyksessä on aivan sama torppa. Susanna Joosefintytär kuoli 1827 ja Juha Juhanpoika haki torppaansa 1829 uuden emännän Kauhavalta, Liisa Tanelintytär Ylitalon (s. 1795).

Vuonna 1833 Juha Juhanpoika vaimoineen lähti torpasta Alasaaren torppaan, joka hänen aikanaan sai Jussila-nimen. Torppa saattoi olla entinen Hakala. Ylisaaren torppaan jäi Juhan poikapuoli Juha Jaakonpoika (s. 1809) ja vaimo Liisa Juhantytär, syntynyt 1810 Myllykoskella. Juha Jaakonpojan tyttäret olivat Kaisa (s. 1831) ja Maria (s. 1835). Juha Jaakonpoika kuoli jo nuorena.

Leski Liisa Juhantytär (s. 1810) löysi hänkin uuden miehen ja kuinka ollakaan, Johan Matinpoika (s. 1817) oli Sinnemäen vanhin poika, Liisan edellisen miehen serkku ja Juha Juhanpoika Öhmanin sisaren poika. Torpassa oli nyt toinenkin torppari Jaakko Jaakonpoika (s. 1.3.1813), joka tuli jo ennemmin mainituksi, ja vaimo Maria Antintytär (s. 1817), Yli-Härsilän Rintamäen torpasta. He olivat tätä ennen asuneet Rintamäen torpassa. Jaakko Jaakonpoika ja Maria Antintytär muuttivat 1846 Raamatunmäkeen Ilkan talon maille perustaen uuden torpan, jonka nimeksi tuli Rintamäki (myöhemmin Kotala). Juha Matinpoika ja Liisa Juhantytär muuttivat 1850-luvulla Ala-Saaren Jussilaan, josta sukulaiset olivat muuttaneet Alasaaren Nurkkaan.

Rantalaan kuuluvan tämän Ylisaaren torpan saivat nyt haltuunsa Juha Matinpojan tytärpuoli Maria Juhantytär (s. 1835) ja miehensä Matti Matinpoika, syntynyt 1835 Annalan torpassa. Kaiken lisäksi torpassa asunut ja sieltä Jussilaan siirtynyt Juha Matinpoika ja Rantalassa emännyyttä pitänyt Liisa Matintytär olivat sisaruksia. Torpassa oli myös palvelusväkeä. Torpan nimi oli silloin Aho.

Tämä pitkä selostus on esimerkki siitä, kuinka monimutkaisia sukulais- ja torpan hallintasuhteet Hellanmaassa saattoivat olla.

Rippikirjassa 1794 - 1799 mainitaan Ylisaaren torppariksi Juhan Haarakangas, mutta tämän jälkeen ei torpasta eikä torppareista ole merkintöjä.

Kujala

Rippikirjajakson 1807 - 1813 aikana on merkitty Ylisaaren torppa, jonka nimi oli myöhemmin Kujala. Torppari oli Simo Simonpoika Kulju (s. 1779) ja vaimo Kaisa Matintytär (s. 1783), joka vielä 1840-luvun alussa oli elossa, samoin hänen kaksi poikaansa, mutta sen jälkeen merkinnät loppuvat. Nämä torpassa asuneet pojat olivat suurimpia käräjätuvan vieraita, syytettyjä.

Kankaanpää - ei Hellanmaassa

Torppari oli Juha Juhanpoika Ylisaari (s. 1801) ja vaimo Liisa Matintytär, syntynyt 1804 Kortesjärvellä.

Haaramäki

Alavudelta oli torppaan tullut 1846 torppari Juha Salomoninpoika Kuotesaho (s. 1811) ja vaimo Liisa Antintytär, syntynyt 1813 Ylistarossa.

Hautakangas

Torpan nimi saattoi viitata paikkaan. Torppa oli 1860-luvulta. Torppareina mainitaan Juha Jaakonpoika (s. 1819, k. 1868) ja Liisa Heikintytär (s. 1819, k. 1868).

Herman Isakinpoika Ylisaaren maalla asuivat torppari Juha Heikki Heikinpoika Nordman (s. 1820) ja Sanna Liisa Juhantytär Kattelus (s. 1829).

Matti Matinpoika Rantalan maalla oli 1850-luvulta itsellistorppa Hyyppä. Torppareina olivat Tuomas Gabrielinpoika (s. 1799) ja Liisa Kustaantytär (s. 1794). Tuomas Gabrielinpoika oli aikaisemmin ollut torpparina Ilkan Hyypässä.

Tämän torpan paikalla on nykyään Jalon talo.

Hyyppä

Tämä Ilkan talon torppa kuului Hellanmaan vanhimpien torppien joukkoon. Tarkkaa perustamisaikaa ei voi määritellä, mutta se on ollut olemassa jo 1780-luvun alkuvuosina.

Ensimmäinen torppari oli Tuomas Antinpoika, syntynyt 1745 Ilkassa ja vaimo Liisa Juhantytär syntynyt 1738 Nurmon Kalistajassa.

Tuomas Antinpoika oli jo iäkäs ja 1800-luvun alkuvuosina tulikin torppariksi vävy Gabriel Jaakonpoika, syntynyt 1765 Ala-Härsilässä. Hänen vanhempansa olivat asuneet Ylisaaren itsellisinä. Kaapolle avioliitto oli toinen, sillä hän oli asunut tätä ennen vävynä ja kanssa-asujana Ylisaaren torpassa. Toinen vaimo oli siis Kaisa Tuomaantytär (s. 1772) Hyypän torpasta.

Kaapon ja Kaisan jälkeen torppa jakautui kahtia, jolloin poika Tuomas Gabrielinpoika (s. 1799) ja Liisa Kustaantytär, syntynyt 1794 Ylihärmän Taipaleessa, asuivat osaansa. Toista osaa viljelivät vävy Esajas Juhanpoika Öhman, syntynyt 1802 Kauhavalla ja Liisa Gabrielintytär, syntynyt 1804 Hyypän torpassa. Tässä asui myös Esajaksen Matti vävy Heikinpoika Hemming (s. 1817). Hän oli tullut Alahärmästä 1844. Esa Juhanpoika perheineen muutti 1849 Ylihärmään.

Myös Tuomas Gabrielinpoika siirtyi itselliseksi 1840 vaiheilla ja torpan asukkaiksi tulivat Elias Antinpoika Uitto, syntynyt 1815 Ylihärmässä ja Maria Gabrielintytär, syntynyt 1812 Hyypässä. Avio oli Marian toinen, sillä hänen ensimmäinen miehensä Matti Antinpoika murhattiin ( Katso Pernojan Mäenpään torppa ). Elias ja Maria muuttivat 1850 Alasaaren Hyypän torppaan.

Uusina asukkaina torpassa jatkoivat Jaakko Antinpoika Lehtimäki, syntynyt 1812 Ylihärmässä ja Kaisa Stina Kustaantytär (s. 1814). Torppa oli jo sen verran suuri, että oli renkikin. Ylistarosta tuli torppaan vävy Juha Kustaanpoika (s. 1840) ja vaimo Maria Jaakontytär (s. 1840).

Toiseen Hyypän torppaan muuttivat 1854 torppari Juha Matinpoika, syntynyt 1822 Ylisaaren Rantalassa ja vaimonsa Sanna Kaisa Juhantytär, syntynyt 1825 Ylistaron Malkamäessä. He olivat tulleet Lapualle Keisalaan Ylistarosta ja olivat omistaneet yhden Keisalan taloista 1850 - 1854. Tämän jälkeen he tulivat Hyypän torppaan. Torppari kuoli jo 1861. Torpassa asui myös vävy Jaakko Isakinpoika Kettula, syntynyt 1844 Ylistarossa. Torpassa oli renkejä ja piikoja.

Niemi

Vuosien 1827-1828 aikana syntyi Raamatunmäkeen Niemen torppa. Ensimmäinen torppari oli Juha Tuomaanpoika Järnfelt (s. 1797). Vaimo oli Liisa Antintytär (s. 1790). Juha Tuomaanpoika oli Pernojan Mäenpään torppaan tulleen Antti Gabrielinpojan vävy. Torpat perustettiin samoihin aikoihin ja ne olivat Raamatunmäen ensimmäiset torpat. 1850 vaiheilla torppa oli jakautunut kahteen osaan.

Torppareina olivat nyt Tuomas Juhanpoika Järnfelt (s. 1821) ja Kaisa Isakintytär, syntynyt 1821 Ylihärmän Taipaleessa.

Toista Niemen torppaa asuivat Antti Juhanpoika Järnfelt (s. 1824) ja Wilhelmina Matintytär Rosendahl, syntynyt 1822 Kellojassa. Torpassa oli palvelusväkeä. Antti Juhanpoika Järnfeltin jälkeläisiä asuu vieläkin Raamatunmäessä, nyt heidän nimensä on Porola. Tämä torppa oli myöhemmin Niemen talo.

Länsimäki - myöhemmin Länsipää

Tämäkin torppa kuului vanhimpiin Hellanmaassa sijainneisiin torppiin. Perustaminen saattaa ajoittua 1790-luvun loppuun. Torppari oli Kustaa Mikonpoika Suutala (s. 1750). Vaimo oli Wendela (Wendla) Matintytär, syntynyt 1742 Pauhussa. Näyttää siltä, että Kustaa oli Pernojan Perälän torpassa asuneen Juha Mikonpojan veli ja veljekset asuivat naapureina. Kustaa Mikonpoika oli ilmeisesti ollut aikaisemmin sotilaana, koska hänestä on merkintä: “Sotilas Kustaa Mikonpoika Holm” ja hän näyttää olleen jo aikaisemmin Ketolan torpparina.

Kustaata seurasi torpparina vävy Juha Gristianinpoika Alsin (s. 1768), rummunlyöjän poika Kellojalta. Vaimo oli Maria Kustaantytär (s. 1778) kyseisestä torpasta.

Seuraavat torpparit olivat edellisen torpparin poika Kustaa Juhanpoika (s. 1801) ja Klara Matintytär (s. 1804), Ilkan syytinkiläisen tytär. Jälleen torppa siirtyi isältä pojalle, sillä viimeisin torppari oli Isak Kustaanpoika, syntynyt 1839 Länsipäässä. Hänen vaimonsa oli Valpuri Kustaantytär Pajamäki, syntynyt 1831 Ylihärmässä. Torpassa oli 1850-luvulta lähtien palvelusväkeä.

Ranta

Tämä Ilkan torppa on perustettu 1820-luvulla. Torppareina olivat Juha Mikonpoika (s. 1793) ja Anna Greta Matintytär Lecell (s. 1801). Torppa ei ilmeisesti sijainnut Hellanmaassa.

Raamattu - Malkamäki

Tämä paikka tunnetaan myöhemmin Lammi- nimisenä. Ensimmäinen merkintä torpasta löytyy vuodelta 1843. Vanha torppari Juha Martinpoika Klemola, syntynyt 1776 Isokyrössä, oli tullut Kauhavalta 1843. Hänen vaimonsa oli Sanna Samuelintytär, syntynyt 1775 Ylistarossa. Seuraavassa rippikirjassa on merkintä torppari Juha Antinpojasta, syntynyt 1816 Kojolassa. Hän oli tullut Lapualle Kauhavalta 1841. Hänen vaimonsa oli Kaisa Kustaantytär, syntynyt 1825 Malkamäessä. Hän oli tullut Ylistarosta 1845. Juha Martinpoika Klemola ja vaimo ovat syytinkiläisinä. Samat asukkaat ovat torpassa vielä 1860-luvulla.

Nikkarin torppa = talo

Nikkariin tuli 1830-luvulla torppareiksi Esajas Israelinpoika Stenman (s. 1797) ja Anna Matintytär (s. 1796), Ilkan syytinkimiehen tytär. Nikkarin ja Länsipään emännät olivat sisaruksia. Esajas perheineen oli jo tätä ennen ollut Ketolan torpassa asukkaana. Nikkari itsenäistyi 1846 - 1855 omaksi taloksi. Tila jakautui 1860-luvun lopulla kahtia ja sen manttaaliluku oli ennen jakoa 25/192.

Tilan puoliskojen haltijoina olivat poika Jaakko Esajaksenpoika (s. 1843) ja Maria Matintytär Kattelus (s. 1842). Tilan toisen puolen isäntänä oli vävy Juha Salomoninpoika, syntynyt 1834 Strömsuddin torpassa ( kirkkoherran pappilan torppa ), mutta hän oli tullut Turjasta. Vaimo oli Liisa Esajaksentytär (s. 1838).

Ilkan torppa

Vuosina 1846 - 1855 Ilkan torpassa asuivat Ketolan mailla aikaisemmin asuneet Mooses Yrjönpoika ja Anna Kaisa Jaakontytär, mutta he muuttivat Perälän torppaan.

Rintamäki Raamatussa

Torppa on perustettu 1846 ja se tunnettiin myöhemmin Kotala-nimella. Torpparit Jaakko Jaakonpoika ja Maria Antintytär tulivat Ylisaaren torpasta. Heistä on jo sen torpan yhteydessä maininta. Joissakin asiakirjoissa on torpparista käytetty nimeä Jaakko Jaakonpoika Raamattu. Sen lisäksi vielä myöhemmissä asiakirjoissa on Raamattu-nimen jälkeen käytetty nimeä Rintamäki. Torpparit asuivat torpassaan lähes 50 vuotta, jonka jälkeen poika Jaakko Jaakonpoika muutti perheineen Viemerön tien varteen Simunaan.

Ilkan torppa

Ilkan numeron torpassa, jonka nimeä ei ole mainittu, asuivat Antti Juhanpoika, syntynyt 1820 Purmossa ja Brita Kaisa Matintytär, syntynyt 1818 Kälviällä. Torppa oli asuttuna vielä 1868, koska torppari kuoli siellä samana vuonna.

1840-luvulle ajoittuu myös Ilkan torppa, jossa asustivat Matti Juhanpoika Hallberg (s. 1802) ja Sanna Antintytär Malkamäki (s. 1804). Torppa saattaa olla alkuperäinen Ilkan Haaramäen torppa.

Kahdella Ilkan talolla oli Haaramäki-niminen torppa. 1840-luvulla olivat torppareina Jaakko Jaakonpoika Ilkka (s. 1818) ja Kaisa Greta Jaakontytär, syntynyt 1815 Ulvilassa.

Toiseen Haaramäen torppaan tuli Alahärmästä 1846 Matti Juhanpoika (s.1807) ja Ulrika Albertina Isakintytär, leski, joka oli ollut naimisissa jo Sorvarin torpassa.

1860-luvulla oli Ilkan mailla vain yksi Haaramäki. Tämän Ilkan talon omisti kirkonisäntä Kustaa Leskelä.

Torpparit Antti Kustaanpoika Pukkila (s. 1812) ja Maria Juhantytär (s. 1811) siirtyivät itsellisiksi.

Uusiksi torppareiksi tulivat Salomon Juhanpoika, syntynyt 1829 Koskelan torpassa ja Ulrika Gabrielintytär, syntynyt 1824 Hiipakan torpassa.

Rajamäki

1850-luku tuo Nikkarin maille uusia torppia, Rajamäki ja Kujanpää. Ensin mainitussa asuivat Katteluksen vävyn poika Juha Eliaksenpoika (s. 1826). Torpan emäntä oli Alasaaren Nyrosbackasta. Torppa oli vielä 1870.

Kujanpää

Torppareina olivat Antti Matinpoika, syntynyt 1825 Alahellan Rosbackassa, mutta hän tuli Hantulan Rajamäen torpasta ja vaimo Liisa Jaakontytär (s. 1821). Torpassa oli palvelusväkeä. Torpan poika Matti Antinpoika asui myöhemmin Raamatun Niemessä.

Kivimäki Hellanmaassa

Torppareina olivat Jaakko Gabrielinpoika, syntynyt 1814 Hyypän torpassa ja Kaisa Juhantytär (s. 1823), Hantulan syytinkimiehen tytär. He olivat olleet jo tätä ennen Hangasmaan torpassa ja saman talon itsellisinä.

Kaatikko

Torppareina oli jonkin aikaa Isak Wilhelm Tuomaanpoika, syntynyt 1831 Hyypän torpassa ja Anna Juhantytär (s. 1835). He muuttivat pois torpasta.

Perälän torppa = talo

Torppa oli ensimmäinen tämän talon mailla Hellanmaassa. Torppareina olivat Juha Mikonpoika Suutala (s. 1749) ja Valpuri Matintytär Setälä (s. 1745). Lapsista Mikko oli syntynyt 1787 Liljan torpassa ja Antti 1790 Ala-Pernojan torpassa.

Asukkaat olivat tulleet tähän paikkaan lasten syntymän välisenä aikana. Tämä alkuperäissuku eli aluksi torpassa, myöhemmin talossaan lähes sata vuotta. Juha Mikonpojan jälkeen jäi asukkaaksi poika Mikko Juhanpoika (s. 1787). Hänen vaimonsa oli Kaisa Matintytär (s. 1786). Torppa itsenäistyi jo vuonna 1844 ja sillä oli jo samana vuonna yksi torppakin. Isäntänä oli jo tällöin Isak Mikonpoika (s. 1814). Hänen vaimonsa oli Liisa Antintytär, syntynyt 1815 Ylihärmän Taipaleessa. Talon manttaaliluku oli 1860-luvulla 13/144.

Seuraava isäntä oli Antti Isakinpoika, joka murhattiin v. 1884 poikansa ristiäisissä. Piispa Koskimies mainitsee Lapuan historiassaan, että murhaaja oli vähämielinen poika.

Perälän talon torppa Perälä

Heti talon itsenäistymisen jälkeen muodostui torppa, jonka asujina olivat Matti Heikinpoika Haapoja, syntynyt 1821 Ylihärmässä ja Kaisa Stina Mikontytär, syntynyt 1819 Ylistarossa. He olivat tulleet Ylihärmästä 1844 ja muuttivat sinne takaisin 1849.

Luhtamäki

Oliko torppa sama kuin edellinen, siitä ei ole tietoa. Torpan asukkaina olivat Mooses Yrjönpoika Kytöniemi s. 1818 Virroilla ja Anna Kaisa Jaakontytär Ilkka (s. 1819). Mooses oli tullut Lapualle Virroilta 1841. Perhe oli asunut jo tätä ennen Ketolan itsellisinä ja Ilkan torpassa. Eivät he kauaa täällä viihtyneet, vaan muuttivat Marttalan ulkopalstalla Hellanmaassa olevaan Rantamäki-nimiseen paikkaan. Mukana muuttui torpan nimikin. Se sai Luhtamäki-nimen. Perheessä oli Juha-niminen poika, joka tunnettiin Mooseksen Juhana. Hän oli vähän vajavainen ja vanhimmat kyläläiset muistavat vieläkin tarinoita hänestä.

Perälän torppariksi tuli tämän jälkeen Jaakko Yrjönpoika Fasta (s. 1814) ja vaimo Liisa Yrjöntytär, syntynyt 1817 Lapualla, mutta hän oli tullut Kauhavalta. Torppari kuoli 1864, mutta leski jäi vielä asumaan torppaan. Muita torppia ei Perälässä ollut.

Mäenpään torppa Hellanmaassa

Torppa oli Raamatunmäellä nykyisen Lepistön paikkeilla, perustettu Niemen torpan kanssa samaan aikaan 1927-1928. Torpan perustajana olivat Antti Gabrielinpoika, syntynyt 1763 Hantulassa sekä hänen poikansa Matti Antinpoika (s. 1809). Niemen torpan perustaja taas oli Antti Gabrielinpojan vävy. Antin vaimo oli Maria Kustaantytär, syntynyt 1762 Karhumäessä.

Melkoista uskallusta vaati lähteä nevojen ympäröimälle saarelle uudisasukkaaksi, mutta Antti Gabrielinpojalla oli jo kokemusta. Olihan hän ollut jo 1790-luvulla Ala-Harbergin torpassa, sen jälkeen Ylisaaren torpassa ja Karhumäessä isäntänäkin jonkin aikaa.

Seuraavina torpan asukkaina olivat poika Matti Antinpoika ja Maria Gabrielintytär, syntynyt 1812 Ilkan Hyypässä. Matti Antinpoikakaan ei ehtinyt olla pitkään torpassa, sillä hänet murhattiin 1.10.1837. Leski meni myöhemmin uusiin naimisiin.

Torpan seuraavat asukkaat olivat Antti Wilhelm Kustaanpoika, syntynyt 1815 Kauhavan Isopassissa ja Susanna Tuomaantytär (s. 1816). He olivat torppareina vain lyhyen ajan siirtyen itsellisiksi. Seuraavatkaan torpparit eivät kovin pitkään torpassa vaikuttaneet. He olivat Isak Yrjönpoika (s. 1810) ja Maria Erkintytär Niemistö, syntynyt 1814 Nurmossa. Nämäkin asukkaat siirtyivät itsellisiksi ja 1860-luvulla mainitaan leski Maria Erkintytär ja neljä lasta.

Seuraavakin torppari siirtyi itselliseksi hyvin pian. Hän oli Jaakko Matinpoika (s. 1825) läheisestä Selkeen torpasta. Vaimo oli Liisa Greta Matintytär (s. 1834).

Tämän jälkeen torppaan tuli myös Selkeen torpasta Juha Matinpoika (s. 1841) ja hänen vaimonsa Maria Juhantytär (s. 1841, k. 1866). Myös edellä mainitun Johan Matinpojan veli Tuomas Matinpoika (s. 1831) ja hänen vaimonsa Anna Greta Matintytär, syntynyt 1827 Keski-Kojolan torpassa olivat siirtyneet tähän torppaan ja asuivat siellä vielä 1870.

Selkee Raamatussa

Torppareina olivat silloin Matti Matinpoika Filppula (s. 1804) ja Liisa Matintytär (s. 1806). Hän oli Siirilän virkatalon vuokraajan tytär. Torppa oli heidän hallussaan vielä 1860-luvun lopulla. Torpan pojat olivat siirtyneet läheiseen Mäenpään torppaan.

Pernojan talossa oli jo torppia 1790-luvun alussa, Mäenalus ja toinen torppa, jossa asui tarkka-ampuja Johan Nålbom, kotoisin Messukylästä. Myöhemmin tuli sellaisia torppien nimiä kuin Myötämaa ja Pärinämaa, mutta nämä torpat sijaitsivat Simpsiön reunoilla.